Suojautuminen kauppareissulla

 

Virus pitää otteessaan koko hela maailmaa.

Sen tappava terä on vähän tylsynyt, mutta tarttuvuus parantunut. Taudin aiheuttajalle itselleen tämä on edullista. Jos jokainen tartunnan saanut kuolisi, kuolisi virus itsekin.

Näyttää siltä, että kun viidakoita, luolia, kanjoneita ja muita luonnon paikkoja pöyhitään riittävästi, yhä uusia pöpöjä tulee esiin.

Vuonna 1993 juoksukuriiri meni marunakasvuston läpi oikaisten navajointiaanien reservaatissa kanjonin kautta. Hän vei viestiä naapurikylään. Canon de la Muerte – kuoleman kanjoni oli nimensä mukainen. Perillä nuori, terve mies hengästyi, ja lopulta hänen suustaan tulvi vaahtoa. Sydämen lyönnit heikkenivät, ja kuriiri kuoli.

Kuolemansyyn selvitys tehtiin amerikkalaiseen tapaan coronerin johdolla. Kuoleman aiheuttajaksi osoittautui hantaviruksiin kuuluva ennestään tuntematon agenssi. Sille annettiin Sin Nombre- viruksen nimi (Ei nimeä).

Todettiin, että pieni marunakasvustoissa(pujo) kiipeilevä hiiri levittää virusta pissansa mukana. Kun hiiren pissa kuivuu marunakasvin lehdille ja varsiin, sekä tuuli että kasvuston läpi etenijä saa viruspitoisen tomun leijailemaan. Se menee hengitysilman mukana keuhkoihin. Tartunnan saanut sairastuu kardiopulmonaaliseen oireyhtymään ja kuolee. Sydämen toiminta heikkenee ja kehittyy keuhkopöhö.

 

Nyt meillä on tämä korona.

Kun lähdet kaupalle, ota mukaan taskuun pieni pullo, jossa on vähintään 70 % etanolia. Kaupat myyvät sitä. Älä osta litkua, sillä vain vähintään 70- prosenttinen auttaa.

Jos käytät visiiriä, voitele läpinäkyvä osa vahvalla alkoholigeelillä sisältä ja ulkoa. Muuten käytä tehokasta maskia, jos voit.

Ota avaraan taskuun mukaan oma kynä, jolla voi kuitata ostokset, jos semmoinen on tapana.

Jos maksat pankkikortilla, asiat monimutkaistuvat.  Maksupäätteen näppäimiä on viruksen kantaja ja levittäjä ehkä kosketellut.

Siihenkin on syytä varautua. Osta hyvin joustavat ja tyköistuvat hanskat, jotka muistuttavat kirurgin hanskoja. Vedä ne päälle jo kotona ja sitten rukkaset tai talvihanskat vielä käsiin, koska  muuten ei tarkene.

Pidä alimmaiset hanskat käsissä koko kauppareissun ajan. Ennen maksupäätteen käsittelyä kasta etusormi liuokseen, jota sinulla on pieni pullo taskussa, kuten alussa mainittiin.

Voit jo ennen ostoksia holvata kaupassa tarjolla olevasta automaatista tulevalla käsidesillä koko hanskat tai sitten käytä omaa pulloa, mikä on varminta.

Turvallisinta on ennen ulos menoa hävittää hanskat, jos löydät roskakorin, jonne ne voi työntää. Muussa tapauksessa työnnä käytetyt hanskat muovipussiin ja pane se sisältöineen roskakoriin ulkosalla, missä on muovin keruusäiliö.

Ei ehkä kannata ruveta desinfioimaan käytettyjä suojahanskoja uutta käyttöä varten. Se on kyllä mahdollinen lisäämällä etanoliliuoksen käyttöä.

Voit myös desinfioida ostoskärrysi työntökahvan heti alussa, jos mukanasi on talouspaperia ja oma pullo taskussa. Jopas virus kaikkoaa.

Keskustele tuttujenkin kanssa parin metrin päästä käsin. Pitkällinen höpötys on nyt unohdettava. Asioista voi neuvotella puhelimitse. Sähköimpulssien välityksellä coronavirus ei sentään vielä osaa liikkua.

Pysy kaukana yskivistä ja ilman maskia liikkuvista. Semmoiset tuskin noudattavat muitakaan turvaohjeita. Eivät viranomaiset turhaan kansaa kahlehdi.

On havaittu, että hieman vähemmän herkästi tarttuva influenssa ja rota- virusripuli ovat jyrkästi vähentyneet, kun ihmiset riittävästi suojautuvat. Nämä virukset tarttuvat enimmäkseen pintojen kautta: erilaisista esineistä, oven kahvoista, auton ratista ja vaihdekepistä, kynistä ja näppäimistä.

Kaikkein tehokkainta olisi, jos kaikki ottaisivat tarjolla olevat rokotukset. Näyttää siltä, että rokotuksilla ei ole oikeastaan haittoja.

Vaihtoehto on saada virus ja kuolla siihen tai saada tartunnan seurauksena pitkäkestoinen invaliditeetti. Keuhkot siinä menevät pysyvästi huonoon kuntoon. Mitä merkillisimpiä muita haittoja on todettu varsin paljon. Ne kestävät kauan aikaa tai jäävät pysyviksi.

On yllättävää, että kuume ja rokotuspaikan arkuus kolmantena päivänä rokotuksen jälkeen ovat harvinaisia. Nehän ovat mitättömiä rokotuksen haittoja.

Ole tarkkana kuin porkkana!

 

Hiihtelyä ja mietteitä

 

Kovan pakkaskauden jälkeen ilma lauhtui äkillisesti. Samalla alkoi tuulla, korkein lukema oli yötä vasten seitsemän metriä sekunnissa. Semmoinen ei ole miellyttävä ulkoiluilma. Onneksi metsä suojaa niin, että sopivissa paikoissa ilman virtaus on vähäinen.

Hiihto alkoi mökiltä käsin.

Teerien liikkeiden tunnustelija hiihti kiväärireppu selässään eräsuksilla umpihankea. Lumi oli pulverimaista ja se upotti melkein pohjaa myöten. Rinnettä noustessa pito oli huono, vaikka suksissa oli suomupohjat.

Hiihto suuntautui lännelle uutta, syksyllä valmistunutta metsäautotietä pitkin. Tuuli oli vastainen. Ympärillä oli puistomaiseksi raivattu kasvatusmetsä, joka odotti vahvistumista tukkipuiksi.

 

Tie päättyy joskus. Niin nytkin. Reitti johti joelle, josta onneksi pääsi ylitse jääsiltaa pitkin. Monissa paikoissa näkyi olevan vielä sulaa siellä, missä vesi virtasi lievänä koskena.

