Elävä ravinto

En tiedä mistä aatos elävästä ravinnosta on lähtöisin. Lähinnä tulee mieleen telkun luontofilmit.

Kurki nielaisee sammakon siltään niin, että koivet vain notkahtavat. Sudet, hyeenat ja hyeenakoirat aloittavat aterian jo silloin, kun saaliseläin makaa sokissa  maassa. Ne avaavat mahan päästäkseen  kiinni lämpöiseen vereen ja maksaan. Kerran näin luontodokumentista, kun heinäsorsa nielaisi pienen sammakon. Sammakko aloitti  kapinan mahassa, koska sorsa vilkastui valtavasti, sukelteli ja pasusi vedessä puoli minuuttia. Sitten hapot tekivät tehtävänsä, ja tuli rauha.

Kasvi elää niin kauan kun se leikataan poikki tai repäistään juurineen irti kasvupaikastaan. Alkioiden ja itujen purijat luulevat saavansa jotain etua, kun kuvittelevat syövänsä elävää ravintoa. Eivät tuoreiden kasvisten ja juuresten vitamiinit ja muu hyvä niin vain häviä pois, että pitäisi alkaa matkia lehmien käytöstä, kuten sekaisin mennyt Baabelin kuningas aikoinaan.

Elävän tuntuista ravintoa nauttivat monet villikansat. Ne  kaivavat toukkia ja matoja puunkin sisästä ja pistävät poskeensa. Heinäsirkkojakin syödään siltään. Vähän sivistyneemmät arabit toki lieventävät siivekkäiden kärsimystä pää pois menetelmällä, ja sen jälkeen käristävät kulkusirkan tulen päällä.

Ranskassa ei meren eläviä kauan paistella. Simpukat ja muu niljakampi syötävä saa lämmetä kuorensa sisällä öljyssä tuskin kymmentä sekuntia, kun ne jo työnnetään herkkusuuhun. Tuskin siinä iilimatoa muistuttava elukka ehtii muuta kuin säikähtää äkillistä hellettä, kun se jo joutuu mahan happohuuruihin. Kun päälle tulee vielä suihku äkeää viinaa, knock out ilman luvun laskua on varma.

Minulle saattaisi ranskalaisessa ruokapöydässä tulla nälkä. Simpukat ja etanat puolittain raakoina eivät varmaan vie nälkää. Presidentti Chiracin mieliruoka oli kokonaisena paistettu vasikan pää. Viattoman luontokappaleen pää lepää lautasella, silmä tuijottamassa syyttävästi. Kiitos ei!

Maapallon peltoala on pienentynyt 1980-luvulta lukien. Sen syy on riistoviljely ja tunkeutuminen alueille, jotka eivät sovi viljelyyn. Jossain on kasvun raja, ja se on ruuan tuotannon määrässä. Ongelmaan ei voi olla ratkaisuna ruokavaliopohjan laajennus elävään ravintoon veropohjan laajennuksen mallia matkien.

Yksinkertainen, perinteinen ravinto, liikunta ja työ. Siinä maallinen pyhä kolminaisuus, joka seisoo vankalla kallioperällä!