Seikkailu metsässä

 

Minulle on kerrottu, että naiset lähtevät joskus pakoon jopa voimassa olevasta avioliitosta. Sehän on tavatonta. Yleensä paetaan vaaraa tai muunlaista uhkaa, mutta esiintyykö semmoinen avioliitossa? On luvattu papin ja todistajien läsnä ollessa paljon. Ei siinä niin muodoin tuosta vaan hypätä pois yhteisestä vankkurista, joka vierii sorapitoista tietä, milloin ala- milloin ylämaata pitkin. 

Se vain kuuluu olevan mahdollista.

Yksin jäänti on ikävää. Sen torjumiseksi on tehtävä töitä.

Minäkin mökillä päätin tehdä parhaani siihen mennessä, kun vaimo tulee seurakseni. Lähdin etsimään sieniä.

Asensin villasukat töppösiin ja ujutin Viking- vaellus- ja metsästyskengät paikoilleen. Nämä kengät ovat palvelleet ainakin 15 vuotta. Niiden nilkkoja nyrjähdykseltä suojaava tuki on merkittävä. Viking Hunter GTX näkyy yhä olevan myynnissä.

Kävelin puolen kilometrin päähän paikkaan, josta tänä syksynä 3 viikkoa sitten löysin ensimmäiset suppilovahverot. Nyt paikka oli tyhjä. Se oli yllätys.

Piti lähteä kulkemaan tiheän metsän läpi sinne, mistä vuosi sitten löysin näitä sieniä. Metsässä oli kaikenlaisia kulkuesteitä. Vaikeassa maastossa hiki nousi otsalle ja vähän muuannekin. 

Oli aikaa katsella ruskan värittämää metsää. Puut humisivat tuulessa. Maan pohjassa näkyi selvästi riistapolkuja. Samalla alkoivat syyskesän vieraat liikkua niskatukassa. Sieltä ja kasvoilta niitä piti häätää yhtenään pois. Hirvikärpästen häirintä kismitti muuten ihanassa metsässä.

Tiheää metsää matkan varrella.

 

Kaatuminen oli lähellä useasti, mutta pelastuin siltä. Koetin hokea itselleni, että hitaammin, hitaammin. Toinen samaa tarkoittava hoku kuului: ei eläkkeellä ollessa ole mihinkään kiire.

Otin mökiltä mukaan puhelimen, jossa on karttaselain. Siitä katsoin, joko alan olla perillä. Ei vielä, sen näytti sininen piste kartalla. 

Aurinkoisessa mäen etelärinteessä oli kaksi metson rypypaikkaa. Parantelin toista vähän katkaisemalla puukolla juuren, joka häiritsi rypykuopassa linnun touhua. Paikka antoi toivoa myöhäisemmän syksyn latvametsosta.

Katsoin uudelleen Karttaselainta. Nyt sininen piste alkoi olla niillä seuduin, missä piti olla tarkkana. En ollut aikaisemmin osannut merkata sienipaikkoja, joten merkeistä ei ollut apua. Pitää antaa pojan neuvoa tuo hyödyllinen konsti.

Äkkiä vahveropesäke oli edessäni. Mikä ilo ylimmäinen, riemu rinnan riipaisevin!

 Otin puukon vyöltä ja aloin siivota sieniä suoraan sankoon. Kävelymatkan aikana näin paljon rouskuja, mutta marssin niiden ohitse, koska haluin parempaa. Vaimoon ei tahdo tehota enää arkinen kangasrousku. Olenko lellinyt hänet piloille?

Tästä paikasta löysin suppilovahveroita sen verran, että sangon pohja peittyi.

Sangon pohja on jo poissa näkyvistä.

 

Taivalsin nyt vaivalloista ja kosteaa seutua, jossa piti kierrellä suuria maahan kaatuneita kuusia. Ne olivat kaukana kaikesta, joten maan omistaja ei ollut voinut niitä korjata talteen. Niistä olisi tullut takkapuut tai saunapuut moniin hauskoihin iltoihin. Rungot olivat paksuja. Nouto olisi vaatinut aikoinaan hyvän työkelkan ja sen perään pankkoreen maaston epätasaisuuden vuoksi. Nyt rungoissa kyti jo lahosienten muhinnan ensimmäinen vaihe.