Joen pohjoispuolella rinne nousi monen sadan metrin matkan. Aurinko paistoi kirkkaasti ylärinteeseen, missä ei enää joen rantojen puuston varjostus vaikuttanut. Ilman lämpötila oli jo plussan puolella, ja juuri tässä seudussa tuuli oli heikkoa laajan metsän suojassa.

Tammikuista jokiuomaa.

Siinä, missä aurinko valaisi kirkkaimmin, näkyi hangen pinnalla pieniä ötököitä. Niitä suorastaan parveili. Näitä eliöitä sanottiin ennen lumikirpuiksi. Virallinen nimi on hyppyhäntäiset. Ne nousevat ylös syömään lumileviä. Niitä voi tiedemiehen mukaan olla kymmenentuhatta neliömetrillä. Ötökät asuvat sammal- ja karikekerroksessa ja ilmaantuvat hangelle nuoskakelillä auringonpaisteessa, kun lumi on huokoista. Tämmöisestä elämästä minulla ei ollut aavistustakaan. 

Jo edesmennyt ötökkäasiantuntija Kauri Mikkola kertoo netissä tästä asiasta. Muistan tuon miehen Luontoilta- ohjelmasta. Hänellä ei mennyt sormi suuhun, vaikka kansa kysyi outoja asioita. Vastaus tuli heti. Harvinainen vanhan ajan asiantuntija, jolla oli mahdottoman mukava luonne.

Kun pakastuu, ötökät painuvat piiloon nopeasti. Linnut syövät halukkaasti hyppyhäntäisiä, jos huomaavat ne hangella.

Lumikirput parveilevat tiiviinä muodostelmana.

Matka jatkui. Yllättäen lähti muutaman metrin päästä metsäpyy pakoon. Sen lennon surina kuului vasemmalta. Muuten metsässä vallitsi hiiskumaton hiljaisuus. Hiihto suuntautui hyppyhäntäisten pesäpaikasta tuulen suunnan mukaan itään. Koivuissa ei vaan näkynyt mustia pisteitä merkkinä teeristä. Sää ei suosinut niiden oleskelua puissa.

Jänisten jälkiä oli viljalti metsässä, jossa risukkoa ei ole turhaan putsattu pois. Arvopuiden kasvua koivun ja haavan taimet eivät millään tavalla heikennä. Mieluummin mikroilmasto säilyy suotuisampana puille, kun kosteus ei haihdu auringonpaisteella niin äkkiä. 

Semmoisessa paikassa kasvaa mustikoita, ja isoissa kuusissa on runsaasti naavaa. Syksyllä varjoisa paikka, jossa on kosteutta riittävästi, on sienien kannalta  hyvä. Jos on koivuja, mäntyjä kuusikon lisäksi, löytyy usein suppilovahveroita lumiaikaan asti. Paahderinne sen sijaan on vaikea kasvupaikka kaikille kasveille kesällä. Lämpö on kyllä hyväksi, mutta kuivuus on liikaa monelle kasville varsinkin, jos kallion päällä on vain ohut kerros maannosta. Kitukasvuiset männyt ja jäkälät sinnittelevät siellä. 

Melkein neljänkymmenen metrin nousu loppui. Hiihto suuntautui pitkin harjannetta itään päin. Yllättäen melkein suksen kärjen vierestä pomppasi lumisista piiloistaan neljä virkeää teerikanaa. Tunnustelija sieppasi haulikkorihlan kiväärirepusta. Pikajalkaan kiinnitetty kiikari oli helppo poistaa ja laskea repun päälle.

Siinä on teeri yöpynyt. Varpuja näkyy yöasunnon pohjalla.

Juuri silloin murtautui takaviistosta yksi lumikiepissä kuhnaillut teeri hangen läpi. Se näytti mustalta, mutta sen pyrstö oli lyhyt ja suora. Haulipiippu ei pamahtanut, koska lupa oli ampua vain urosteeriä. Vastavalossa teerikanakin näytti mustalta. Kun lintu kaartoi muiden perään, näkyi, että sekin oli selvästi kana.

Jonkun matkan päässä edessäpäin näkyi mustia myttyjä puissa. Oli liikuttava varovasti ja lähestyttävä lumisten puiden suojassa. Lumi rahisi kuusten lähellä ikävästi. Puista oli tippunut vesipisaroita, jotka olivat jäätyneet. Hiivintä tuntui toivottomalle äänien takia.

Siitä pakeni  teerilintu. Uuttu lumessa.

Kun arvioitu matka oli sopiva, kuului lintujen suunnasta kaakatusta, joka muistutti kanojen ääntelyä. Oliko siellä menossa neuvottelu? Äkkiä kaikki äänet hiljenivät. Tunnustelija kurkisti suuren kuusen suojasta, mutta kaikki etumaaston puut olivat tyhjät. Tuulisella ja kirkkaalla ilmalla teeret usein pakenevat kuulohavainnonkin perusteella, vaikka uhkaa ei näy. Ampumatilanteeseen pääsy on ongelmista pahin.

Talvisen metsän rauhaa.

Energia alkoi olla vähissä. Keli oli todella raskas, koska suksissa ei ollut pitoa ja maasto oli muutenkin hankala. Kyllä kivirakan päällä voi hiihtää, jos lunta on paljon, mutta nyt sitä oli vain neljäkymmentä senttiä. Terävät suurten kivien nokat pistivät aivan lumen pintaan asti, ja  siellä täällä näkyi pelottavia syövereitä. Kesällä siellä näkyy vesipinta.

Oli saatava välipalaa. Siihen riitti termospullon lämmin vesi ja näkkileipä. Vireys palautui, mutta näytti viisaimmalta laskeutua hiljakseen alamaihin. Kello oli tikittänyt huomaamatta ja valo kävi valjuksi. Viisarit näyttivät, että piti sopimuksen mukaan kutsua hakija tien varteen. Tammikuinen valoisa aika on lyhyt.

Hankalaa louhikkoa lumen peitossa. Yksi iso paasi kuusen takana.

Sopimuksista on hyvä pitää kiinni.

Niin teki jo presidentti Paasikivi aikoinaan. Hän kirjoitti päiväkirjoihinsa, että tämä on hirmuista. Venäläiset eivät noudata ollenkaan diplomatian käytössääntöjä, vaan vaativat aina vain lisää myönnytyksiä, vaikka rauhansopimus on aivan selvä eikä siinä ole tulkinnan varaa. Uhkailu ja painostus oli kokonaan tapojen vastaista. Miten oli mahdollista rakentaa luottamus ja sopu oikeasti? Lehtikuvissa näyttää, että presidentin tukka on noussut pystyyn ilman hiusvahoja ja muita nykyajan konsteja.

