Opiskellessa

 

Olin käynyt armeijan ennen opiskelua. Kävin valintakokeissa melko pian siviiliin pääsyn jälkeen. Todistukset lähetettiin ennakkoon, ja niiden perusteella kutsuttiin osa sitten valintakokeisiin.

Melkein kaikki oli toisin kuin nykyään, oli vain lankapuhelimia. Niitäkään ei ollut joka paikassa. Juuri kenelläkään nuorella ei ollut autoa, mutta julkinen liikenne toimi hyvin.

Kokeiden jälkeen oli täydellinen hiljaisuus kauan.

Heinän tekoaikaan tuli kirje, jossa ilmoitettiin valinnasta.

Pian alkoi hankalan oloinen asunnon etsintä monen sadan kilometrin päästä tuntemattomasta kaupungista.

Onneksi isä tunsi sodan ajalta samalta kylältä Ouluun muuttaneen miehen. Hänen asunnostaan liikeni yksi huone käyttööni aluksi.

Kesän aikana piti hoitaa opintolaina-asiat. Kekkosen ansiosta silloin sai yliopisto-opiskelija valtion takaamaa opintolainaa. Raha riitti ruokaan. Vuokran ja opintomateriaalin hankinnan rahoitin lainalla myös.

Kaupungilla liikuttiin jalkaisin tai pyörällä, jolla ajo eri paikkoihin oppia saamaan oli kätevää.

Kotiväki tavoitti opiskelijan käytännössä vain kirjeellä. Silti tunsin oloni turvalliseksi.

Kaikki kirjallisuus oli englannin, saksan, ruotsin tai skandinaaviskan kielellä. Kyllä niistä lukion pohjalta selvän sai, mutta jokapäiväinen läsnäolo opetuksessa oli välttämätöntä.

Vähitellen tutustuin muutamiin toisiin, vaikkapa Niilo Keräseen, joka myöhemmin lääkärin työn lisäksi toimi kansanedustajana. Hän oli mukava mies. Niilo oli jo perheellinen. Herätysliikkeen jäsenet menivät silloin sopivan naisen hoksattuaan äkkiä naimisiin. He eivät pitkittäneet seurustelua ja kokeilleet useita morsianehdokkaita. Kunnioitin jo silloin Niilon selkeitä poliittisia näkemyksiä. Oikean maalaislääkärin arkkityyppi!

Opiskelijapolitiikkaan en osallistunut. Se oli silloin julkisesti kovin radikaalia ja vasemmiston äärilaita oli äänessä jatkuvasti. Opiskelijalehtikin oli täynnä heidän ideologiaansa. Minua ihmetytti Neuvostoliiton sokea ihailu. Harva siellä oli käynyt, vielä harvemmalle siellä oli näytetty tosiasioita.

Muuan ylemmän kurssin Kemppainen – hän oli kommunisti -  kirjoitti sisätautiopin lopputentin suoritettuaan ikävän artikkelin, jonka nimi oli WJK- syndrooma, oireet ja löydökset. Ensimmäisenä oli listalla täydellinen välinpitämättömyys opiskelijoiden ongelmista!

Hän mollasi siinä perusteellisesti sisätautiprofessorin, joka myös johti koko OYKS:n hallintoa. Proffa oli lääkintäeversti.

Minä katsoin, että opiskelija vain opiskelee parhaansa mukaan. Mies ja ääni periaate oli käsitykseni mukaan äärivasemmiston päiväuni, jolla ei ollut mitään katetta. Kyllähän yliopiston omistajien edustajat hoitavat hallinnon eikä muutamiksi vuosiksi oppimaan tullut kypsymätön nuoriso. Ehkäpä edustin taantumusta.

Kirjoitin minäkin Spekula-lehteen jonkun kerran, kun tuli sanomista. Yksi artikkeli käsitteli Jom Kippurin aikana alkanutta sotaa Israelia vastaan.

Neuvostoliitto aseisti Egyptiä vahvasti. Käsiaseita, tykistöä, kranaatinheittimiä ja Mig- 21- hävittäjiä virtasi maahan. Neuvostoliitto antoi nykyaikaisia ilmatorjuntaohjuksia ja tutkakalustoa. Ohjukset olivat hyviä ja varmoja. Egyptin armeijan koulutus oli salassa jatkunut kuudetta vuotta.

 

Egyptin johto odotti – kun koulutus oli ohi ja valtava kalusto hyökkäystä varten paikoillaan – juutalaisten suurinta juhlapäivää, joka alkaa auringon laskiessa ja myös seuraavaan auringon laskuun päättyy.

