Keinukombi, minkin tehopyydys.

Pyydys sivulta. Rautojen lenkkien läpi on hyvä pujottaa tukikepit. Ansa vaatii ruohoilla, kaisloilla,horsmilla ja havuilla naamioinnin, niin että näkyy vain  5 sentin pyöreähkö reikä keinulaudan päässä.


Kehittelin vuosia sitten(2005) minkin pyyntiin loukun, jossa yhdistyvät keinulautaloukun pyytävyys ja heti tappavien rautojen teho otuksen lopettamisessa.

Valmistukseen tarvitaan neljän  tuuman lautaa, neljän millin vesivaneria, kaksi kolmen tuuman naulaa, kolme aspia, katiskan kaidelankaa, neljä sähkökaapelin kiinnitykseen tarkoitettua klipsiä, joissa on valmiina pieni naula sekä pieni määrä minkkiverkkoa ja pätkä ohutta teräslankaa ynnä kahden ja neljän sentin uppokantaruuveja.

Ensin valmistetaan puuosat: 75 senttiä pitkä lautapari. Samasta laudasta sahataan  pyörösahalla ohjausrimaa käyttäen kaksi kappaletta, joiden leveys on 2 senttiä toisesta ja 8 senttiä toisesta päästä. Ne muistuttavat kolmiota. Pituus on  75 senttiä.

Loukun pohjalaudaksi katkaistaan  laudasta metrin pätkä.

Keinulautaosan  katto tehdään sään kestävästä neljä milliä paksusta vesivanerista. Sen pituus on n. 75 senttiä ja leveys 22 senttiä. Rautaosaston puoleiseen päähän ruuvataan poikittainen riman pätkä kiinni.

Keinulauta on 70 senttiä pitkä. Sitä kavennetaan ½ senttiä pyörösahan avulla tai puukolla vuolemalla. Keinulautaan merkitään viiva, joka jakaa laudan suhteessa 30:40. Höyläämätön raakalauta sopii materiaaliksi.

Laudasta sahataan kolme senttiä leveää rimaa. Sitä tarvitaan loukun sivuseinien yhteen kiinnitykseen sekä rautaosaston pohjan ja katon tekoon. Vesivanerista leikataan kaksi kymmenen senttiä leveää ja kaksi 8 senttiä leveää suorakulmion muotoista palaa, joiden pituus on 25 senttiä.

Akkuporakone on kätevä peli pyydyksen kasaamisessa. Tarvitaan myös parahiksi ruuvien rungon paksuinen poran terä. Poraamalla reikä ennen ruuvin kiinnitystä vältetään puuosien halkeaminen.

Ensimmäiseksi tehdään valmiiksi loukun seinät. Neljän tuuman laudan selkään kiinnitetään edellä mainittu kolmiomainen lautaosa. Siitä tulee tukeva, kun yksi ruuvi sitoo ylhäältä päin ylemmän, kolmiomaisen osan ohuemmasta päästä, ja toiseen päähän  kiinnitetään pätkä edellä mainittua rimaa pystyyn kahdella, seinän läpi menevällä ruuvilla. Erityisesti tässä esiporaus on tärkeä, ettei loukun seinämän korkuinen  rima  halkea.

Toinen juuri valmistetuista loukun sivuseinistä kiinnitetään metrin pituiseen lautaan, joka on loukun pohja. Tässä riittää kolme ruuvia, jotka lävistävät seinälaudan ja menevät sitten sivusta pohjalautaan. Seuraavaksi kiinnitetään loukun katto, joka on n. 75 senttiä pitkä ja 22 senttiä leveä. Muodostuu yhtä seinää vailla oleva aihio, jonka toisen pään aukon korkeus on 8 senttiä ja toisen pään noin 16 senttiä.

Keinulauta asetetaan loukun sisään asentoon ”lauennut”. Edellä mainitun merkkiviivan kohdalle tehdään lyijykynällä jälki, jonka kohdalta porataan sopivan kokoinen reikä seinälaudan läpi. Siitä kulkee keinulaudan akseli. Irrallaan oleva, muutoin valmis toinen seinäelementti asetetaan tarkoin loukkuaihion alle, ja em. reikää apuna käyttäen sen läpi porataan reikä. Näin keinulaudalle on saatu aikaan täsmällinen akselin kulkureitti.