Joka on pienissäkin asioissa väärä, on sitä isoissakin. Niin sanoo pyhä kirja. Sen Paasikivi tunsi yksityiskohtaisesti.

Tämä Suomen kriisikauden presidentti osasi suomen- ja ruotsin kielen lisäksi venäjää, saksaa ja käsitykseni mukaan myös ranskaa. Pätevä ja luotettava patriootti sekä diplomatian mestaruussarjan pelaaja.

 

Sotevaalit ja -uudistus

 

Olen seurannut aktiivisesti terveysuudistuksen vaiheita jo vuosia. Lopulta aluemalli hyväksyttiin. Samalla esitettiin suuria vaatimuksia aluesairaaloiden synnytystoiminnalle sekä leikkaussali- operaatioille.

Suren suuresti hyvin toimineiden aluesairaaloiden tahallista tuhoamista. Meidän alueen Oulaskangas ei saanut pitää synnytysosastoaan, vaikka se oli toiminut hyvin. Riskisynnyttäjäthän ohjattiin äitiysneuvoloista yliopistosairaaloihin.

Iisalmen kunnianarvoinen aluesairaala lopetettiin entisessä muodossaan. Siellä kävi meiltä käsin synnyttäjiä sekä polvi- ja lonkkaproteesipotilaita. Kirurgit kävivät tekemässä erikoisoperaatioita Kuopiosta käsin.

Nyt kaikki keskitetään ja yliopistosairaaloiden päivystys- ja operaatioruuhkat ovat tavattomat.

Ruotsissa on laskettu, että leikkauksista 90 % tehdään heillä alue- ja keskussairaaloissa. Erityisen vaaralliset ja harvinaiset operoinnit sekä ns. harvinaissairauksien tutkimus ja hoito on Ruotsissakin keskitetty yliopistosairaaloihin.

Sama koski Suomeakin aikaisemmin. Tiedän, että mm. Lohjan aluesairaalassa Uudellamaalla on tehty kauan aikaa korkealaatuista kirurgiaa. Nyt kaikki menee veden mukana, kun systeemiä pestään perusteellisesti. Olen huolissani tästä.

On joskus niin, että aviopari toimii aluesairaalassa kymmeniä vuosia. Toinen operoi ja toinen hoitaa anestesian. Nyt tämä idylli tuhotaan perusteellisesti.

Meidän alueemme on Oulun piiriä. Taisi olla sen asukasmäärä noin 411000. Pelkästään Oulun kaupungin asukasmäärä on kaksisataatuhatta.

Kaikki asiasta perillä olevat tietävät, miten tässä hankkeessa käy: ääreisosat hyytyvät. Osaajat pakenevat pimeydestä suuriin keskuksiin. Enää ei riitä pioneerihenkeä kollegoissa, kuten 1970- luvulla. Silloin mm. syrjäinen Kuhmo sai täysmiehityksen lääkäreitä, jotka jäivät sinne eläkeikään asti. Tätä tyyliä ei enää tavoita, vaikka kuinka huitoisi ympärilleen.

Syrjäseutulisää maksettiin. Sen tarkoitus oli tukea eturintamassa työtä tekeviä nuoria lääkäreitä. Jokainen tietää, että vastavalmistunut on raskaissa veloissa. Jos perhettäkin on ja vaimo hoitaa lapsia kotona – kuten oikein on – rahat eivät riitä elämään ja velkojen maksuun. Monesti on maksettavana myös asunto, jos tarkoitus on jäädä työpaikalleen pitkäksi aikaa.

Tiedän tämän. Olen jututtanut keskikoulupohjalta teknikoksi valmistuneita. He pärjäävät taloudellisesti paljon paremmin kuin nuori lääkäri. Tilanne kääntyy vasta kymmenen vuoden päästä. Silloin ikälisä jo auttaa lääkäriä. Silloinkin verotus tasoittaa asioita meidän korkean progressiomme vuoksi. Asuntovelkataakka jatkuu useimmiten yhä.

Kannatan kokoomuspuolueen mallia. Siinähän esitetään, että korjataan vain ne osat sotessa, joissa on vikaa. Valtio ottaa kaikki kustannukset harteilleen ja antaa rahat asukasluvun ja huoltosuhteen pohjalta jokaiselle kunnalle. Koko valtakunnassa on silloin täydellinen tasa-arvo asuinpaikasta riippumatta.

Alue- ja keskussairaaloiden toiminta olisi tuossa mallissa ennallaan. Silloin yliopistosairaaloiden ruuhkat ja epätoivoinen jonotus loppuisi tyystin. Vain kymmenen prosenttia kirurgisista potilaista operoitaisiin yliopistosairaaloissa. Toki ns. pienet erikoisalat ottaisivat vastaan yo-sairaaloissa potilaita.

Nyt on edessä valtava ja monimutkainen ns. liikkeenluovutuskuvio, jossa kunnan tai kuntainliittojen omistamat tilat siirtyvät sotealueiden omistukseen. Kaikki tämä sekavuus ja varmaan riidat omaisuuksista askarruttavat minua. 

Minun aksioomani on aina ollut se, että potilas tutkitaan omassa kunnassa loppuun asti ja hänet tarjoillaan kultalautasella kirurgille ja muille spesialisteille, jos tarvitaan sellaista hoitoa, jota ei ole mahdollista omassa kunnassa antaa.

Minun virassa ollessani yksi tai kaksi sadasta päivystyspotilaasta piti lähettää johonkin sairaalaan päivystyksenä. Jos päivystyksessä kävi viisikymmentä potilasta vuorokaudessa, yksi ihminen meni eteenpäin joka toinen päivä. Se oli kunnan kannalta halpaa. Ei tarvinnut ajaa 100 kilometrin päähän vaikkapa muutaman tikin haavan takia.

Arvelen vähän suru puserossa, että nykyistä uskoa keskittämiseen ei kansamme talous kestä. Moni asia voidaan tehdä halvemmalla ja yksinkertaisemmin mahdollisimman lähellä sairastuneen kotipaikkaa.

Minä en ole minkään puolueen jäsen. Kannatan kokoomuksen mallia, koska se vain sattuu minusta olemaan järkevän yksinkertainen. Kyllä minusta vasemmistoliitonkin edustajat tekevät aivan järkeenkäypiä ehdotuksia, joita voin kannattaa.

Vain Bolshevismin ratkaisut, joilla luotiin neuvostoparatiisi, ovat minulle vieraat.

En hyväksy pakkotyöleirejä toisella tapaa viikatteen tai kirveensä teroittaville, ja niskalaukauksen käyttöä jopa naisparkoja vastaan. Eniten surmattiin köyhimmistä köyhimpiä, joilla oli valittamista puutteensa takia todellakin.

