Sotevaalit ja -uudistus

 

Olen seurannut aktiivisesti terveysuudistuksen vaiheita jo vuosia. Lopulta aluemalli hyväksyttiin. Samalla esitettiin suuria vaatimuksia aluesairaaloiden synnytystoiminnalle sekä leikkaussali- operaatioille.

Suren suuresti hyvin toimineiden aluesairaaloiden tahallista tuhoamista. Meidän alueen Oulaskangas ei saanut pitää synnytysosastoaan, vaikka se oli toiminut hyvin. Riskisynnyttäjäthän ohjattiin äitiysneuvoloista yliopistosairaaloihin.

Iisalmen kunnianarvoinen aluesairaala lopetettiin entisessä muodossaan. Siellä kävi meiltä käsin synnyttäjiä sekä polvi- ja lonkkaproteesipotilaita. Kirurgit kävivät tekemässä erikoisoperaatioita Kuopiosta käsin.

Nyt kaikki keskitetään ja yliopistosairaaloiden päivystys- ja operaatioruuhkat ovat tavattomat.

Ruotsissa on laskettu, että leikkauksista 90 % tehdään heillä alue- ja keskussairaaloissa. Erityisen vaaralliset ja harvinaiset operoinnit sekä ns. harvinaissairauksien tutkimus ja hoito on Ruotsissakin keskitetty yliopistosairaaloihin.

Sama koski Suomeakin aikaisemmin. Tiedän, että mm. Lohjan aluesairaalassa Uudellamaalla on tehty kauan aikaa korkealaatuista kirurgiaa. Nyt kaikki menee veden mukana, kun systeemiä pestään perusteellisesti. Olen huolissani tästä.

On joskus niin, että aviopari toimii aluesairaalassa kymmeniä vuosia. Toinen operoi ja toinen hoitaa anestesian. Nyt tämä idylli tuhotaan perusteellisesti.

Meidän alueemme on Oulun piiriä. Taisi olla sen asukasmäärä noin 411000. Pelkästään Oulun kaupungin asukasmäärä on kaksisataatuhatta.

Kaikki asiasta perillä olevat tietävät, miten tässä hankkeessa käy: ääreisosat hyytyvät. Osaajat pakenevat pimeydestä suuriin keskuksiin. Enää ei riitä pioneerihenkeä kollegoissa, kuten 1970- luvulla. Silloin mm. syrjäinen Kuhmo sai täysmiehityksen lääkäreitä, jotka jäivät sinne eläkeikään asti. Tätä tyyliä ei enää tavoita, vaikka kuinka huitoisi ympärilleen.

Syrjäseutulisää maksettiin. Sen tarkoitus oli tukea eturintamassa työtä tekeviä nuoria lääkäreitä. Jokainen tietää, että vastavalmistunut on raskaissa veloissa. Jos perhettäkin on ja vaimo hoitaa lapsia kotona – kuten oikein on – rahat eivät riitä elämään ja velkojen maksuun. Monesti on maksettavana myös asunto, jos tarkoitus on jäädä työpaikalleen pitkäksi aikaa.

Tiedän tämän. Olen jututtanut keskikoulupohjalta teknikoksi valmistuneita. He pärjäävät taloudellisesti paljon paremmin kuin nuori lääkäri. Tilanne kääntyy vasta kymmenen vuoden päästä. Silloin ikälisä jo auttaa lääkäriä. Silloinkin verotus tasoittaa asioita meidän korkean progressiomme vuoksi. Asuntovelkataakka jatkuu useimmiten yhä.

Kannatan kokoomuspuolueen mallia. Siinähän esitetään, että korjataan vain ne osat sotessa, joissa on vikaa. Valtio ottaa kaikki kustannukset harteilleen ja antaa rahat asukasluvun ja huoltosuhteen pohjalta jokaiselle kunnalle. Koko valtakunnassa on silloin täydellinen tasa-arvo asuinpaikasta riippumatta.

Alue- ja keskussairaaloiden toiminta olisi tuossa mallissa ennallaan. Silloin yliopistosairaaloiden ruuhkat ja epätoivoinen jonotus loppuisi tyystin. Vain kymmenen prosenttia kirurgisista potilaista operoitaisiin yliopistosairaaloissa. Toki ns. pienet erikoisalat ottaisivat vastaan yo-sairaaloissa potilaita.

Nyt on edessä valtava ja monimutkainen ns. liikkeenluovutuskuvio, jossa kunnan tai kuntainliittojen omistamat tilat siirtyvät sotealueiden omistukseen. Kaikki tämä sekavuus ja varmaan riidat omaisuuksista askarruttavat minua. 

Minun aksioomani on aina ollut se, että potilas tutkitaan omassa kunnassa loppuun asti ja hänet tarjoillaan kultalautasella kirurgille ja muille spesialisteille, jos tarvitaan sellaista hoitoa, jota ei ole mahdollista omassa kunnassa antaa.

Minun virassa ollessani yksi tai kaksi sadasta päivystyspotilaasta piti lähettää johonkin sairaalaan päivystyksenä. Jos päivystyksessä kävi viisikymmentä potilasta vuorokaudessa, yksi ihminen meni eteenpäin joka toinen päivä. Se oli kunnan kannalta halpaa. Ei tarvinnut ajaa 100 kilometrin päähän vaikkapa muutaman tikin haavan takia.

Arvelen vähän suru puserossa, että nykyistä uskoa keskittämiseen ei kansamme talous kestä. Moni asia voidaan tehdä halvemmalla ja yksinkertaisemmin mahdollisimman lähellä sairastuneen kotipaikkaa.

Minä en ole minkään puolueen jäsen. Kannatan kokoomuksen mallia, koska se vain sattuu minusta olemaan järkevän yksinkertainen. Kyllä minusta vasemmistoliitonkin edustajat tekevät aivan järkeenkäypiä ehdotuksia, joita voin kannattaa.

Vain Bolshevismin ratkaisut, joilla luotiin neuvostoparatiisi, ovat minulle vieraat.

En hyväksy pakkotyöleirejä toisella tapaa viikatteen tai kirveensä teroittaville, ja niskalaukauksen käyttöä jopa naisparkoja vastaan. Eniten surmattiin köyhimmistä köyhimpiä, joilla oli valittamista puutteensa takia todellakin.

Kahdeksantoistatuhannen syyttömän joukkohauta Petroskoin pohjoispuolella on minulle ja monelle muulle rauhalliselle kansalaiselle liikaa.