Varovasti, varovasti, sitä hoin mielessäni kävelyn ajan. Apuneuvona minulla oli metsässä pihlajasta valmistamani kävelysauva. 

Siitä oli suuresti apua. On vain tunnustettava, että kun ikä on yli seitsemän vuosikymmentä, silloin ei enää kirmata metsässä kuin hevosvarsa, ei. On ilmaantunut risuja, oksia ja muuta, johon jalka tarttuu. Se merkitsee syöksyä mahalleen. Kun se tulee odottamatta ja on samalla valtava pettymys, tilanteeseen sopii setä Aleksin ilmaus kirous ja kuolema.

Törmäsin piileskelevään pesäkkeeseen, kun seisoin ja annoin hengen käynnin tasaantua. 

Tämä pesäke katsoi suoraan silmiin rehellisesti.

Niin se useimmiten tapahtuu. Koko ajan kävellessä yleensä sienestäjä menee onnensa ohitse. Pitää malttaa pysähdellä. Silloin löytyy pesäke ennen kuin on talvi jo!

Poimiminen alkoi. Minulla on tapana koota aina pieni sienikasa valmiiksi ennen perkausta. 

Sen siivoan puukon tai sieniveitsen avulla suoraan sankoon.

Yhdeltä pesäkkeeltä näkyi jo toinen. Löysin myöskin tummaa värimuunnosta olevia vahveroita.

Nimitän niitä Itä- Suomen malliksi. Vaaleat ovat yleisimpiä.

Muutamia kunnollisen kokoisiakin löytyi, virheettömiä ja paksujalkaisija.

Nämä sienet ovat aina puhtaita toukista, usein etanoista myös. 

Sienet ovat olleet minulle tuttuja jo lapsuudessa. Silloin lähdettiin poimurivakkojen ja kaksikorvaisen, ison vakan kanssa sieneen. Äiti siivosi sieniä, kun me muut kannoimme niitä ison vakan luokse.

Kerran oli karjalaismies meillä metsopaistilla. Äiti valmisti perunoille hyvän sienikastikkeen. Vieras maistoi ruokaa toisenkin kerran, kun isäni kehotti häntä kaivelemaan padasta paksumpia lihoja. Vieras kiitti ja lausui käsityksenään, että sieni se korvaa sianläskin.

Tarkastus on tuottanut sen, että uusi pesäke löytyi varvikosta.

Pidin vähän taukoa ja soitin puhelun vaimolle. Hän sanoi lähtevänsä sovittua aikaisemmin ajamaan kohti mökkiä. Puhelu metsästä on aina miellyttävä. Metsä hoitaa ihmistä hyvään kuntoon sielunelämän osalta. Se panee asiat kohdalleen: olet itse pieni, mutta puut ja salometsä suuret ja väkevät.

Siellä on rauha ja vapaus hengittää, mutta myös kuolema läsnä.

Olin ilahtunut sienisaaliista. Pesäkkeet osaavat piileskellä varpukasvien suojassa. Pitää katsastaa ja tarkastella maan pohjaa. Joskus pesäke on suppilovahverolla jopa 3 x 6 metrin laajuinen vanhassa metsässä. Jopa talvinen harvennushakkuu tuhoaa kasvupaikan vuosiksi. Epäilen pakkasta syypääksi, kun kone polkee lumen tiiviiksi.

Osa sienistä on varpukasvien suojassa ja piilossa.

Ei auta kiire, vaan pitää tarkastaa sammalikkoa huolellisesti.

Hankkiuduin mökin suuntaan. Pian edessä oli pieni jyrkkäseinämäinen rotko, josta en uskaltanut lähteä pyrkimään ylitse. Pohjalla virtailee kirkasvetinen puronen. Sen vesi on hyvin kylmää heinäkuun helteelläkin. Vesi tulee syvältä korkeiden mäkien uumenista. Puron deltassa järven lahdessa asuvat puronahkiaiset hiekan sisällä. Tuo eläin on puhtaan veden indikaattori.