Kahdeksantoistatuhannen syyttömän joukkohauta Petroskoin pohjoispuolella on minulle ja monelle muulle rauhalliselle kansalaiselle liikaa.

 

Pakkaskeliä

 

On pitänyt pakkasia. Lännessä on ollut leudompaa, mutta itärajalla pakkasen määrä on hiponut kolmea kymppiä. Lunta on kotipuolessa noin neljäkymmentä senttiä. Koska suvi-ilmoja ei ole ollut, lumessa ei ole kerroksia lainkaan.

Päätimme pojan kanssa kokeilla teeren talvijahtia, kun se on nyt mahdollinen kolmatta kertaa.

Olin hyvin aktiivinen vuonna 1981, jolloin kovassa pakkasessa hiihtelin suurimman osan lupa-aikaa metsässä.  Alhaisin lukema oli silloin 18 astetta pakkasta, muutoin mittari seilasi kahdestakymmenestäkahdesta lähes kolmenkymmenen asteen tuntumaan.

Koko viikon ajan sää oli pilvinen ja tuuleton. Lunta oli runsaasti, mutta siinä oli välikerroksia ja pinnalla vitiä muutama sentti. Eräsuksilla oli hyvä hiihtää. Jos hyppäsi suksilta, lunta oli haaroihin asti.

Pakkasta oli kahdeksantoista astetta, kun lastasin autoon valmiiksi illalla tehdyt pakkaukset: vaatteita, sukkia, varakäsineitä sekä kuivaelintarvikkeet, jotka eivät taritse jääkaappisäilytystä. Viimeksi vein autoon ruokia ja juomia sekä aseet.

Otin pojan matkan varrelta kyytiin.

Melko pian pakkaslukema auton mittarissa oli kaksikymmentä astetta.

Itää kohti ajaessa pakkanen kiristyi niin, että huippulukema oli kaksikymmentäviisi astetta.

Jalkoja kylmäsi eikä lumi sulanut auton lattialta koko matkan aikana. Teki mieli kääntää lämmintä ilmaa virtaamaan jaloillekin päin, mutta kokemus on osoittanut, että niin ei pidä tehdä tässä autossa. Puhalluksen pitää olla kolmosasennossa, muuten tuulilasi alkaa huurtua yläosasta alkaen. Pienimoottorinen bensa-autoni ei ole tehty koviin pakkasiin. Vaimon vanhan diesel- Toyotan lämmityslaite on ylivoimainen tehokkuudessaan.

Matkalla kului aikaa vain 17 minuuttia yli sen mitä kesäkelillä menee, koska ajelin hitaasti. Keskinopeus oli varmaan kuudenkympin ja seitsemänkympin välillä.

Perillä aloitimme heti lumityöt, joissa kului kolme varttia. Sitä ennen kytkin päälle ilmalämpöpumpun ja sähköpatterit. Vasta lumiurakan jälkeen sytytin hellatakkauunin. Sen hormissa poltin ensimmäiseksi nyrkin kokoisen pallon lamppuöljyllä kasteltua trasselia.

Alkuun piipun suunnasta laskeutuu aina jääkylmää ilmaa ennen kuin liekin kuumuus voittaa. Yhtäkkiä kuuluu reilu humahdus, kun hormi alkaa vetää tehokkaasti.

Pienellä koeannoksella on silti viisasta varmistaa, että hellan uuni alkaa vetää. Olen niin monta kertaa savustanut mökin sisältä, että en enää luota tuuriin, vaan kokemukseen. 

Laitoin lumitöiden ohella pikkulintujen kaksi ruokinta-automaattia täyteen halkaistuja pähkinöitä. Niistä saavat metsän asukit energiaa talven koettelemusten kestämiseksi.

Puoli neljän maissa alkoi olla siedettävä lämpö sisätiloissa, mutta silti pidin takkia puoli kuuteen asti. Silloin lämpömittari näytti 20,5 astetta. Ulkona näkyi olevan kaksitoista ja puoli astetta pakkasta samaan aikaan.

Valmistin ruokaa viideksi. Sitä ennen poika hiihti koelenkin maastossa uusien siteiden kokeilun vuoksi. Säätö siteissä osui kohdalleen. Hiihtoreissu vaati otsalampun käytön, koska hämärä oli jo laskeutunut.

Poika raportoi tultuaan mökin sisälle: tuntuma oli semmoinen, että lumi upottaa melkein pohjaa myöten. Se on ryynimäistä vailla yhtään kovaa välikerrosta. Siellä täällä eräsuksi kolahti kantoon tai törmäsi mättääseen. Pito vastamäessä oli huono, vaikka suksissa on suomupitopohja. Se johtuu lumen rakenteesta, lenkin tehnyt arveli.

Jäniksen jälkiä metsässä oli paljon erityisesti nuolukiven lähellä. Hirven jälkiä ei näkynyt, mutta kettu oli liikkunut parin sadan metrin päässä mökiltä. Mökkipihassakin näin jäniksen jäljet, kun kävin hakemassa varastosta lisää puita.

Eilen illalla porasin peltiliuskaan reikää rautaporalla. En ehtinyt tehdä mitään, kun pelti kietoutui poran terän ympärille ja se vetäisi peukalon tyveen kaikki ihon kerrokset lävistävän haavan. Verta alkoi tulla reippaasti.

Onneksi käsillä oli keittiöpaperia, josta taitellulla tollolla painoin haavan seutua.

Vaimo näki, että menin ottamaan laastaria. Sanoin vähätellen, että tuli naarmu, johon pitää panna side kuitenkin.

Salasin sen, että kyseessä oli oikeasti kahden tikin haava. Koko reissu metsälle olisi estynyt vaimon paipatuksen takia, jos totuus olisi esitetty selkeästi.

No hevoslaastari stoppasi vuodon.

Otin vereytyneen laastarin pois ja puhdistin haavan seudun Betadine liuoksella. Laitoin uuden siteen, joka sai olla paikoillaan mökille asti.

Haava teki minusta aputyöläisen, koska haavaa ei saa kastella eikä muutenkaan rasittaa. Olen tottunut viime vuosina hoitamaan haavoja desinfioinnin jälkeen avoimena heti, kun vuoto on asettunut. Näin menetellen paraneminen on sujunut nopsaan.

Yöllä lauhtuu kovasti. Vain muutama pakkasaste on luvassa, mutta tuuli on häiritsevän kovaa. Linnustus on haasteellista, kuten pitääkin.

Minun osani on hakea pyssymies jostakin tien varresta puhelinsoiton mukaan.

Ei se ole vähäpätöinen homma alkuunkaan. Olenhan ollut palveluammatissa jo virkaa hoitaessani.