Jom Kippurina –suurena sovituspäivänä – koko Israel pysähtyy: televisio pimenee, julkinen liikenne loppuu, kaikki harrastukset taukoavat. Meikkaaminen lakkaa, samaten nahkakenkien pitäminen. Ei saa syödä eikä juoda, vaan hiljennytään paastoon ja rukoukseen. Sukupuoliyhteyttä ei saa harrastaa, kaupatkin sulkevat läpensä.

 

Pimeydessä egyptiläiset sammakkomiehet uivat Suezin kanavan ylitse. Vastarannalla oli 8 metriä korkea hiekkavalli, jonka avulla israelilaiset estivät tähystyksen Egyptin puolelta.

Lautoilla uitettiin kanavan ylitse venäläisten antamat korkeapainepumput, joiden suihkuilla puhkaistiin valliin ajouria jalkaväelle ja panssarivaunuille. Ponttonisillat työnnettiin kanavan ylitse saman tien. Alkoi hillitön tulitus Israelin jalkaväen asemiin.

Israelin asemissa oli vain 500 miestä. Kaikki muut olivat lomalla suuren juhlapäivän vuoksi tahi taka-asemassa Siinailla.

Egyptin panssariarmeijakunta piiritti pienet Israelin tukikohtien joukot ja eteni Siinaille uhkaavasti. Israelin ilmavoimat kärsivät menetyksiä ja venäläisten antamat ohjukset estivät hävittäjien käytön vastaiskuissa.

 

Silloin lähti koodattu hätäsanoma Amerikkaan. Avattuna se oli: Save Israel.

Lopulta USA antoi periksi ja myöntyi luovuttamaan Harm- ohjuksia ja 56 parasta laatua olevaa Phantom- monitoimihävittäjää ja runsaasti ammuksia ja tekniikkaa.

Arabialaisessa huolettomuudessa Egyptin tutkamiehet joivat kahvia ja polttelivat tupakkaa asemissaan tutkat päällä.

Näin Israel sai selville tutkien jaksoluvun. Voitiin aloittaa sopivana aikana tutkahäirintä. Juuri tutkasädettä myöten ohjautuvat Harm- ohjukset tutka-asemiin. Tätä eivät venäläisetkään tienneet.

Koko Egyptin ilmatorjuntaohjussysteemi tuhottiin nopeasti. Hävittäjätaisteluissa arabialaiset eivät olleet niin taitavia kuin paljon harjoitelleet israelilaiset. Ilmasodan johtaminen Israelilla oli korkeatasoista.

Sotaonni kääntyi. Panssariarmeija joutui piiritetyksi Siinailla. T-62- vaunut olivat sen ajan parhaita, mutta niiden käyttäjät eivät olleet niin hyviä kuin israelilaiset. Länsimaissa valmistetut vaunut olivat heikompia kuin venäläisvaunut, mutta osastojen johtaminen oli Israelilla parempaa. Koko Egyptin Siinaille tunkeutunut kalusto jäi taistelukentälle.

Egyptillä oli yli 2400 vaunua ja noin 700 lentokonetta. Se on enemmän kuin Saksalla ja Englannilla nykyään. 

Samanaikaisesti Syyria hyökkäsi Golanin kukkuloiden ylitse panssarijoukoilla. Vaunuja Syyrialla oli 1400, kaikki parasta venäläistä laatua. Lentokoneita venäläiset antoivat kolme ja puolisataa. 

Israelin kalustoa oli puolet siitä, mitä Egyptillä. Egypti määräsi tulitaistelulinjoille peräti 800 000 miestä.

Kirjoitin Spekulaan tästä ja kysyin: miksi he lähtivät kuumaan autiomaahan?

Koska kirjoitin tosiasioista, eivät edes kommunistit pystyneet kiistämään tapahtumia.

Toisaalta, opiskelu oli niin tiivistä, että ainakaan minulta ei liiennyt energiaa opiskelijapolitiikkaan, jonka katsoin turhaksi. Jalan kulku, pyöräily, ruokailu, lukeminen ja vierailu silloin tällöin jonkun kaverin luona täyttivät päivät.

Rikkaiden perheiden jälkeläisillä olivat asiat toisin. Heille alkoi ilmestyä autoja ja muotivaatteita. Erikseen oli ulkoilupukuja ja pelitossuja. Niistä en mitään tiennyt enkä kyllä perustanut.

Menin kyllä kesän 1974 aikana autokouluun. Olin silloin kesätyössä KYKS:ssa. Sieltä saaduilla rahoilla maksoin autokoulun ja sain seuraavaksi talveksi parempaa kampetta ylleni.

Kun on pakkasta ja mereltä käy samalla viima, Oulussa on todella vilpoisaa. Sen muistan vieläkin selvästi.

Mutta, kaikesta olen selvinnyt ja saanut voimaa ristimällä kädet edes silloin tällöin. Se oli voimavarani jo opiskeluaikana.