Yksinäisyyden torjunta

Naistenlehdessä haastateltiin ihmisiä – miehiä ja naisia – joilla ei ole lapsia. Suurin pelko tuntui olevan se, että vanhuudessa kukaan ei välitä tai katso vähän perään, kun selviäminen yksin alkaa kangertaa.

On tietysti järkyttävää, kun joskus luemme lehdestä, että joku yksinäinen on maannut asunnossaan kauan kuolleena eikä kukaan ole ottanut yhteyttä. Samaten sävähdyttävät uutiset, joissa kerrotaan, että vainajaa saattamassa oli vain kirkon viranomaisia eikä yhtään sukulaista tai ystävää.

On siis ajoissa koetettava etsiä itselleen kumppani, jonka kanssa voi mennä naimisiin.

Mitä omituisemmat pelot kiusaavat naisia, ja samalla estävät parisuhteen syntymisen.

Miehillä näitä pelkoja ei ole, ehkä vain lievä epäilys siitä, miten tullaan toimeen taloudellisesti.

Jotkut naiset pelkäävät, ettei heistä ole äidiksi, joka on turhaa. Äitinä oleminen on vaistotoiminta hyvin pitkälle. Rakkaus lapseen herää ilman mitään ponnistusta.

Vaarallisimmat pedotkin, joita kaikki pelkäävät, ovat poikkeuksetta hyviä äitejä eläinmaailmassa. Kuka uskaltaa mennä leijonan luolaan?

Vaistotoiminnat ovat ihmisellä paljolti samat, kun niin sanotuilla alemmilla olioilla.

Synnytyksen pelko on monelle kauhistuksen kaltainen asia, jossa ei järjen ääni auta.

Kuopion Yliopistosairaalassa tehtiin kauan sitten tutkimus, jossa havaittiin, että neljättä kertaa synnyttävien pelko oli yhtä suurta kuin ensikertalaisten, mikä on erikoislaatuinen tulos.

Asia kuuluu samaan kategoriaan kuin ukkosen tai pimeän pelko, jolle ei paljon mitään voi. Koska jo kolme lasta saaneetkin pelkäävät, näyttää, että kokemus ja koulutus eivät auta. Se on erikoista. Pelot ovat selittämättömiä.

Nykyään kivun lievityksen mahdollisuudet ovat aivan toista luokkaa kuin viime vuosisadalla. Kivut voidaan hoitaa ja hyvin sittenkin.

Muistan, kun olin KYKS:ssa amanuenssina. Ukkosen sävyttämänä myrsky-yönä alkoi syntyä äkkiä lapsia kuin liukuhihnalla.

Oli vain kaksi kätilöä ja minä töissä. Kätilö huusi kesken synnytyksen apua toisen synnyttäjän luokse. Kätilö arveli heti, että tämä on ”syöksäri”. Vaikka nainen oli ensisynnyttäjä, kaikki tapahtui kolmella kivuttomalla ponnistuksella, ja lapsi meinasi luiskahtaa käsieni lävitse!

Osasin jo itsenäisesti jälkeisten hoidon ja napanuoran sidonnan päälle päätteeksi. Voi sitä onnellisten naisten iloa sinä yönä lapsistaan.

Moni äiti sanoo suurimmaksi ilokseen elämässä lapset ja lapsenlapset. Minne se oma mies unohtui?

No, jo tämä kuvaa lasten tärkeyttä elämässä.

Monissa maissa, kuten Arabiassa – ymmärrettynä kielialueena – lapset toimivat myöhemmin vanhemmilleen sosiaalitoimiston sijaisena. Mistään muualta ei tule apua eikä armahdusta, vaikka uhkaisi kylmä kuolema aavikolle ja korppikotkien ravinnoksi päätyminen.

Jotkut naiset inhoavat sukupuolielämää nuoresta asti. Ovatko he nähneet hevosten ja sonnien parittelun, joissa tietysti on väkivallan makua?

Ei ole aihetta pelätä lainkaan. Näköaistin voi ääritapauksessa sulkea pois siten, että mies vetää silmien yli niin sanotun gorillateipin, kun alle on pantu ensin pehmeä kangas. Siitä se lähtee.

Jos hyvin käy, seuraavalla kerralla ei teippi enää tule edes mieleen.

Arvo Ylpön hautajaisissa kirstun kantajaksi ilmaantui yleisön hämmästykseksi vain vähän yli kolmikymppinen mies. Hän oli 104- vuotiaan professorin poika!

Ylppö oli tullut isäksi 70- vuotiaana, mikä kyllä on harvinaista, koska rouvan pitää olla käytännössä puolta nuorempi.

No, kokeneet herrat osaavat kyllä pitää nuoret naiset tyytyväisinä, koska he tietävät herkät paikat. Casanovakin oli mestari vanhana käyttelemään hanhensulkaa, ja siksi naiset juoksivat hänen perässään.

On siis oltava lapsimyönteinen.

Suomeen syntyy liian vähän lapsia jo nyt. Haaveilen siitä, että suomalaisia olisi 10 miljoonaa kuluvan vuosisadan puolivälissä. Neroja löytyy riittävästi vain isoista joukoista.

Samalla näytämme ruotsalaisille, että täältä pesee sekä maaotteluissa tai jos sukset menevät ristiin muuten. Ruotsin pitkätukka- armeija hiusverkkoineen ei meille pärjäisi nytkään.