Vähän huono termi tuo viran hoitaminen, ihmisiähän sitä hoidellaan parhaan ymmärryksen mukaan. Virassa pitää olla, koska semmoinen on järjestelmä.

 

Someraivo

 

Tänään uutisoitiin, että Meri-Lapin eläinsuojeluyhdistys on palkinnut tarmokkaan miehen hänen toiminnastaan eläinsuojelussa. Ilmoitus palkinnosta oli laitettu nettiin.

Siitäpä oli noussut niin valtava raivo, että ilmoitus oli pitänyt poistaa. Ihmiset hyökkäsivät palkinnon saajaa vastaan alatyylisin ilmauksin. Nimettiin ihan murhaajaksi. Juuri se, että palkittu harrasti metsästystä, oli someraivon syy.

Arvelen, että raivoajat eivät edes tiedä, mitä eläinsuojelutyö tarkoittaa.

Eläinten suojelutyö käsittää toimia, joilla pulaan joutunut eläin koetetaan pelastaa: hirvi nostetaan jäistä ylös, kun se on jo uupumaisillaan ja hukkumaisillaan. Kun suuri eläin saadaan ylös, sitä voidaan hieroa ja sen turkkia kuivata suurilla pyyhkeillä. Jäälle voidaan virittää pressuista tuulen suojia, jopa kunnon tulet.

Isäni ja osa hirviporukkaa pelasti tällä tavalla jäihin pudonneen hirven vuosikymmeniä sitten. Hirvi virkistyi ja pystyi kävelemään autettuna rannalla, jossa sitä hierottiin.  Hypoterminen tila alkoi helpottaa ja melko pian hirvi asteli erämaan suojaan. Terveen hirven elinvoima on suuri. Se toipuu vaikeastakin paikasta, kun sitä autetaan oikein. Kukapa tuntisi hirvet paremmin kuin metsästäjät?

 

Jos eläin on loukkaantunut niin vaikeasti, että sen selviäminen ei ole mahdollista, eläinsuojelulain mukaan eläin on pikaisesti lopetettava kärsimisen lopettamiseksi. Tähän hommaan kykenevät nimenomaan metsästäjät. Eihän juuri muilla ole sopivia aseitakaan omistuksessaan. Yllä mainituissa tapauksissa tietysti aina kuuluu soittaa poliisille asiasta. Poliisi antaa luvan lopettamiseen, ja jos hirvi on kyseessä, lopetuksen tekee suurriistavirka-apuun kuuluva metsästäjä. Silloin kaikki menee lain mukaan.

Hirvieläimet pois luettuna pienemmät villieläimet voi päästää kärsimästä muukin aseen omistaja, mutta aina on hyvä soittaa sellaiseen lupa poliisilta.

Monet eläinuhrit aiheuttaa liikenne. Myöskin riista- ja poroaidat vammauttavat suuren määrän erityisesti kanalintuja. Aikoinaan tämmöistä ei tapahtunut, kun poroaidat tehtiin puusta. Siirtyminen rautaverkkoaitoihin on kouluttanut poronhoitoalueen ketutkin niin, että ne seurailevat niitä. Aidan läheltä löytyy törmäyksissä kuolleita ja siipirikkoja lintuja syötäviksi.

  

Luin kauan sitten maan päälehdestä, että ruotsalaiseen tutkimukseen perustuen arvioitiin maamme teillä kuolevan kymmenen miljoonaa pikkulintua. Osa ei kuole heti, vaan kärsii kauan kipua ja piinaa. Varikset, korpit, harakat ja ketutkin seurailevat ajoteitä, koska ne ovat oppineet löytämään syötävää liikenteen uhreista. Yleisiä ovat jänikset, siilit, oravat ja kanalinnut.

 

Eläinsuojelutyössä yllä mainittuja eläimiä, jotka ovat loukkaantuneet, pitää arvioida. Jos näyttää, että elämä villissä luonnossa ei voi enää jatkua, on lain mukaan tehtävä lopettamispäätös. Pikkulinnuista ei tarvitse edes soittaa poliisille, vaan on toimittava maalaisjärjen ohjauksen mukaan.

Niitä, jotka toimivat poliisin apuna suurriistavirka-avussa, on kunnioitettava. Heillä on sopiva aseistus ja koulutus sekä aina sopiva koira, joka pystyy jäljestämään loukkaantuneen eläimen. Työhönsä he lähtevät inhimillisyyden vuoksi vaikka yöaikaan.

Kerron vielä vuosien takaisen tapauksen, jossa autoilija törmäsi hirveen arvion mukaan vähintään kahdensankympin vauhdilla. Hirvi jäi tielle verissään ja se örisi tuskaisena nostellen päätään. 

Paikalle ajoi sattumalta mies, joka eläimen tilan todettuaan otti autostaan hirvikiväärin ja lopetti kärsivän eläimen. Hän soitti poliisin paikalle. Kun poliisi saapui, ryntäsi hirven päälle ajanut autoilija esiin, ja syytti kiväärimiestä siitä, että tämä teki laittoman työn hirven ampuessaan. Hän vaati siitä rangaistusta.

Rauhalliset poliisit sanoivat, että kiväärimies toimi aivan lain mukaan. He varmaan tunsivat eläimen lopettaneen metsästäjäksi, joka kuuluu poliisia auttavien aktivistien joukkoon. Autoilija sen sijaan ei tuntunut tietävän eläinsuojelulaista mitään. Hän vain syytti kiihkeästi luvattomasta hirven ampumisesta.

 

Olen lukenut liikenneraivosta, jota esiintyy, kun joku asia menee pieleen tai on menevinään maantiellä tai kadulla. 

Eräs tuttu mies kertoi lähes kuusi vuosikymmentä sitten hauskasti, että hän oli semmoisen tyypin kyydissä, joka oli melkein joka kadunkulmassa auton ratin takaa nyrkit pystyssä toisia tien käyttäjiä vastaan. Hän teki myös pilkkaa toisten autonajotaidosta. Niin monella kuului olevan ajokortti, vaikka semmoista ei olisi saanut ikinä myöntää. Tekevät jatkuvasti mokia ja hidastelevat risteyksissä, vaikka säännöt ovat selvät!

 

Viime talvena uutisoitiin laturaivosta. Yhtä kuntohiihtäjää pääkaupunkiseudulla oli lyöty sauvalla. Loukattu antoi jutun poliisille, mikä tuntuu liioittelulta.

Mitä pitää tehdä, jos edellä hiihtää paksu lyllykkä, joka ei anna latua, kun sitä takana tuleva vaatii?