Seuraavaksi lyödään keinulautaan merkkiviivan kohdalle akselin pidikkeet yllämainituista kahdesta klipsistä. Toinen, hyvin varma tapa on merkkiviivaa pitkin kaivertaa syvennys, johon akseli väljästi sopii. Päälle kiinnitetään vanerilappu, jolloin akselin kanava on pettämätön ja vakaa.

Katiskan kaidelangasta valmistetaan lauenneen keinulaudan yläasentoonsa lukitseva esine. Se muistuttaa tasapohjaista U-kirjainta, jonka pohja on 7 – 8 senttiä leveä. Sivujen pituus määritetään mittaamalla.  Päät teroitetaan viilalla.

Kiinnitykseen tarvitaan loput kaksi klipsiä tai aspia, jotka sallivat lukituslaitteen herkästi liikkua keinulaudan noustessa. Ennen toisen seinämän kiinnitystä kokeillaan toiminta vielä akseli paikoillaan.

Akseli pujotetaan porattujen reikien ja klipsujen aukkojen tai valmistetun kanavan läpi. Seinämä kiinnitetään samoin kuin jo valmiina oleva paikoilleen. Vielä tässä vaiheessa on hyvä kokeilla keinulaudan toiminta ja tarkistaa, että suuria välyksiä ei sen ja loukun katon ja pohjan väliin jää.

Vuorossa on rautojen tilan teko.

Pohjan keskiosa on jo valmis, olihan pohjalauta metrin mittainen.   Pohjaa levennetään asettamalla kaksi kolme senttiä leveää rimaa pohjalaudan molemmille puolille.  Tässäkin kannattaa tehdä ruuveille poraamalla kanavat, etteivät rimat halkea. Rautaosaston pohjan leveys on 16 senttiä.

Pohjan molempiin syrjiin kiinnitetään ruuveilla edellä mainitut 10 senttiä leveät levyt. Ennen kiinnitystä molempiin levyihin ruuvataan rimasta levyjen korkuiset pätkät. Ne tulevat pystyasentoon pyydyksen päähän.  Näiden rimojen päiden päälle asetetaan sentin paksuinen poikkirima. Se pysyy hyvin paikoillaan dyckert- nauloilla.

Sen tarkoitus on pitää auki rautaosaston pohjaosan ja vielä valmistamatta olevan katto-osan välistä rakoa, jossa liikkuvat rautojen sangat.

Seuraavaksi valmistetaan rautaosaton kattokoppa.

Siihen tarvitaan kaksi jäljellä olevaa kahdeksan senttiä leveää vesivanerilevyä, 22 senttiä leveä levy katoksi ja kaksi rimaa. 

Rimat kiinnitetään kapeampiin( 8 cm) levyihin ruuveilla, ja kattolevy viimeksi niin, että seinämien etäisyys toisistaan on 16 senttiä.  Kun rimat ovat sivuseinämien ulkopuolella, kattokopan sisäpuoli on sileää vesivaneripintaa kaikilta osiltaan.  Muodostuneen kattokopan keinulaudan puoleisen pään kiinnitysrimoihin lyödään kaksi kolmen tuuman naulaa, joiden päätteet poistetaan.

Koppa sovitetaan paikoilleen niin, että sen ja kiinteän pohjaosan väliin jää edellä mainittu rako. Nyt kattokopan rimojen päistä ulos keinulaudan suuntaan törröttävien naulojen päiden paikat keinulautaosaston sivuseinän pystyrimoissa merkitään lyijykynällä. Merkkeihin porataan vähän nauloja paksummat porakanavat.

Nyt kattokoppa voidaan työntää paikoilleen: ulkonevat naulat menevät porakanaviin ja lukitsevat osaltaan kopan paikoilleen. Ulommainen pää lepää edellä mainitun sentin paksuisen riman päällä. Näin rautaosaston kiinteän alaosan ja kattokopan välissä on ulos työntyville rautojen sangoille sopivasti liiketilaa niiden lauetessa.

Minkkiverkosta leikataan sopiva kappale niin, että sen koko riittää peittämään rautaosaton avoimen pään, sivulla ja päällä saa olla verkkoa niin paljon yli, että sen voi nätisti taivuttaa pari senttiä reunan yli. Verkon alaosa kiinnitetään parilla, kolmella aspilla pohjalaudan päähän. Näin muodostuu aspit akselina liikkuva läppä, joka paikoilleen asetettuna lukitsee rautaosaston katon tiukasti paikoilleen. Katon päälle taivutetun verkon reunasta vedetään ohut rautalanka tiukalle ja kiinnitetään keinulautaosaston katon rimaan iskettyyn aspiin.

