Hiihtelyä ja mietteitä

 

Kovan pakkaskauden jälkeen ilma lauhtui äkillisesti. Samalla alkoi tuulla, korkein lukema oli yötä vasten seitsemän metriä sekunnissa. Semmoinen ei ole miellyttävä ulkoiluilma. Onneksi metsä suojaa niin, että sopivissa paikoissa ilman virtaus on vähäinen.

Hiihto alkoi mökiltä käsin.

Teerien liikkeiden tunnustelija hiihti kiväärireppu selässään eräsuksilla umpihankea. Lumi oli pulverimaista ja se upotti melkein pohjaa myöten. Rinnettä noustessa pito oli huono, vaikka suksissa oli suomupohjat.

Hiihto suuntautui lännelle uutta, syksyllä valmistunutta metsäautotietä pitkin. Tuuli oli vastainen. Ympärillä oli puistomaiseksi raivattu kasvatusmetsä, joka odotti vahvistumista tukkipuiksi.

 

Tie päättyy joskus. Niin nytkin. Reitti johti joelle, josta onneksi pääsi ylitse jääsiltaa pitkin. Monissa paikoissa näkyi olevan vielä sulaa siellä, missä vesi virtasi lievänä koskena.

Joen pohjoispuolella rinne nousi monen sadan metrin matkan. Aurinko paistoi kirkkaasti ylärinteeseen, missä ei enää joen rantojen puuston varjostus vaikuttanut. Ilman lämpötila oli jo plussan puolella, ja juuri tässä seudussa tuuli oli heikkoa laajan metsän suojassa.

Tammikuista jokiuomaa.

Siinä, missä aurinko valaisi kirkkaimmin, näkyi hangen pinnalla pieniä ötököitä. Niitä suorastaan parveili. Näitä eliöitä sanottiin ennen lumikirpuiksi. Virallinen nimi on hyppyhäntäiset. Ne nousevat ylös syömään lumileviä. Niitä voi tiedemiehen mukaan olla kymmenentuhatta neliömetrillä. Ötökät asuvat sammal- ja karikekerroksessa ja ilmaantuvat hangelle nuoskakelillä auringonpaisteessa, kun lumi on huokoista. Tämmöisestä elämästä minulla ei ollut aavistustakaan. 

Jo edesmennyt ötökkäasiantuntija Kauri Mikkola kertoo netissä tästä asiasta. Muistan tuon miehen Luontoilta- ohjelmasta. Hänellä ei mennyt sormi suuhun, vaikka kansa kysyi outoja asioita. Vastaus tuli heti. Harvinainen vanhan ajan asiantuntija, jolla oli mahdottoman mukava luonne.

Kun pakastuu, ötökät painuvat piiloon nopeasti. Linnut syövät halukkaasti hyppyhäntäisiä, jos huomaavat ne hangella.

Lumikirput parveilevat tiiviinä muodostelmana.

Matka jatkui. Yllättäen lähti muutaman metrin päästä metsäpyy pakoon. Sen lennon surina kuului vasemmalta. Muuten metsässä vallitsi hiiskumaton hiljaisuus. Hiihto suuntautui hyppyhäntäisten pesäpaikasta tuulen suunnan mukaan itään. Koivuissa ei vaan näkynyt mustia pisteitä merkkinä teeristä. Sää ei suosinut niiden oleskelua puissa.

Jänisten jälkiä oli viljalti metsässä, jossa risukkoa ei ole turhaan putsattu pois. Arvopuiden kasvua koivun ja haavan taimet eivät millään tavalla heikennä. Mieluummin mikroilmasto säilyy suotuisampana puille, kun kosteus ei haihdu auringonpaisteella niin äkkiä. 

Semmoisessa paikassa kasvaa mustikoita, ja isoissa kuusissa on runsaasti naavaa. Syksyllä varjoisa paikka, jossa on kosteutta riittävästi, on sienien kannalta  hyvä. Jos on koivuja, mäntyjä kuusikon lisäksi, löytyy usein suppilovahveroita lumiaikaan asti. Paahderinne sen sijaan on vaikea kasvupaikka kaikille kasveille kesällä. Lämpö on kyllä hyväksi, mutta kuivuus on liikaa monelle kasville varsinkin, jos kallion päällä on vain ohut kerros maannosta. Kitukasvuiset männyt ja jäkälät sinnittelevät siellä. 