Minusta sauvalla lyöminen ja raivoaminen ei ole oikea ratkaisu. Useimmiten tuollaisen menijän voi kiertää, jopa nostaa hattua, koska lyllykkähän tekee aivan oikein polttamalla rasvaa hiihtämällä. Kaikki eivät voi myöskään olla huippuhyviä voitelutaidossa. Matka etenee hitaasti, jos sukset eivät luista. Ei lihavuus selitä kaikkia asioita.

Alussa mainittu someraivo johtui siitä, että palkittu oli metsästäjä. On trendikästä vastustaa metsästystä. Laturaivon syynä taas oli käsitykseni mukaan se, että kyseessä oli nainen – joka on aina heikoilla tekijämieheen verrattuna – ja vielä sellainen, jolle ruoka on maistunut. Ehkäpä jonkun rikkaan rouva, kaksoisleuka ja kaikki. Jo siinä on aihetta kateuteen vähintään.

Isäukko opetti aikoinaan, että on viisasta jättää moni asia sanomatta, vaikka kuinka mieli tekisi. Eivät kaikki pahat työt mene muiden piikkiin. Niin on tämä maailma kokoon laitettu.

Minusta tuo opetus on yhä ajankohtainen.

 

Kun sattuu, niin tapahtuu

 

Kun meille tulee vieras tai useampia, vaimolla menee suuret vaihteet päälle. Hän ei näe eikä kuule minua.

 Niinpä nytkin hän lähti tohinalla kaupoille kylälle kahden vieraan kanssa. Minulle ei annettu raporttia koko reissusta.

Jäin yksin taloon koiran kanssa. Puuhailin aikani ohuen messinkilevyn kanssa ja leikkasin siihen uudella Magnum- reikäsahalla neljä 32 millin ja kaksi 30 millin suuruista reikää peltiin.

Huonolla – ja halvalla – peltisaksilla jukersin neliömäiset levyt irti. Niiden keskellä on reiät. Keväällä asennan ne pikkulintujen pönttöjen lentoaukkojen suojiksi.

Vaimo ja nuorempi vieras tulivat kotiin. Vaimo oli aluksi hiljaa, mutta alkoi sitten kauhistella sitä, että kotiavain ja avain hänen 90- vuotiaan äitinsä asuntoon olivat kadonneet. Takin taskusta niiden oli täytynyt tipahtaa.

Uusi reissu kylälle. Hyvä, ettei ollut poliisin tutkaa tien levennyksellä. En usko, että vauhti olisi pysynyt viidessä kympissä vaimon ajaessa.

Avainta ei vaan löytynyt. Tiedustelu kaupan kassalta tuotti vesiperän. Vaimo tuli kovalla tohinalla takaisin kotiin. Onneksi en ollut epäiltyjen listalla.

Minut houkuteltiin ajamaan kylälle ja neuvottiin paikka, mihin auto oli pysäköity silloin, kun tehtiin kauppaa. Arvasin reissun turhaksi, mutta en halunnut olla kotona pahan tuulen kohteena. 

Läksin ajamaan autolla parkkipaikalle kaupan edustalle vakionopeuden säädin viidessä kympissä. Tunsin, että nyt ei ole kiire mihinkään. Bensa kyllä palaa vihreiden kauhuksi.

 

Vaimo soitti apteekkiin ennen lähtöäni, koska hän epäili, että avain olisi pudonnut kaupan ja apteekin yhteiseen eteiseen, jossa on postin automaattilaatikoita. Yhdestä niistä hän toi minulle Ikeasta tilatut sata kappaletta muovisia peitenastoja peilikaapin seinämien reikiä peittämään. Puhelun oltua tulokseton, paine kattilassa tuntui nousevan lähelle varoventtiilin pettämisrajaa.

Parkkialue oli täynnä autoja. Kiertelin Sievin saappaat jaloissa ja ikivanha Dimexin vuorillinen takki päällä autojen ympärillä, mutta avaimia ei löytynyt. Koetin kurkkia autojen alle, mutta eihän jäykkä, neljästi operoitu selkä ole kovin nöyrä taipumaan.

Monessa autossa istui pitkästyneen oloinen mies odottamassa, että heidän rouvansa joutuisi jo pois ostoksilta. Kokemuksesta tiesin ajan kulumisen kovin hitaaksi. Kuskit varmaan ihmettelivät, mikä kumman tyyppi nyt kiertää autoja kiinnostuneen näköisenä. Olisiko se ihan rosvo?

En tohtinut laskeutua polvilleni ja siitä ruveta tähystelemään autojen alle, vaan suuntasin nopsat askeleet autolleni ja ajoin heti pois. Tuli mieleen, että silminnäkijät ajattelevat, että tuossapa on taas yksi hupsu lisää. Mistä niitä riittääkään?

Vaimon sisar oli jäänyt kauppareissulta äitinsä luokse ja luvannut kävellä meille takaisin jalan. Tätä ei minulle kerrottu. Siksi ajoin ylpeästi reipasta vauhtia kävelevän naisen ohitse juuri ennen Puustellin mäkeä.

Kävelytyylistä kyllä aavistin, että siinä menee Hannele, entinen Marketta Viitalan valioryhmän jäsen. En antanut hänelle kyytiä, koska hän ei sitä tarvinnut. Siinäpä syy siihen, miksi tämä rouva on edelleen lähellä sitä painoa, joka hänellä oli kovan treenin aikana Marketan ryhmässä.

Kotiin tultua jatkoin hommaa Puuhapajassa. Aina kannattaa kysyä viisaammilta, miten mikin työ tehdään. Magnum- terät osoittautuivat erinomaisiksi. Niistä sain vihjeen vaimon toisen sisaren mieheltä. Ei kysyvä tieltä eksy. Sanonta osuu täydellisesti maaliinsa. Tunsin itseni vallan hallintapäälliköksi hallintopäällikön asemesta. Yksi kirjain erottaa arvonimet tai niiden merkityksen toisistaan.

 

Kuulustelin vaimon jo aikaisemmin: milloin avaimet olivat viimeksi hänen hallussaan. Vastaus kuului, että silloin, kun hän avasi autotallin oven ja laittoi autonsa lämmittimeen.

Ennen kodin sisälle pääsyä turhalta reissulta puhelin soi. Riemukas ääni sanoi, että avaimet olivat löytyneet.

No, vaimo oli pannut avaimet autotallista poistuttuaan takin taskuun. Tämä takki oli eri takki, millä hän kävi kauppareissulla. Tätä ei minulle kerrottu ennakkoon.

Kauppareissun takki oli jo ehditty moittia pataluhaksi, koska siinä on vain kaksi matalaa taskua. Se tekee muutenkin vaimon palleroisen tantan näköiseksi. Sanoin, että juuri siksi ostin hänelle syksyllä Anar Garra- nimisen takin, jossa on taskuja riittämiin. Niissä on hyvät nepparit tai vetoketjut taskuissa.