Vielä voidaan kattokoppa pois otettuna kokeilla rautojen sopiva paikka ja yhdellä ruuvilla vetää kiinni pohjalautaan sentin korkuinen riman pätkä niin, että se estää viritettyjen rautojen liikkumisen pedon työntäessä niitä laukaisusangasta. Toki raudat pitää kiinnittää loukun ulkopuolelta sankalenkkien läpi isketyillä tapeilla maahan.

Lopuksi voidaan ruuvata pyydyksen pohjaan kaksi pätkää kestopuurimaa estämään lahoamista.

Loukun kuljetusta helpottaa sen tasapainopisteen seutuun katon päälle kiinnitetty poikittainen remmin pätkä tai rimasta tehty kantokahva.

Olen tutkinut kombiloukun pyytävyyttä ja eri versioita.

Aluksi minkkiverkon tilalla oli vanerilevy, jossa oli kuusisenttinen reikä. Yhtään minkkiä ei mennyt tätä kautta rautoihin. Keinulauta oli aina toiminut ensin. Kun verkkoa ei ollut ollenkaan, jostain syystä minkki ei mennyt rautapäästä sisään, vaan meni aina keinulaudan kautta!

Loukku on pyytänyt suuren näädän minkkien ohella.

Loukku on hyvä hajustaa hankaamalla rautaosaston sisäosia tapetun minkin peräpään rauhaseritteellä. Selvää hyötyä en ole huomannut kaupallisista hajusteista. En osaa sanoa, onko kalasyötistä hyötyä, mutta tuoreella kalalla voimakkaasti loukun sisäosia hinkkaamalla arvelen pyydykseen tarttuvan sen verran hajua, että peto kiinnostuu onkalosta.

Pyydys pitää naamioida oksilla, sammalilla, heinillä tai muulla vastaavalla luonnon materiaalilla hyvin.

Kertaakaan minkki ei ole ollut elävänä loukun sisällä. Keinulaudan painuttua alas sille ei jää juurikaan tilaa, vaan raudat ovat heti vastassa. Nähdessään viritettyjen rautojen läpi vapauden aivan käden ulottuvilla, se paluutien sulkeuduttua heti ehkäpä paniikissa hyökkää eteenpäin, jolloin raudat tekevät tehtävänsä.

Neljän vuoden testit ovat osoittaneet kyseessä olevan itse asiassa heti tappava pyydys, jota ei tarvitse käydä kokemassa joka päivä. Lopetusasetta ei tarvita. Tämä on suuri helpotus. Lisäksi yhden loukun valmistuskustannukset ovat vähäiset.

Pyydys voidaan valmistaa kokonaan laudoista ja rimoista, kunhan otetaan huomioon, että laitteen sisämitat ovat selostuksessa kuvatun kokoiset.

Olen tehnyt kokeita loukulla, jonka kaikki muut osat paitsi pohja ja keinulauta ovat neljän millin vesivaneria. Pyydys on kevyt ja hyvä, mutta vesivaneri on huomattavasti kalliimpaa kuin raakalauta. Tällaisen pyydyksen kokoamisessa tarvitaan 2x2 tai 2x3 sentin rimaa runsaasti sekä pieniä kahden sentin ruuveja.

Kun tekee useampia loukkuja, kuten seuratoiminnassa useasti on tapana, kannattaa puuosat valmistaa sarjatyönä. Touhuun käy hyvin jämäkkä pyörösaha, mutta myös rakennussirkkeli on hyvä vaihtoehto. Kahteen mieheen syntyy yhden illan aikana helposti kymmenen loukkua.

Rohkenen suositella tätä loukkumallia kaikille minkin pyytäjille!

Rautaosasto avattuna. Rautoja on vähän naamioitu.

Loukun katto on vähän vino, mutta se ei tahtia haittaa, sillä minkki ryntää heti laudan keinahdettua suoraan rautoihin. Keinulaudan materiaali on raakalautaa, ja sen alla voi olla jotain, joka estää sitä jäätymästä pohjaan kiinni.