Melkein neljänkymmenen metrin nousu loppui. Hiihto suuntautui pitkin harjannetta itään päin. Yllättäen melkein suksen kärjen vierestä pomppasi lumisista piiloistaan neljä virkeää teerikanaa. Tunnustelija sieppasi haulikkorihlan kiväärirepusta. Pikajalkaan kiinnitetty kiikari oli helppo poistaa ja laskea repun päälle.

Siinä on teeri yöpynyt. Varpuja näkyy yöasunnon pohjalla.

Juuri silloin murtautui takaviistosta yksi lumikiepissä kuhnaillut teeri hangen läpi. Se näytti mustalta, mutta sen pyrstö oli lyhyt ja suora. Haulipiippu ei pamahtanut, koska lupa oli ampua vain urosteeriä. Vastavalossa teerikanakin näytti mustalta. Kun lintu kaartoi muiden perään, näkyi, että sekin oli selvästi kana.

Jonkun matkan päässä edessäpäin näkyi mustia myttyjä puissa. Oli liikuttava varovasti ja lähestyttävä lumisten puiden suojassa. Lumi rahisi kuusten lähellä ikävästi. Puista oli tippunut vesipisaroita, jotka olivat jäätyneet. Hiivintä tuntui toivottomalle äänien takia.

Siitä pakeni  teerilintu. Uuttu lumessa.

Kun arvioitu matka oli sopiva, kuului lintujen suunnasta kaakatusta, joka muistutti kanojen ääntelyä. Oliko siellä menossa neuvottelu? Äkkiä kaikki äänet hiljenivät. Tunnustelija kurkisti suuren kuusen suojasta, mutta kaikki etumaaston puut olivat tyhjät. Tuulisella ja kirkkaalla ilmalla teeret usein pakenevat kuulohavainnonkin perusteella, vaikka uhkaa ei näy. Ampumatilanteeseen pääsy on ongelmista pahin.

Talvisen metsän rauhaa.

Energia alkoi olla vähissä. Keli oli todella raskas, koska suksissa ei ollut pitoa ja maasto oli muutenkin hankala. Kyllä kivirakan päällä voi hiihtää, jos lunta on paljon, mutta nyt sitä oli vain neljäkymmentä senttiä. Terävät suurten kivien nokat pistivät aivan lumen pintaan asti, ja  siellä täällä näkyi pelottavia syövereitä. Kesällä siellä näkyy vesipinta.

Oli saatava välipalaa. Siihen riitti termospullon lämmin vesi ja näkkileipä. Vireys palautui, mutta näytti viisaimmalta laskeutua hiljakseen alamaihin. Kello oli tikittänyt huomaamatta ja valo kävi valjuksi. Viisarit näyttivät, että piti sopimuksen mukaan kutsua hakija tien varteen. Tammikuinen valoisa aika on lyhyt.

Hankalaa louhikkoa lumen peitossa. Yksi iso paasi kuusen takana.

Sopimuksista on hyvä pitää kiinni.

Niin teki jo presidentti Paasikivi aikoinaan. Hän kirjoitti päiväkirjoihinsa, että tämä on hirmuista. Venäläiset eivät noudata ollenkaan diplomatian käytössääntöjä, vaan vaativat aina vain lisää myönnytyksiä, vaikka rauhansopimus on aivan selvä eikä siinä ole tulkinnan varaa. Uhkailu ja painostus oli kokonaan tapojen vastaista. Miten oli mahdollista rakentaa luottamus ja sopu oikeasti? Lehtikuvissa näyttää, että presidentin tukka on noussut pystyyn ilman hiusvahoja ja muita nykyajan konsteja.

Joka on pienissäkin asioissa väärä, on sitä isoissakin. Niin sanoo pyhä kirja. Sen Paasikivi tunsi yksityiskohtaisesti.

Tämä Suomen kriisikauden presidentti osasi suomen- ja ruotsin kielen lisäksi venäjää, saksaa ja käsitykseni mukaan myös ranskaa. Pätevä ja luotettava patriootti sekä diplomatian mestaruussarjan pelaaja.