Hiljaisuus

Vapauttelen kuusen taimia vastaanottamaan talvea entisellä pellolla lokakuun harmaana päivänä. Tuuli on seisahtunut, yläilmoissa leijuu usvaa.

On niin hiljaista. Läheinen talokin on asumaton. Elämän ääniä ei kuulu.

Tähän on tultu.

Ennen oli kylässä koulu, yli sata oppilasta. Nyt ei ole koulua lainkaan. Tästä pohjoiseen päin on kymmenen kilometrin erämainen alue. Kaikki asutus on sieltäkin kadonnut.

Sitä pitkin on liikkunut yli vuoden ajan Mella- niminen kiltti pantasusi, jolta ammuttiin kumppani ehkä Itä-Karttulassa. Peto on rauhaton, käynyt Pyhäjärvelläkin, Pihtiputaalla ja lähellä Viitasaarta ja Vesantoa.

Hiljaisuus. Siitä voi joskus nauttiakin, mutta yleensä se on pahanenteinen olotila. Asiat eivät rullaa, toimeliaisuus on loppunut. Rappio, alakuloisuudessaan toivoa vailla hiljaa nakertava tuhon asiamies tekee sitä tehtävää, joka sille on annettu.

Järven takana oli suuri maatila. Talossa oli kaksi työhevosta ja erikseen asiointia ja kylässä käyntiä varten juoksijahevonen, joka vei rivakasti kieseillä isännän perille.

Nuorempi isäntä joutui meidän lukiolaistemme iässä sotaan. Ikävälle lohkolle, jossa venäläiset usein hyökkäsivät. Lieneekö ollut rangaistuspataljoona, koska täysin turha miehistön tuhoon ajo oli ollut sääntö. Haavoittuneet olivat huutaneet tuskaansa seuraavaan yöhön asti, jolloin Venäjän upseerit olivat huutajat lopettaneet.

Nuori isäntä jaksoi elää vain viisikymmentä vuotta. Herkkä nuori ei kestä jatkuvaa kyynistä tappamista. Nyt ennen isossa talossa on hiljaisuus.

Toisessa naapurissa elää viimeinen asukas. Hänen pois mentyään ei ole enää ketään. Kaikki hiljenee, jäljelle jää surumielinen autius.

Ruotsalaisista 90% elää Tampere tai peräti Pori- linjan eteläpuolella.

Onko samanlainen etelän imu meidänkin osamme, ja maa autioituu hiljalleen? Harva poliitikko puhuu enää koko maan asuttuna pitämisestä.

Euro on meille liian vahva valuutta. Koko unioni on luonut reunoilleen vain köyhyyttä. Saksan mahti on ja pysyy, muualla on harmautta. Koko systeemi on ihmistä kommunismin tapaan orjuuttava.

Kaikki tämä, salaperäisesti ja hitaasti, vie kohti tuhoa maaseudulla, kun keskittäminen etenee. Lopputulos surkeine leipäjonoineen ja autioine kylineen vetää hiljaiseksi.