Opastin, että hanskoja ei saa työntää taskuihin, joissa pidetään avaimia. Avaimille pitää olla ikioma taskunsa. Minä teen niin, eivätkä minun avaimeni häviä tietämättä, vakuutin. Minulla on Garran takki myös, mutta miesten mallia. Takista ei ole mitään tippunut tietymättömiin.

Sitä sattuu ihmeitäkin arjen tohinassa.

Eräs mies pitää ketjua, joka on kiinni housun kauluksen napissa. Paksu ketju menee siitä taskuun. Siellä on avainrenkaassa kaikki tärkeät avaimet. Kyseessä on armeijan takuuvarma keino estää avaimia hukkumasta, vaikka ryömisi tulituksen alla sodassa tai syksyisessä kanalintujahdissa parempaan ampuma-asemaan.

Tämä tyyppi oli käynyt hyvällä vanhan ajan kyykkyp….lla. 

Sieltä palattua tarvittiin avaimia, mutta tasku olikin tyhjä. Tunne oli kuin veret seisauttava vaalivoitto Kepulla, ei iloon vaan tuskaan päin.

Kiihkeän etsinnän jälkeen usko oli jo mennyt. Juuri silloin, istahtaessa tuoliin hengähtämään, joku painoi ikävästi selästä. Käsi lennähti sinne, ja kas, henkselin selkään vangitsema avainnippu löytyi!

Kyykyssä ollessa raskas avainnippu oli liukunut pois taskusta ja se ketjuineen oli sotkeutunut henkselin selkäremmin ympärille. Kyykkyjuttu on nykyisin niin harvinainen nautinto, että eipä olisi arvannut sen seurauksia ennalta. Harvalla on ennalta tietämisen lahja.

Loppupäivä sujui ilman merkittäviä mutkia. Kaikkien pulssi oli jo päässyt rauhoittumaan.

Suotta ei pyydetä rauhaa kädet ihan ristissä.

Avainnippukin voi olla kaunis.

 

Persoonallisuuksia

 

Me ihmiset olemme erilaisia. Jo ulkonäkö on hyvin yksilöllinen. Vielä suurempi kirjo vallitsee toimintatavoissa ja luonteessa.

Tuntuu, että täysin tasapainoinen tyyppi alkaa olla harvinainen. Jollain tavalla vaikuttaa siltä, että ennen ei ollut niin suuria eroja kuin nyt. Saattoiko se johtua siitä, että kaikilla oli melkein sama kotikuri ja kasvatus?

Nykyajan hektinen työelämä ja elämän tyyli saattaa olla osasyy siihen, että varsinkin mielenterveyden häiriöitä on entistä enemmän.

Varsinaisten – ja samalla vakavien – mielitautien määrä on ennallaan, mutta lievempien häiriöiden määrä on kovasti lisääntynyt. Peliriippuvuus oli niin harvinainen, että koulutuksessa se sivuutettiin vain maininnalla.

Vaikea-asteisia persoonallisuuden häiriöitä tuntuu nyt löytyvän aina vaan. Niistä hankalimmat liittyvät epävakaisiin kotioloihin lapsena ja kuuluvat kokonaisuuteen Persona pathologica eli luonteen sairaalloisuus.

On arkoja ja pelokkaita, mutta myös iloisia ja huolettomia tyyppejä. Löytyy eristäytyviä ja huomionhakuisia ihmisiä. On lempeitä ja hyökkääviä. Jotkut näkevät sekunnissa sen, että heitä loukattiin, ja he käyvät heti päälle.

Monet ovat mainioita seuran pitäjiä, joilla on valtaisa juttuvarasto. He suoltavat puhetta loputtomasti ja auttavat puhetta käsillään. Jos siihen liittyy mukava luonne muutenkin, semmoista on mahtava kuunnella.

Luonteen sairaalloisuuteen liittyy kiinteästi veto rahaan ja viinaan, nykyisin myös huumausaineisiin. Nämä piirteet alkavat useasti jo alaikäisenä. Silloin sattuu törmäyksiä normeihin, ja ennen pitkää virkavaltakin alkaa tuntea kiinnostusta näiden nuorten tekemisiin.

Monista tulee rikollisia, koska viinan ja keskushermostoon vaikuttavien aineiden jatkuva hankkiminen kysyy varoja. Työ ei yleensä kuulu tämän kaltaisilla ihmisillä mielenkiinnon kohteisiin, joten varoja on saatava epärehellisin keinoin.

Aikaisempi termi tälle ihmisryhmän poikkeavuudelle oli psykopatia.

On huomionhakuisia tyyppejä, jotka voivat olla älykkäitä ja oikukkaita diivoja taiteen alalla. Löytyy passiivis - agressiivisia kansalaisia sekä kaikkia normeja rikkovia antisosiaalisia ihmisiä. Esiin pulpahtaa pelottavia hirviöitä, jotka tekevät kammottavia rikoksia niitä yhtään katumatta.

Monet tämän ryhmän poikkeavista jäsenistä kehittävät jo nuorena riippuvuuden päihteisiin. Heillä on siihen erityinen herkkyys niin, että se kuuluu olennaisena osana diagnostisiin kriteereihin.

Viina vie kuoleman kautta ennen aikojaan hautaan useat sen ystävät. Osa kokee väkivaltaisen lopun, koska alamaailma on niin rakennettu, että ennen pitkää vastaan tulee ns. räjähtävän persoonallisuuden omaava tyyppi, joka tappaa.

Joskus viinanhuuruisesta maailmasta joku sentään pelastuukin.

Sitä varten täytyy olla pohjalla, ja samalla tulee ahdistuksen määrän olla suuri. Psyyken hienorakenne voi olla semmoinen, että siinä on pieni lokero herkkyydelle. Valitettavasti se on harvoilla, vaikka kaikkien soisi pelastuvan kylmältä kuolemalta.

Monet pelastuneet tulevat uskoon. Se auttaa katkaisemaan suhteet alamaailmaan ja päihdekulttuuriin, jolloin fyysinen elämä korjaantuu.

On valitettavaa, että peruspersoonallisuus ei muutu miksikään.

Useimmat persoonallisuushäiriöiset uskoon tulleet eivät ole hauskoja. Jotkut pystyvät silti toimimaan tukihenkilöinä ja vierellä kulkijoina niille, jotka kamppailevat pahaa vastaan.

Osalla uskoon tulo merkitsee sitä, että siihen tulee korvaava riippuvuus. He saarnaavat toisille kiusallisella tavalla omaa ideologiaansa, eivätkä pysty elämään tavallista elämää hiljaisessa mielessään kiitollisina pelastumisestaan.

