Jatkuva oppi

Vanha sanonta viittaa siihen, että koko elinajan voi oppia lisää.

Tietokoneet tulivat. Kas kummaa, kansakoulun oppimäärä riitti hyvin alkuun. Toki työssä tietokoneohjelmat vaativat lisäkoulutusta. Parasta oppia on ollut kuitenkin itse selville ottaminen ja toisilta kysyminen.

Ikävää on vain se, kun muutaman vuoden välein maksatetaan tietokoneen uusi käyttöjärjestelmä. Kun entisen kanssa on sinut, uusi pukkaa päälle. On taas opiskeltava. Muutos näkyy olevan pysyvä ilmiö.

Nyt odotetaan kuitunettiä. Sanotaan, että se on vauhdikas, ja piuhat eivät kuormitu kovassakaan tungoksessa. Ovatko mokkulat tulleet tiensä päähän?

En usko siihen, sillä mökillä ja vieraissa oloissa tarvitaan yhä nettitikkua. Muistan vielä, kun tuttu opettaja näytti minulle ihmeiden ihmettä, nettitikkua. Minulla oli vielä silloin kiinteä pöytäkone, jossa oli ruuvikiinnitteisiä piuhoja.

Ällistyneenä katsoin kuvaruutua, kun opettaja sanoi ”kato, kun dataa virtaa.”

Ruohonleikkuri oli palvellut viisi kesää. Kuudentena se ei käynnistynyt. Kuului vain yrityksen ääni. Latasin 20 vuotta vanhalla peltikuorisella laturilla akun. Mittari näytti, että se on täytetty!

Kone ei vaan lähtenyt kehräämään.

No, kutsuin naapurista konemiehen hätiin. Hänellä oli uudenaikainen kapistus, älylaturi.

Se näytti, että akun kapasiteetti on loppu. Oli vaihdon aika.

Ostin uuden akun, ja ruoho leikkautui taas miellyttävästi. Ajattelin pukilla istuessani, että onkohan äly siirtynyt jo kännyköiden lisäksi latureihinkin!

Eiköhän sentään vielä itsekin tule asioita pohtia ja vaivata älyä.

Auton akulle kävi samoin. Olin tottunut siihen, että akku kestää auton iän. Se aika kuuluu olevan ohitse. Ei bisnes pyöri muuten.

Vuoden harkinnan jälkeen ostin älylaturin. Hyvä on.

Tunnettu sydänten lääkäri soitti. Kerroin ilahtuneena älylaturista. Tohtori kertoi pyytäneensä autoonsa pakkasvahdin. Huomasin, että tuo systeemi sisältää moottorilämmittimen lisäksi älylatauksenkin. Tarvitaan vain yksi piuha.

Taas opin jotakin! Myös sen, että pitää kuunnella kokeneempia.