Taistelu lihavuutta vastaan

Vastustaja on vaikea, sitä puhuvat kaikki. Rasvan vastainen sota on pitkällinen. Lähes loputon sota itämailla ja Arabiassa on tapana. 
Rauhaan on vaikea päästä, koska selvä voitto antaa odottaa itseään.

Kahteen vuoteen ei tapahdu mitään, kokeneet sanovat. 
Elimistön täytyy ikään kuin kaivaa lähtökuopat pitkällisen poudan kivettämään Litorina- kauden saveen ja silttiin. Siitä ei vähällä työllä selviä.

On ikään kuin kuivatettava sokerivirrasta saatu energian puro ja siirryttävä polttamaan rasvaa. Silloin on aktivoitava toisenlaiset entsyymit, jotka ovat saaneet vuosia nukkua ruususen unta.

Monesti ylipaino kehittyy huomaamatta keski-iässä. 
Jos solakalla naisella on nuorena selkeä kaksoisleuka, millainen se onkaan parinkymmenen vuoden päästä? Jos suuri suku on tykkänään rasvoittuvaa sorttia, silloin syy on usein perimässä.

Kun elämä on liian helppoa tai perimä kuljettaa omaa polkuaan tarpeeksi vakaasti, rasvan varastointi pääsee vallitsevaksi.

Nykypäivinä elintarvikkeisiin sotketaan aivan liikaa makeaa. Ajatella, että lihapiirakoissakin on perunaa, joka on energiapitoinen ja lihottava syötävä. Kun halpa lisuke ujutetaan joukkoon, hyvänlaatuisen lihan määrä pienenee. Ahneus siinä on takana tuottajilla. 
Makeat juomat pitäisi myydä yhtä vaikeasti kuin viina elikkä aivan eri paikassa kuin peruselintarvikkeet.

Taistelu on otettava tosissaan, ja on annettava sodanjulistus julkisuuteen, kuten tutuille tiedoksi. 

Sitä ennen on tehtävä sotasuunnitelma aivan kenraali Schlieffenin tyylin mukaan. On siis sallittua loukata naapuriakin, jos semmoista tarve vaatii.

Perusteet tietää jokainen aikuinen: sisään tuotava energiamäärä on oltava niukka, pienempi kuin kulutettava kalorien kevyt kirstu.

On varauduttava pitkään kestävään sissisotaan, jossa tulee välillä tappioita. Ihminen on heikkotahtoinen vaikkakin halukas. Se sanotaan selvästi ilosanomassa, joka löytyy Uudesta Testamentista.

Pääasiallinen ruokajärjestys koostuu näkkileivästä arkisin, mutta pyhänä voi syödä ruisleipääkin, jos hampaat eivät meinaa kestää kovaa purtavaa. Aamupuuro on keitettävä, mutta siihen ei saa panna voita eikä sokeria. Kananmunaviipaleet näkkärin päällä maistuvat tosi hyviltä!
Kahvi ja tee paljaaltaan on sallittua, samoin raikas vesi, jota pitää ensimmäisenä kukon aamulla laulettua ryypätä lasillinen.

Lounaalle on varattava omena tai marjoja, leipäviipale ja energiatonta juotavaa. Kasviskeitto menettelee lounasruokana. 
Päiväkahvi saa kivan kaverin kaurakeksistä. 

Jos työ on raskasta, näkkäri ilman voita auttaa jaksamaan. Grahamlihapiirakka tai kaksi vie nälän varmasti.

Kaikki päivällisruoka koostuu itse pyydetystä kalasta, jota voi savustaa, paistaa tai keittää. Liha on hylättävä tyystin.

Pöytään pitää ilmaantua juureksia, herneitä, marjoja, jotka pitää itse poimia. Porkkanaa on mukava järsiä lukiessa tai seuratessa telkusta murhatutkimusta.

Jos jalat eivät enää kanna maastossa nivelten kulumien vuoksi, on lupa ostaa kalaa kalastajalta ja ääritapauksessa kaupasta. 

Tunnin kuluttua syönnistä pitää kävellä puoli tuntia yhteen suuntaan ja sitten palattava takaisin, kuten Paasikivi teki aikoinaan presidenttinä ollessaan. 

Tapa piti kuntoa yllä, kulutti energiaa ja piti viisaan miehen poissa puhelinsaasteen vaikutuksesta. Se kävi ihan sydämen päälle, kun venäläiset painostivat jatkuvasti.