Tämäkään laitos ei pelasta ilman uskoa. Kuvassa Tervon kirkko.

Elämä menee yhdeltä osaltaan niin sanotusti överiksi. Se liittyy alkuperäisen persoonallisuuden omituisuuteen, jossa itsensä hillitseminen on vierasta. Vallitsee eräänlainen vauhtisokeus, mikä rasittaa tavattomasti lähipiiriä ja muita tuttuja.

Julkista glooriaa, ylistystä, halauksia ja siunausta on joka paikka täynnä, mutta jos käännynnäinen pannaan tenttiin tosiasioista, saattaa osoittautua, että uskonopin perusteet ovat hänellä hyvin hatarat. Emme voi tietää, miten heille tosiasiassa käy.

En halua väheksyä vaikkapa työtä päihteiden käyttäjien hyväksi, jossa entiset juopot ja nistit ovat kokemusasiantuntijoina paikallaan, mutta jokaisen pitää sittenkin tehdä se oma ratkaisu, jolla riippuvuuden ote kirpoaa ajoissa.

Tupakasta irti päässeilläkin on tuhat tarinaa. Jollain auttaa usko, toisella tyypillä vierotuslääkitys ja kolmannella oma luja tahto lähipiirin tukemana. Jonkun kamppailu ja kilvoitus kestää vuosikymmeniä, kun taas joku sanoo vain mielijohteesta puiston penkillä päättäneensä, että tämä oli viimeinen itsensä savustus, ja päätös pitää.

Pieni osa ei pääse koskaan eroon tupakasta, vaan menehtyy tupakan haittavaikutusten seurauksena. Jokainen on omanlaisensa, eikä heitä pidä tuomita, koska se ei mitään auta.

 

 

Uusi vuosi

 

Näin sitä mennään uuteen vuoteen talvisessa kelissä. Uskaltauduin perinteisen tapani mukaan kirkkoon pohjoistuulessa ja pakkasessa. Pyhän Annan kirkossa oli meitä kirkkovieraita vain kuusi kappaletta. Se on pohjanoteeraus, jonka itse olen todennut paikan päällä.

Kirkkovieraita saattaa vähentää erinomaisesti toimitetut palvelukset netissä.

On valittavissa oman seurakunnan palvelus läppärin kautta tai upeita palveluksia eteläisen Suomen suurista seurakunnista television kautta. Niissä on upeat puitteet ja paljon osaamista, mikä on kiinnostavaa.

 

Televisiossa esitetyssä Papisto- sarjassa miespappi, joka meikkaa itseään ja pukeutuu koristeellisesti, sanoi vakavana, että nykyisessä muodossa tarjottu kirkon sanoma ei todellakaan enää kelpaa. Pitäisi jotakin uutta kehitellä. Hänelläkään ei ollut vastausta ongelmaan.

 

Monet ihmiset ovat kokeneet hyvin raskaana virussairauden aiheuttamat muutokset, jotka estävät ihmisten kohtaamista ja seurustelua.

Heti joulun ajan vierailut nostivat tartunnat lähes kymmenkertaisiksi normitasoon nähden.

Koko adventin ajan uudet sairaustapaukset olivat runsastuneet ennen näkemättömästi. Jo muutoikin yksinäiset ovat nyt entistä yksinäisempiä.

Naamioituminen tuntuu lapsellisen oloiselta. On suurnaamiaiset.

Alkuun viranomaiset sanoivat, että maski ei estä sairastumista. Nyt suositellaan entistä tehokkaampia naamareita.

Yritin käyttää suojusta, mutta se aiheutti toistuvia yskänpuuskia. Tuntui, että paperista irtoaa hiutaleita, jotka menevät henkeen. Johtuneeko astmasta, joka puhkesi kevättalvella 2021. Muuten olen astman kanssa tullut toimeen hyvin.

Kävin kirjastossa, jossa rouvalla oli visiiri. Hän sanoi työnantajan hommanneen sen. Virkailija neuvoi menemään paikalliseen kauppaan. Sieltä löytyisi visiireitä. Ei löytynyt, eikä tilaaminenkaan kaupalta onnistunut. Myyjä sanoi,että isot kaupungit rohmuavat päältä kaiken hyvän.

Tilasin netin kautta Huhtamäeltä kolme visiiriä hintaan kahdeksan euroa kappale.

Olen pärjännyt hyvin visiireillä, joissa on säätö ohuemmalle ja paksummalle pipolle tai paljaalle päälle. Visiirin hyvä puoli on se, että silmälasit eivät huurru. Pinnan voi milloin vain pestä ja vielä käsitellä käsidesillä.

 

Päivällä kuuntelin presidentin puheen. Pidin siitä.

Puhe oli maltillinen ja se käsitteli ajankohtaisia asioita hyvin viisaasti.

Selväksi tuli suurvaltojen vastuu koko maapallomme tilasta ja ennen kaikkea rauhasta.

Tuntuu, että rauhaa ei mikään muu maa tunnu uhkaavan kuin tuo itäinen naapuri. Diktatuurit ovat historian aikana olleet aina vaarallisia.

Toivon mukaan löytyy järkeviä tyyppejä, jotka esittävät rohkeasti, ettei sota nyt tuo ongelmiin ratkaisua. Näyttäisi, että rahoille olisi tähdellisimpiä kohteita kuin sotakassa. Ajattelen kahta tai kolmeakymmentä miljoonaa köyhyysrajan alapuolella kituuttavaa venäläistä. Öljy- ja kaasurahat riittäisivät heidän nostamiseensa vehreälle oksalle. Varat menevät nyt mielettömään asevarusteluun ja toisten pelotteluun.

Kukapa Venäjälle mahtaisi hyökätä? On vastaus vain yksi: ei kukaan ole niin vailla tervettä järkeä, että semmoiseen ryhtyisi.

Tavallisen ihmisen elämä on aika pienissä ympyröissä. Kun riittää lämpöä ja evästä sekä kamppeita, että ilkeää kylällä näyttäytyä, siinä on jo paljon. 

Mitä vielä? No, muistan sentään, että kirkossa rukoiltiin – kuten aina – rauhaa. Juuri sitä me tarvitsemme sekä koko maailmaan että omille vaatimattomille seuduillemme. Rauha sisältää turvallisuuden ja tuntuman siihen, että oikeus ja kohtuus on vallassa. 

Niin on oikein ja arvollista, vastataan papille alttaripalveluksessa. Ennen vastattiin: se on oikeus ja kohtuus!

Tuo vanha kaava oli ihana!

On niitä ollut Saulimme lisäksi viisaita ennenkin: Hippokrates kuvassa