Persoonallisuuksia

 

Me ihmiset olemme erilaisia. Jo ulkonäkö on hyvin yksilöllinen. Vielä suurempi kirjo vallitsee toimintatavoissa ja luonteessa.

Tuntuu, että täysin tasapainoinen tyyppi alkaa olla harvinainen. Jollain tavalla vaikuttaa siltä, että ennen ei ollut niin suuria eroja kuin nyt. Saattoiko se johtua siitä, että kaikilla oli melkein sama kotikuri ja kasvatus?

Nykyajan hektinen työelämä ja elämän tyyli saattaa olla osasyy siihen, että varsinkin mielenterveyden häiriöitä on entistä enemmän.

Varsinaisten – ja samalla vakavien – mielitautien määrä on ennallaan, mutta lievempien häiriöiden määrä on kovasti lisääntynyt. Peliriippuvuus oli niin harvinainen, että koulutuksessa se sivuutettiin vain maininnalla.

Vaikea-asteisia persoonallisuuden häiriöitä tuntuu nyt löytyvän aina vaan. Niistä hankalimmat liittyvät epävakaisiin kotioloihin lapsena ja kuuluvat kokonaisuuteen Persona pathologica eli luonteen sairaalloisuus.

On arkoja ja pelokkaita, mutta myös iloisia ja huolettomia tyyppejä. Löytyy eristäytyviä ja huomionhakuisia ihmisiä. On lempeitä ja hyökkääviä. Jotkut näkevät sekunnissa sen, että heitä loukattiin, ja he käyvät heti päälle.

Monet ovat mainioita seuran pitäjiä, joilla on valtaisa juttuvarasto. He suoltavat puhetta loputtomasti ja auttavat puhetta käsillään. Jos siihen liittyy mukava luonne muutenkin, semmoista on mahtava kuunnella.

Luonteen sairaalloisuuteen liittyy kiinteästi veto rahaan ja viinaan, nykyisin myös huumausaineisiin. Nämä piirteet alkavat useasti jo alaikäisenä. Silloin sattuu törmäyksiä normeihin, ja ennen pitkää virkavaltakin alkaa tuntea kiinnostusta näiden nuorten tekemisiin.

Monista tulee rikollisia, koska viinan ja keskushermostoon vaikuttavien aineiden jatkuva hankkiminen kysyy varoja. Työ ei yleensä kuulu tämän kaltaisilla ihmisillä mielenkiinnon kohteisiin, joten varoja on saatava epärehellisin keinoin.

Aikaisempi termi tälle ihmisryhmän poikkeavuudelle oli psykopatia.

On huomionhakuisia tyyppejä, jotka voivat olla älykkäitä ja oikukkaita diivoja taiteen alalla. Löytyy passiivis - agressiivisia kansalaisia sekä kaikkia normeja rikkovia antisosiaalisia ihmisiä. Esiin pulpahtaa pelottavia hirviöitä, jotka tekevät kammottavia rikoksia niitä yhtään katumatta.

Monet tämän ryhmän poikkeavista jäsenistä kehittävät jo nuorena riippuvuuden päihteisiin. Heillä on siihen erityinen herkkyys niin, että se kuuluu olennaisena osana diagnostisiin kriteereihin.

Viina vie kuoleman kautta ennen aikojaan hautaan useat sen ystävät. Osa kokee väkivaltaisen lopun, koska alamaailma on niin rakennettu, että ennen pitkää vastaan tulee ns. räjähtävän persoonallisuuden omaava tyyppi, joka tappaa.

Joskus viinanhuuruisesta maailmasta joku sentään pelastuukin.

Sitä varten täytyy olla pohjalla, ja samalla tulee ahdistuksen määrän olla suuri. Psyyken hienorakenne voi olla semmoinen, että siinä on pieni lokero herkkyydelle. Valitettavasti se on harvoilla, vaikka kaikkien soisi pelastuvan kylmältä kuolemalta.

Monet pelastuneet tulevat uskoon. Se auttaa katkaisemaan suhteet alamaailmaan ja päihdekulttuuriin, jolloin fyysinen elämä korjaantuu.

On valitettavaa, että peruspersoonallisuus ei muutu miksikään.

Useimmat persoonallisuushäiriöiset uskoon tulleet eivät ole hauskoja. Jotkut pystyvät silti toimimaan tukihenkilöinä ja vierellä kulkijoina niille, jotka kamppailevat pahaa vastaan.

Osalla uskoon tulo merkitsee sitä, että siihen tulee korvaava riippuvuus. He saarnaavat toisille kiusallisella tavalla omaa ideologiaansa, eivätkä pysty elämään tavallista elämää hiljaisessa mielessään kiitollisina pelastumisestaan.

Tämäkään laitos ei pelasta ilman uskoa. Kuvassa Tervon kirkko.

Elämä menee yhdeltä osaltaan niin sanotusti överiksi. Se liittyy alkuperäisen persoonallisuuden omituisuuteen, jossa itsensä hillitseminen on vierasta. Vallitsee eräänlainen vauhtisokeus, mikä rasittaa tavattomasti lähipiiriä ja muita tuttuja.

Julkista glooriaa, ylistystä, halauksia ja siunausta on joka paikka täynnä, mutta jos käännynnäinen pannaan tenttiin tosiasioista, saattaa osoittautua, että uskonopin perusteet ovat hänellä hyvin hatarat. Emme voi tietää, miten heille tosiasiassa käy.

En halua väheksyä vaikkapa työtä päihteiden käyttäjien hyväksi, jossa entiset juopot ja nistit ovat kokemusasiantuntijoina paikallaan, mutta jokaisen pitää sittenkin tehdä se oma ratkaisu, jolla riippuvuuden ote kirpoaa ajoissa.

Tupakasta irti päässeilläkin on tuhat tarinaa. Jollain auttaa usko, toisella tyypillä vierotuslääkitys ja kolmannella oma luja tahto lähipiirin tukemana. Jonkun kamppailu ja kilvoitus kestää vuosikymmeniä, kun taas joku sanoo vain mielijohteesta puiston penkillä päättäneensä, että tämä oli viimeinen itsensä savustus, ja päätös pitää.

Pieni osa ei pääse koskaan eroon tupakasta, vaan menehtyy tupakan haittavaikutusten seurauksena. Jokainen on omanlaisensa, eikä heitä pidä tuomita, koska se ei mitään auta.