Rotkon jyrkkyys ei näy kuvasta. Kanta on metri ja korkeus kaksi metriä. Siinä ei oikein kenkä pidä, koska luiska on hiekkaa. Kuusia oli kaatunut sieltä täältä, koska penkka oli sortunut toistuvasti.

Jatkoin tasaisempaa maan pohjaa. Siinä riitti puustoa, jota piti kierrellä jatkuvasti. Siellä täällä oli myrskyn luhistamia kuusia kaatuneena. Siinä ne lahosivat täyttäen kiusallista vihreiden vaatimusta lahopuun liian pienestä metsään jäännistä. Tässä ei ollut siitä kyse, vaan puut olivat merkittävä kulkueste. Lahoamalla puu tuottaa ilmakehään kaasuja, mutta sahatavarana rakennuksissa se on ilmaston suhteen neutraali. Kyllä tämmöinen asia pitäisi cityvihreänkin hoksata.

Tulin metsitetylle niitylle, jonka laidassa oli hirven nuolukivi. 

Sen kaikki kulmat oli nuoltu pyöreiksi. Kivi oli hieman lohjennut koilliskulmastaan.Nuolukiven sadesuojus oli ylhäällä kierretangon päässä. Tangon ympärille laitoimme sähköjohdon suojaputken, ettei pakkasella hirven kieli tartu kiinni kylmään rautaan. Alempi kivi oli siis jo käytetty, ja ylempi oli laskeutunut alemmas.

Tässä oli aikaisemmin riistakamera yhden talven ajan. Kuvista seurasimme hirvien käyntejä paikalla. Hirviemon näimme jo kesällä hoitavan huolella vasojaan.

Metsästyskaveri sanoi, että ei kannata puhua porukassa mitään tästä, koska niin sanotusti lypsävää lehmää ei pidä tappaa. Hyväkuntoinen hirvilehmä tekee vuosittain kaksoisvasat, jotka nuorina hirvinä vaeltelevat vaikka missä. Siellä ne kokemattomina joutuvat helposti metsästäjien tähtäimiin. Mullin liha on "vanaattisen" hyvää, kaveri linjasi.

Kun tulin mökille, aivan rannasta ampumahollilta lähti pakoon kaksi sorsaa. Kun kävin tunnin päästä noutamassa vettä sankoon, ainakin kaksikymmentä sorsaa lähti lahdelta pakoon. Ne säikähtivät pumpun ääntä.

Tuliase pitäisi olla aina valmiina, vain silloin voisi saada aran muuttosorsan paistiksi.

 

Autohuolia

 

Autoa sanotaan pyhäksi lehmäksi. Syytä siihen en tiedä. Kapine on kuitenkin tarpeellinen. Ihmiset ja tavara liikkuvat sinne, minne pitääkin.

Saksalainen Otto keksi 1800- luvulla polttomoottorin ja Dunlop ilmarenkaat. Kolisevien kiesien aika lähestyi loppuaan. Daimler ja Benz – nimiset herrat saivat idean nostaa Otton moottori hevoskieseihin. Piti järjestää vain veto yhteen pyöräpariin. Se oli helppoa, kun polkupyörän kettingit ja erilaiset hihnat osattiin valmistaa. Etupyörien ohjaaminen onnistui erilaisten kartio- ja hammasrattaiden avulla. Näin syntyi yhä kuuluisa MB- auto.

 Marraskuun kahdeskymmenes kolmas päivä ajoin autoni huoltoon, koska halusin vanhempana herrana lisää valoa ajoradalle. Musta tie imee valon vähiin ja tämmöinen ikäiseni vanhusparka ei muutenkaan näe tarkasti hämärässä. Asennettiin pitkät lisävalot. Valkeus oli tullut, huomasin kotimatkalla.

Huomasin muutakin: tullessa ajoin vakionopeussäätimen avulla, mutta kotiin ajaessa laite ei enää toiminut.

Vuosi 2019 loppuun ja koko vuosi 2020 tutkittiin eri puolella armasta kotomaata vikaa, mutta asia ei ratkennut. Se vain oli niin vaikea. Semmoista sattuu maailmassa eikä se ole kenenkään syy.

