Pakkaskeliä

 

On pitänyt pakkasia. Lännessä on ollut leudompaa, mutta itärajalla pakkasen määrä on hiponut kolmea kymppiä. Lunta on kotipuolessa noin neljäkymmentä senttiä. Koska suvi-ilmoja ei ole ollut, lumessa ei ole kerroksia lainkaan.

Päätimme pojan kanssa kokeilla teeren talvijahtia, kun se on nyt mahdollinen kolmatta kertaa.

Olin hyvin aktiivinen vuonna 1981, jolloin kovassa pakkasessa hiihtelin suurimman osan lupa-aikaa metsässä.  Alhaisin lukema oli silloin 18 astetta pakkasta, muutoin mittari seilasi kahdestakymmenestäkahdesta lähes kolmenkymmenen asteen tuntumaan.

Koko viikon ajan sää oli pilvinen ja tuuleton. Lunta oli runsaasti, mutta siinä oli välikerroksia ja pinnalla vitiä muutama sentti. Eräsuksilla oli hyvä hiihtää. Jos hyppäsi suksilta, lunta oli haaroihin asti.

Pakkasta oli kahdeksantoista astetta, kun lastasin autoon valmiiksi illalla tehdyt pakkaukset: vaatteita, sukkia, varakäsineitä sekä kuivaelintarvikkeet, jotka eivät taritse jääkaappisäilytystä. Viimeksi vein autoon ruokia ja juomia sekä aseet.

Otin pojan matkan varrelta kyytiin.

Melko pian pakkaslukema auton mittarissa oli kaksikymmentä astetta.

Itää kohti ajaessa pakkanen kiristyi niin, että huippulukema oli kaksikymmentäviisi astetta.

Jalkoja kylmäsi eikä lumi sulanut auton lattialta koko matkan aikana. Teki mieli kääntää lämmintä ilmaa virtaamaan jaloillekin päin, mutta kokemus on osoittanut, että niin ei pidä tehdä tässä autossa. Puhalluksen pitää olla kolmosasennossa, muuten tuulilasi alkaa huurtua yläosasta alkaen. Pienimoottorinen bensa-autoni ei ole tehty koviin pakkasiin. Vaimon vanhan diesel- Toyotan lämmityslaite on ylivoimainen tehokkuudessaan.

Matkalla kului aikaa vain 17 minuuttia yli sen mitä kesäkelillä menee, koska ajelin hitaasti. Keskinopeus oli varmaan kuudenkympin ja seitsemänkympin välillä.

Perillä aloitimme heti lumityöt, joissa kului kolme varttia. Sitä ennen kytkin päälle ilmalämpöpumpun ja sähköpatterit. Vasta lumiurakan jälkeen sytytin hellatakkauunin. Sen hormissa poltin ensimmäiseksi nyrkin kokoisen pallon lamppuöljyllä kasteltua trasselia.

Alkuun piipun suunnasta laskeutuu aina jääkylmää ilmaa ennen kuin liekin kuumuus voittaa. Yhtäkkiä kuuluu reilu humahdus, kun hormi alkaa vetää tehokkaasti.

Pienellä koeannoksella on silti viisasta varmistaa, että hellan uuni alkaa vetää. Olen niin monta kertaa savustanut mökin sisältä, että en enää luota tuuriin, vaan kokemukseen. 

Laitoin lumitöiden ohella pikkulintujen kaksi ruokinta-automaattia täyteen halkaistuja pähkinöitä. Niistä saavat metsän asukit energiaa talven koettelemusten kestämiseksi.

Puoli neljän maissa alkoi olla siedettävä lämpö sisätiloissa, mutta silti pidin takkia puoli kuuteen asti. Silloin lämpömittari näytti 20,5 astetta. Ulkona näkyi olevan kaksitoista ja puoli astetta pakkasta samaan aikaan.

Valmistin ruokaa viideksi. Sitä ennen poika hiihti koelenkin maastossa uusien siteiden kokeilun vuoksi. Säätö siteissä osui kohdalleen. Hiihtoreissu vaati otsalampun käytön, koska hämärä oli jo laskeutunut.

Poika raportoi tultuaan mökin sisälle: tuntuma oli semmoinen, että lumi upottaa melkein pohjaa myöten. Se on ryynimäistä vailla yhtään kovaa välikerrosta. Siellä täällä eräsuksi kolahti kantoon tai törmäsi mättääseen. Pito vastamäessä oli huono, vaikka suksissa on suomupitopohja. Se johtuu lumen rakenteesta, lenkin tehnyt arveli.

Jäniksen jälkiä metsässä oli paljon erityisesti nuolukiven lähellä. Hirven jälkiä ei näkynyt, mutta kettu oli liikkunut parin sadan metrin päässä mökiltä. Mökkipihassakin näin jäniksen jäljet, kun kävin hakemassa varastosta lisää puita.

Eilen illalla porasin peltiliuskaan reikää rautaporalla. En ehtinyt tehdä mitään, kun pelti kietoutui poran terän ympärille ja se vetäisi peukalon tyveen kaikki ihon kerrokset lävistävän haavan. Verta alkoi tulla reippaasti.

Onneksi käsillä oli keittiöpaperia, josta taitellulla tollolla painoin haavan seutua.

Vaimo näki, että menin ottamaan laastaria. Sanoin vähätellen, että tuli naarmu, johon pitää panna side kuitenkin.

Salasin sen, että kyseessä oli oikeasti kahden tikin haava. Koko reissu metsälle olisi estynyt vaimon paipatuksen takia, jos totuus olisi esitetty selkeästi.

No hevoslaastari stoppasi vuodon.

Otin vereytyneen laastarin pois ja puhdistin haavan seudun Betadine liuoksella. Laitoin uuden siteen, joka sai olla paikoillaan mökille asti.

Haava teki minusta aputyöläisen, koska haavaa ei saa kastella eikä muutenkaan rasittaa. Olen tottunut viime vuosina hoitamaan haavoja desinfioinnin jälkeen avoimena heti, kun vuoto on asettunut. Näin menetellen paraneminen on sujunut nopsaan.

Yöllä lauhtuu kovasti. Vain muutama pakkasaste on luvassa, mutta tuuli on häiritsevän kovaa. Linnustus on haasteellista, kuten pitääkin.

Minun osani on hakea pyssymies jostakin tien varresta puhelinsoiton mukaan.

Ei se ole vähäpätöinen homma alkuunkaan. Olenhan ollut palveluammatissa jo virkaa hoitaessani.

Vähän huono termi tuo viran hoitaminen, ihmisiähän sitä hoidellaan parhaan ymmärryksen mukaan. Virassa pitää olla, koska semmoinen on järjestelmä.