Happotesti

Muutaman vuoden takainen kirja, jonka Kalle Lähde kirjoitti omiin kokemuksiin perustaen, oli otsikon niminen.

Kirja on hyvin kirjoitettu. Siinä tulee hyvin esiin liukuminen huomaamatta alkoholismiin, joka vie tuhkatkin pesästä.

Paraneminen alkoi vasta, kun vaimo lähti, rahat loppuivat ja luonnolliset tarpeet menivät yhtenään housuihin. Lähde tunnusti, että hän ei läpäissyt happotestiä, vaan viina voitti hänet perusteellisesti.

Myllyhoito auttoi ja fiksu mies ymmärsi, että on elettävä vesipoikana, kunnes alkaa iäisyys.

Ymmärsin, että kärsivällisesti liiankin pitkään touhua sietänyt vaimo tuli takaisin, ja elämä sujuu nyt ja asiat ovat mukavalla mallilla.

Kukaan ei keksinyt, miten kullan aitous saataisiin selville. Silloin joku muisti kreikkalaisen matemaatikon ja fyysikon, joka asui Syrakusassa Sisiliassa.

Tämä mies oli nuoruudessaan saanut opetusta kaikissa itämaisissa tieteissä ja opiskellut sen ajan parhaassa opinahjossa Aleksandriassa matematiikkaa. Kun opettaja sanoi Arkimedeelle, ettei hän kykene opettamaan pidemmälle lahjakasta oppilastaan, tämä katsoi saaneensa tarpeelliset tiedot omiin jatkotutkimuksiinsa. Oli tultu silloisen matematiikan rajalle, josta kukaan ei päässyt eteen päin.

Arkimedes tutki kartiota ja kartioleikkauksia, pallon pinta-alaa ja tilavuutta, kaikkia vaikeita asioita, joita muut eivät pystyneet tajuamaan. Hän keksi differentiaalilaskennan alkeet tehdessään postulaatioitaan. Lasketuksi tuli mm. piin arvon ala- ja yläraja sekä hänen käsitteensä likiarvo melko monella desimaalilla. 
Arkimedeen ruuvi veden nostoon syntyi käytännön tarpeista laivojen pohjavesien poistoon. Metallimiehet tekivät opastuksen mukaan kummallisen kojeen, jossa aurinko, ja ainakin 4 planeettaa maan lisäksi sekä kuu ovat oikeissa asemissaan pitkin vuoden kiertoa. 
Mies oli matematiikan lisäksi fyysikko ja tähtitieteilijä sekä vipuhommien ja mekaanisen liikkeen asiantuntija. On valitettavaa, että suurin osa hänen käsikirjoituksistaan on tuhoutunut. Emme siis tiedä, mitä kaikkea tuo nero osasi.

Kuninkaalle oli lahjoitettu upea kultainen kruunu. Yksinvaltiaat ovat tunnetusti epäluuloisia. Nousi esiin ajatus, että kruunusta on valtaosa hopeaa ja siis ovela petos kyseessä, jota on mahdoton paljastaa. 

Ongelma esitettiin Arkimedeelle, joka huomasi sen vaikeaksi. Se ei noin vain ratkennut, sillä kruunussa ei ollut säännöllisten kappaleiden muotoja, joiden tilavuudet olisi voitu laskea. Oli ulkonemia ja kaiverruksia.

Eräänä iltana palvelustyttö oli laskenut ammeeseen lämpimän kylvyn mestarille. Amme oli aivan täynnä, ja kun Arkimedes laskeutui siihen, runsaasti vettä meni reunan yli maahan.

Juuri sillä hetkellä matemaatikko tajusi, että hänen kehonsa oli syrjäyttänyt hänen tilavuutensa verran vettä. Hän juoksi alastomana Syrakusan katua ja huusi innostuneena heureka! Se on vapaasti suomeksi: olen sen keksinyt!

Arkimedes upotti kruunun saviastiaan, jossa oli vettä aivan sen nokkaan asti, ja vesi virtasi mittalasiin, kun kruunu laskettiin astiaan ohuen langan avulla. Siinä ratkesi kruunun tilavuus.

Arkimedes tiesi täsmälleen puhtaan kullan tiheyden. Kruunun punnitseminen  ratkaisi sen painon. Oli helppo laskea näiden arvojen avulla tiheys.

On huomattava, että tämä matemaatikko teki kaikki vaikeimmat tutkimuksensa ilman työryhmän apua ja siksi häntä pidetään maailmanhistorian suurimpana matemaatikkona. Hän selvitti veden nosteen laskemisen siihen upotettuun kappaleeseen ja totesi nesteen kokoon puristumattomuuden. Samalla valkenivat hydrauliikan perusteet.

Kysyin aikoinaan kolmelta matematiikan opettajalta pallon pinta-alan ja tilavuuden johtamista ilman differentiaalilaskentaa. Yksikään ei osannut johtamista ja todistusta.

Minun pitkän matematiikan kirjani oli mennyt nuoremman veljen haltuun, joten tilasin antikvariaatista uuden.

Ihastuin ikihyväksi, kun kirjasta löytyi johtaminen ja todistus Arkimedeen menetelmällä. Silloin tajusin oman pienuuteni ja tuon matemaatikon suuruuden. Olen onnellinen, että muistan kaikessa toiminnassa tämän tosiasian. Se on tehnyt olemisen keveäksi.

Myöhemmin keksittiin happotesti, jonka tarkoitus oli sama kuin kruunun ongelman tavoite. Piti saada selville, onko joku metalliesine puhdasta kultaa.

Koekappale upotetaan kuningasveteen, joka on suolahapon ja typpihapon seos. Kestääkö kulta kuningasveden?

No, se kestää sitä 70 minuuttia.

Happotesti kestää tunnin, ja kaikki muut metallit ovat liuenneet kuningasveteen, mutta kulta ei.

Intiaaneilla oli osuvat nimitykset valkoisen miehen jutuille.

Oli ukkoskeppi, jolla tarkoitettiin ruutiaseita, joista lähti ukkosta muistuttava kova ääni, tulen välähdys, ja näkymätön salama löi vahvankin miehen maahan.

Toinen oli tulivesi, jota pitkän päälle ei kestänyt kukaan. Kerralla liikaa nautittuna se vei hengen ja pitkässä juoksussa ymmärryksen.

Intiaanit sanoivat hevosta henkikoiraksi, kun he huomasivat sen älykkyyden, terävät aistit sekä kyvyn juosta kovaa pitkiä matkoja.

Intiaanit hoksasivat hevosen aistivan ainakin nuolen kantaman päästä sen oliko lähestyjä salavihainen tai hevosen hakkaaja.

Ei varmuudella osata vieläkään sanoa, miksi hevonen luimistelee jo kaukaa ja  erehtymättömästi sille, joka on sielultaan paha.

Siinäpä kelvollinen koe hevostytölle, joka on löytämässä sulhasen. Neuvon uskomaan enemmän hevosen reagointia kuin suun puhetta.

On kesä, ja olutta ja muita juomia kuluu. Suosittelen kaikille, jotka vähänkin epäilevät itseään persoksi juovutusjuomille, lukemaan mainion kirjan Happotesti.

Lukeminen ei tietysti pelkästään auta, vaan sanomasta pitää vetää oikeat johtopäätökset. Samalla pelastuu elämä, joita on vain yksi annettu. Sekin pitäisi käyttää vain toisia palvellen.

Ropleeman tunnen, mutta kuinka on sen toteutuksen laita? Näin voidaan sanoa 
niin monen kohdalla.