Suosittelen pyöräilyä, jonka voi aloittaa lyhyillä lenkeillä, jolloin samalla selviää, onko tämä itselle riittävän kiinnostavaa. Vaihtoehtoina ovat kävely polulla tai metsässä ja uinti.

Tärkeää ei ole vauhti, vaan touhuun käytetty aika, sillä kuormaa on monesti 25- 50 kiloa jalkojen päällä yli normin. 

Ei kuulu lainkaan kuvioon yrittää samoja suorituksia kuin semmoisen, jonka painoindeksi on 26 tai alle.

Tässä systeemissä säästyy rahaa pahan päivän varalle, jota ei tulekaan. 

Silti on puhdistavaa ajatella sitä, mitä kaikkea voisi sattua.

On avattava toinen tili, johon käyttötililtä pitää siirtää rahoja, jotka säästyvät, kun ruokalasku romahtaa euroissa mitattuna.

On hyvä pitää varoja piilossa pankkiholvin pimennoissa. Sieltä niitä ei äkkiä muistakaan.

Pyörästä voi paukahtaa rengas, jolloin rahoja kuluu. Auto on hyvin epävarma sijoitus, yksi huonoimmista. Kallis remontti tulee monesti kuin nurkan takaa. Ukkonen saattaa särkeä jääkaapin tai pakastimen, jolloin uusi koje on hankittava itku kurkussa.

Eräs tuttu sanoi eläneensä yhden kesän leivän, järvikalan, marjojen, sienten ja omenain antamalla elatuksella. 

Kesä meni halvalla sekä elimistö tuntui voivan mainiosti. 
Pakastin täynnä marjoja ja sieniä oli ollut helppo suunnistaa ankeaan talveen, joka ei yhtään pelottanut.

Ylipainoisia ei pidä syyllistää yhtään, varsinkaan naisia, sillä heidän omatuntonsa kyllä pitää siitä huolen liian kanssa. 

On loukkaavaa tehdä kuten Saksan ampumahiihtojoukkueen naisten valmentaja. Hän sanoi Karolin Horchlerille, joka oli nousemassa maajoukkueeseen: sinulla on liian paksut jalat ja takapuoli. Tällä massalla ei nousta Saksan maajoukkueeseen. Kymmenen kiloa pois! Katsotaan sitten uudelleen. 
No, tosiasiassa Horchlerilla ei ollut yhtään liikaa rasvaa, vaan  kovien, jopa kiduttavien, punttisalitreenien vuoksi lihaksisto on suuri ja vahva.
Valmentaja varmaan lopulta oppi, että ei ulkonäkö suuria merkitse, vaan näytöt ja tulokset. 
En tiedä, pyysikö hän anteeksi myöhemmin kilpailijalta, joka on ihan hyvin pärjännyt.

Moitteiden sijaan pitää tarjota yllä kuvattua ilosanomaa ja voi tarjoutua kävelykaveriksi silloin kun mukavuuden halu meinaa suistaa suunnitelman maantien ojaan.

Jos voi tarkoin noudattaa yllä selostettua ideologiaksi luonnehdittua suuntaa elämän keventämiseksi, lopputulos on taattu.

Itsekin jouduin jalkavaivan piinatessa useita vuosia, lihavuuden katalaan paulaan. Piti viedä noin kolmet kymmenet siistit virkahousut kirpputorille, koska ne eivät paksuntuneiden jalkojen, takapuolen sekä mahan takia mahtuneet enää päälle. Paidatkin tuntuivat kutistuvan pesuissa. Kaulus ahdisti ja kuristi.

Piti ostaa uusia paitoja ja housuja, jolloin panostin laatuun. Parit kalliit housut lahjoitin laihemmille siksi, että isompinumeroisina nekään eivät mahtuneet, mikä sai todella havahtumaan.

Kerran oli puhetta, että kun tullaan kunnon vaatteisiin, ja housut maksavat kaksisataa ja takki kolmesataa, pään sisällä pitää syttyä viimeistään pieni idea.

Se tarkoittaa elintapaa, jossa ylipaino sulaa pois, ja säästyneillä pennosilla voi ostaa laadukkaita vaatteita.

On todella kiusallista itselle, kun ikänsä on ollut laiheliini, tulla tynnyrimäiseksi. Muistelen saksanopettajan maininneen lukiossa, että jos ei muista, mitä on saksaksi lihoa, niin asian voi kiertää sanomalla fettig werden eli tulla rasvaiseksi!