Joskus sattuu kaksi tapahtumaa yhtä aikaa, eikä niillä ole välttämättä mitään tekemistä toistensa kanssa.

 Luin Helsingin sanomien kuukausiliitteestä aiemmin, että keski-ikäinen nainen oli käynyt 29 kertaa lääkäreiden vastaanotoilla useassa eri paikassa. Hän valitti sitä, että muutamien vuosien aikana kengän numero oli suurentunut kolmella ja hansikkaiden numero kahdella. Piirteet olivat muuttuneet karkeammiksi, nenä isommaksi ja poskipäät korkeiksi. Ei voitu enää puhua kauniin naisen olemuksesta. Se on naisille raskas asia, lieneekö mitään kovempaa koettelemusta.

Kolmaskymmenes lääkäri oli lähettänyt naisen Turun Yliopistosairaalaan. Siellä löytyi heti magneettikuvauksessa suuri kasvain pään keskiviivassa. Se oli kasvanut siitä molemmille sivuille päin. Artikkelissa oli magneettikuva nähtävänä.

Kasvain tuotti kasvuhormonia. Siitä johtuivat kaikki oireet.

 Turussa suuri, mutta hyvänlaatuinen kasvain poistettiin onnistuneesti. Oikean silmän näkö jäi pysyvästi heikommaksi, koska kasvain oli liian kauan painanut näköhermoa.

Taudin nimi on akromegalia ja sen ainoa syy on aivolisäkkeen kasvaimen erittämä liiallinen kasvuhormonin määrä.

Ihmettelin, miksi kollegat eivät olleet ajatelleet tätä lainkaan.

Potilas kertoi toimittajalle, että häntä ei otettu todesta eikä kuunneltu. Karkeapiirteinen nainen vastaanotolla ei tuntunut ketään kiinnostavan.

Voisiko olla niin, että ruma nainen on kuin paariat eli dalitit (kastittomat) Intiassa. Heidän kohtalonsa on muille intialaisille samantekevä.

 

Kuulin puheita, että mene Marjoniemelle Haapajärvelle. Olin jo luopunut toivosta ja alistunut siihen, että autoni vakionopeuden säädin ei koskaan enää toimi.

Auto meni katsastuksesta läpi kepeästi, mikä tuotti minulle iloa. Onneksi nopeudensäätimen toiminnasta mitään ei kysytty.

 Lopulta soitin Haapajärvelle autosähköliikkeeseen. Sinne sain kutsun esitutkimukseen.

 Auto tutkittiin tietokoneen kanssa. Todettiin, että käskyt eivät painonapeista mene perille ohjausyksikköön. Iso mies, mustat silmät ja musta tukka. Hän puhui vakuuttavasti tosiasioista, ja juuri siitä minä tykkään.

 Sovittiin uusi aika korjaamolle. Suositeltiin auton ajamista jo edellisenä iltana paikalle. Sehän on järkevää. Vaimo tulisi omalla, vanhalla autollaan perässä.

 Astuin kotimatkalla vaimon auton ohjaimiin, koska en iljennyt istua vieressä. Nuoruuteni aikana katsottiin, että jos mies istuu apukuskin paikalla ja nainen ajaa, asiat ovat mutkistuneet: mies on joko humalassa tai menettänyt viinan ylettömän käytön vuoksi ajokorttinsa. Muita syitä ei mainittu lainkaan. No, olen aikani lapsi.

Ilosanoma ilmoitettiin minulle aamulla keskiviikkona. Olin otettu ja kiitollinen Marjoniemelle. Syy oli löytynyt ja seurausten kimpussa tehtiin vielä töitä.

Pistin kyllä jo auton vientireissulla rukouksen Taivaan Taatolle, että hän kirkastaisi Marjoniemen mustat silmät näkemään selkeästi ja pään sisällä olevan elimen ohjaamaan hänen taitavat kätensä ahtaisiin paikkoihin auton moottoritilassa. Siellä on uupelo vapaasta tilasta.

Niin oli käynyt, että rukous oli kuultu: ainakin kaksi johtoa oli poikki siinä mistä johdot menevät moottoritilasta peltiseinämän läpi ohjaamoon. Tämmöinen oli uskomatonta. Lisäksi yksi ratin akselin viiksikarva oli menettänyt taitonsa johtaa sähköimpulssia eteenpäin.

