Kaupassa

Kun olin kansakoulussa, äiti pyysi minua tuomaan kaupasta kahvia. En ollut ennen käynyt tämmöisillä asioilla, joten koetin tarkoin pitää mielessä ostoksen laadun ja määrän. Muistilappua ei mukaan annettu, mutta yhtä kauppaa kolmesta suositeltiin.

Kun muut oppilaat lähtivät kävelemään kotiin päin, minä astelin reppu selässä kauppaan. Hevospuomeissa näkyi paljon hevosia, joista osa söi heiniä kaikessa rauhassa. Muutamalla hepalla oli sen aikaisen tavan mukaan päässä säkki, jossa oli kauranjyviä.

Liikkeen sisällä asettauduin jonoon. Katselin siitä käsin tavaroita ja tuoleilla istuvia tyyppejä. Huoneessa leijaili sankka tupakansavu. Korviin kantautui tauoton puheen sorina. Muutama mies näkyi juovan pilsneriä. Seinillä riippui taloustavaraa. Oli sankoja, naruja, köysinippuja ja hevosvehkeitä.

Kun vuoroni tuli, pyysin neljä kiloa kahvia. Semmoisen määrän muistin äidin määränneen. Kauppias oli epäuskoisen näköinen ja luihahti vaimonsa luokse neuvoa kysymään.

Ystävällinen kauppiaan rouva kysyi minulta, mihin niin paljon kahvia tarvitaan. Minulla ei ollut neljän kilon riittävyydestä mitään käsitystä. Sanoin vain, että meillä on kotona hirvipeijaiset ja samalla uuden kodin tupaantulijaisjuhla.

Rouva arveli, että määrä voisi olla neljä pakettia eli yksi kilo kahvia, mutta sanoin pienen koululaisen jo lievästi itkuisella äänellä, että äiti käski tuoda neljä kiloa kahvia.

Kauppias neuvotteli rouvansa kanssa. Lopputulos oli se, että neljä pakettia jauhettiin valmiiksi kaupassa ja loput 12 pakettia eli kolme kiloa pantiin reppuun papuina. Rouva tiesi, että meillä oli kotona kahvinpapujen jauhamismylly

Kauppaan levisi ihana kahvin tuoksu.

Kauppias tunki jauhamisen aikana minun koulureppuuni kahvipaketteja, ja sovitteli koulukirjoja niiden lomaan. Päällimmäiseksi laitettiin paketit, joissa oli jauhettua kahvia. Reppu täyttyi ääriään myöten, ja se oli raskas kantaa. Kun olin menossa kaupasta ulos, vanha mies, joka veti Työmies-tupakkaa, sanoi kiusallaan, että poika meinaa keittää kahvit.

Kotona hirviteltiin suuria ostoksia, mutta mitään rangaistusta ei määrätty. Kahvi riitti erinomaisesti suurelle vierasmäärälle, joka sunnuntaina tuli kylään.

Mieli tuli ihan iloiseksi,kun vanhempi veli kertoi omasta ensimmäisestä kauppamatkastaan. Isä oli antanut lantteja, ja luvannut niillä ostaa Sisu-makeisia.

Veli oli huomannut kaupan portaiden edessä rohkeutta kerätessään, että rakennuksen seinässä olevassa kyltissä lukee Viekkaus. Ostos oli jäänyt pelon takia ekaluokkalaiselta tekemättä.

Tosiasiassa kyltissä luki Veikkaus, mutta eihän vasta koulun aloittaneen lukutaito voikaan olla virheetön.


Tällaisia välipaloja tulee julki erätarinoiden väliaikoina.
Blogin kirjoittaja: Esa Ovaskainen