Ei riitä  kauniit sanat rakkauteen

Taas istun iltaa aivan yksinään,

ei tullut onni luoksein tänäänkään.

Ei riitä  kauniit sanat rakkauteen,

ne ovat tuhkaa tuuleen häipyvää.

Niin yksin painan jälleen tyynyyn pään,

on menneet eiliset jo menojaan.

Ei riitä kaikki kauniit muistotkaan,

ne syksyn myrskyt vievät mukanaan.

Nyt tiedän kaikki kauniit sanat nuo,

ei riitä vastaan viimaa hyytävää.

Ja talven alle kesän muistot vain,

jää lumen valtaan kylmään kuolemaan.

Nyt uskon kauniit sanat rakkauteen,

ei menneet hukkaan ehkä kuitenkaan.

Ne lausuin sulle muistoks sydämeen,

kun vannoin valan kerran rakkauteen.

Kuin vehnän siemen kuolee aikanaan,

ja silti tuottaa viljaa ihanaa,

niin kauniit sanat jäävät itämään,

ja kerran syttyy liekki rakkauteen!