Piti uusata ja asentaa uusia johtoja katkenneiden tilalle. Minulle sanottiin, että kaikenlaista piti purkaa ammattityön tieltä pois väliaikaisesti. Maksettavan materiaalin hinta oli hyväksyttävä semmoisenaan. Pyhä lehmä se vain lypsää rahoja. Sen se osaa ja se on osittain sen tehtävä.

Kun vika oli korjattu ja uusi näppäimistö lisukkeineen asennettu, itse Marjoniemi soitti minulle, että saan hakea auton. Jouduin hyvän mielen nirvanaan ja ajoin vaimon autolla kevyesti ja miellyttävästi Haapajärvelle.

Huomasin, että vuoden 2005 diesel- farmari, merkiltään Toyota, on paljon parempi ajaa kuin oma heikkotehoinen autoni, ja sen jousitus pelaa pehmeästi. Mutta, minun kotteroni, sen maavara on suuri. Sillä pääsee metsäautoteillä, jotka ovat vaarallisia matalapohjaiselle vaimon autolle. Ennen kaikkea, vaimolla ei ole vakionopeudensäädintä.

Jotenkin tuntuu, että miesten vehkeiden pitää olla eteviä. Naiset pärjäävät yksinkertaisemmilla. Tämä on minun auttamaton asenteeni, josta minut saa tuomita elitistinä.

Kysyin korjaamon johtajalta ennen lähtöä, missä myydään navigaattoreita autoon. Vaimon ikivanha Magellan herkesi toimimasta. Kaikella tuntuu olevan loppunsa, jota kukaan ei pysty kiertämään.

Minut neuvottiin vanhaan Jompen koneeseen.

Siellä pyysin saada ostaa Garminin, koska itsellä ja monella muulla on semmoinen.

Minua koje ei ole harhaan vienyt yhtään kertaa. Halusin ostaa iloissani korjauksen onnistumisesta vaimolle lahjaksi jotakin hyvää. Hän kuskasi mukisematta minua, kun olin itse heikommassa asemassa.

Pyysin navigaattoriin läskipidikkeen. Termini näytti huvittavan myyjätärtä. Sehän on kitkapidike, jonka pinta ei luista, vaan auton tärinästä huolimatta navigaattori seisoo kuin pukki. Palvelu oli tässäkin liikkeessä erinomaista. Laite tykötarpeineen luvattiin lähettää postitse minulle.

Kaksi naista palveli asiakkaita tuossa kodinkoneliikkeessä. Se kiinnosti minua. Kysyinkin, onko tämä naisten johtama bisnes. Pettymys mielessäni oli melkoinen, kun myyjä ilmoitti, että johtaja on sittenkin mies. Hän ei ole tässä myyntitiskillä nyt, vaan johtaa, kaupat tehnyt nainen sanoi.

Kotiin ajaessa kokeilin säädintä monta kertaa. Se pelasi. 

Päivän ostokset heilauttivat tilini saldoa katastrofaalisesti.

Ajattelin, että minä voisin olla rikas mies, jos olisin pysynyt poikamiehenä. Vaimo ja muut naiset lypsävät minua jatkuvasti, mutta saan kyllä ihanaa vastiketta rahoille. Pitäähän sitä elääkin. Liiallinen raha tuo vain huolia. Ihmisiä ei voi korvata rahalla.

Työskentelin kauan työpaikalla, jossa olin ainoa mies talonmiehen lisäksi. Minua ei häirinnyt tilanne mitenkään. Voin sanoa, että naisten kanssa pärjäsin hyvin koko työuran ajan.

En imarrellut heitä enkä pitänyt vallan alla, koska semmoinen ei kuulu tapoihini, vaan kunnioitin työtovereita.

Kuolemantaudit ja muut vaikeat jutut sekä epäoikeudenmukaisuus yhteiskunnassa tekivät minut varmaankin vakavan näköiseksi ja arkisen harmaan oloiseksi työpaikalla. Sille en mitään voinut, sillä ei minunkaan sydämeni ole kiveä, joka on vaan aloillaan eikä mitään piittaa.

Kokemaani Marjoniemen autosähköliikkeen etevää toimintaa kiitän. Sen ja saamani hyvän palvelun kunniaksi katsoin ja kuuntelin mökillä Ian Boyterin Youtubella klaneetilla soittaman ikivihreän Mustat silmät (Dark Eyes).

Koko päivän ajan asiat järjestyivät ja sujuivat kuin virran juoksu. Koko  päivän ajan tunsin  eläväni hyvää elämää. La Dolce Vita. On ollut kaikki tuo suloista niin. La Dolce Vita, ei aihetta kyyneliin.

 

 

Ydinkysymyksiä ja ratkaisuja

 

Rovaniemen markkinoilla tapaa joka sortin. Niin laulaa mahtava taiteilija Kauko Käyhkö. Asia koskee myös uskontoa tai sen harjoittamista.

 Aikoinaan, kun kävin jatkokursseilla, luennoitsija kertoi aborttilausunnoista, joita virkalääkäri valansa velvoittamana joutuu tekemään. Ne kuuluvat virkavelvollisuuden piiriin, mistä ei voi kieltäytyä. Raamattukin puhuu esivallan tahdon mukaisesta elämästä.

 Sanottiin, että jotkut uskonnon toista suuntausta kannattavat kieltäytyvät tekemästä näitä lausuntoja. Heidät voidaan erottaa juuri tästä syystä virasta. On kuitenkin kollegiaalista, että toinen lääkäri allekirjoittaa lausunnon, jolloin kaikki on hyvin. On sydämen asia auttaa kollegaa karikoissa.

 

Muistan omalta työmaaltani tapauksia, joissa rauhanyhdistyksiin kuuluvia naislääkäreitä ei otettu huomioon viran täytössä. Syyksi sanottiin yllä mainittu seikka sekä se, ` että ovat yhtenään vauvalomalla, jolloin töistä ei tule mitään`. Niin jäivät etevät kollegat vaille virkaa.

Elämä on kovaa. Ei auta kauneus eikä etevyys, jos harjoittaa järkkymättä uskontoa.

 

Abortti on monipiippuinen juttu.

Luennoitsija painotti sitä, että järjestään yksinäinen odottaja on heikossa taloudellisessa asemassa tai mies on hänet hylännyt.

Lapsi voi syntyä kurjiin oloihin. Niissä siitä voi kehittyä hirmu, joka aikuisena tappaa ja tekee rikoksia valtavia määriä. Äiti ei jaksa tai osaa kasvattaa.

Myös taloudellisessa katastrofissa voi ilmetä epätoivoisen äidin syyllistyminen vauvan pahoinpitelyyn tai jopa lapsenmurhaan.

Jatkuvissa vauvan pahoinpitelyissä röntgenissä näkyy lukuisia tuoreita tai parantuneita sekä paranemassa olevia luunmurtumia.

Magneettikuvaus paljastaa vanhoja ja uusia aivoverenvuotoja. Seurauksena niistä voi olla kehitysvammaisuus.

Näistä syistä lainsäätäjän tahto on, että hätään jätetty nainen oikeutetaan raskauden keskeytykseen, jotta vielä pahemmalta vältytään. Ei oikea äiti ilman epätoivoa luovu lapsestaan, sanottiin luennolla.

 

Luennoitsija ihmetteli sitä, miksi ei malteta odottaa naisen selviämistä humalan aiheuttamasta sekavuudesta ennen kuin hänet maataan. Mihin on semmoinen kiire, hän aiheesta kysyi. Eihän siitä juuri mitään kostu, jos puolittain tajuton maataan.  

Aivan eri juttu on selvän naisen oikea käsittely. Hänet kohdataan pirteänä ja päätösvaltaisena sekä tasa-arvoisena. Pidin luento-opetusta asiassa korkeatasoisena.

 

Nikean uskontunnustus sanoo, että kristinoppi tunnustaa vain yhden kasteen. Vaikka luopuisi uskosta ja tulisi myöhemmin uudelleen uskoon, uutta kertaa ei saa kastaa. Jos sen tekee, joutuu kokemaan ikuisen kuoleman, sillä toiseen kertaan kastaminen on Pyhän Hengen pilkkaa, josta ei voida armahtaa.

Toisenlaiseen kristinopin suuntaan ei saa myöskään kastaa, koska silloin nielee ikuisen kuoleman, josta ei Jeesuskaan pysty vapauttamaan.

Tätä pitää jokaisen ajatella vakavasti eikä suostua kaikenlaisiin ehdotuksiin.

Uskon tapoja on monia, mutta vain yksi kaste Kristuksen omaksi. Se voidaan toimittaa missä iässä tahansa.

Tapana on ollut heti ensimmäisestä helluntaista alkaen, kastaa myös lapsia. Syy on se, että tauti, tapaturma tai rikos voi viedä vauvan tai lapsen kuolemaan milloin vain, ja hän on vaarassa mennä pakanana helvettiin, jos ei anneta kastetta.

Kasteen liitto vahvistetaan sitten myöhemmin, yleensä 15 vuoden iässä.

 

Pyhäpäivä on sekä lepoa että virkistystä eli palautumista varten.

Luomistyö oli kova homma. Jumalakin tarvitsi seitsemäntenä päivänä lepopäivän. Niin paljon vaikea työ uuvutti.

Saman levon tarvitsee Jumalan kuvakin elikkä ihminen.

Työssä on hyvä pitää taukoa, jotta työ jatkuu letkeästi ja miellyttävästi.

Ei työ minnekään karkaa siten, ettei sitä enää tavoittaisi.

 Lepopäivän muotoja ei ole määrätty missään.

Lepo ei tarkoita sängyssä makuuta eikä nukkumista, ei.

Pie pyhee, on Savon murteella käsky Muista pyhittää lepopäivä.

Se voi tapahtua vapain muodoin.

Yleensä kuunnellaan radiosta tai katsotaan telkusta jumalanpalvelus.

Hyvää hartautta on mennä kirkkoon.

Se ei ole aina mahdollista: on vaikea keli, kuumetauti, kovat kivut, halvaus on roukannut, auto on remontissa tai ei käynnisty.

Myös muualla olo tai viran pakottama laillisuuden edellyttämä työskentely sunnuntaina, ne voivat estää kirkkopalveluksen.

 

Minua opetettiin nuorena, että kirkkoaikana ei saa tehdä työtä.

Maataloudessa on kyllä jotkut toimet välttämättömiä. Niistä ei vaadita pidättymästä, ei. Vasikka syntyy ajallaan, ja siinä pitää avustaa. 

Areenasta näkee palveluksen hyvästikin myöhemmin.

Minua opetettiin myös, että sunnuntaina voi mennä kalaan, metsälle, marjaan ja sienten poimintaan, koska juuri ne tarjoavat tuota virkistystä ja akkujen latautumista. Näistä kieltäytyminen on itsepetos, ja oikeastaan samanlainen synti kuin fariseuksilla, jotka eivät auttaneet ketään hädässäkään sapattina. Silloin voi vaivainen ja köyhä kuolla vaikka nälkään portin pieleen ilman armoa.

Jeesus opetti aivan muuta. Hän teki hyvää, paransi niin monet ja antoi oppilaidensa nauttia viljan jyviä, kun nälkä hiukaisi, kaikki tuo sapattina.

Fariseukset eivät saaneet lähteä kotoaan kuin noin kilometrin päähän. Silloinkin vain vettä hakemaan. Säännön olivat he itse laatineet.

Sapatti – meidän sunnuntai - on ihmistä varten.

Silloin saa tehdä hyvää - kaikenlaista hyvää - kuten nauttia luonnon kauneudesta ja antimista. Myös lääkäri saa pyhänä työskennellä tehdessään hyvää, jos esimies määrää työvuoron sunnuntaiksi.

Vanhukselle voi käydä poimimassa vaikka sangollisen puolukoita ja annoksen suppilovahveroita. Nämä pitää toimittaa salaa perille, kuten köyhän ropo. 

Silloin on löydetty sunnuntaipäivän oikea henki.

 Säilöminen kuivaamalla

Kuuntelin yli kymmenen vuotta sitten luontoiltaa, saattoi tuo ajankohta olla kauempanakin. Mainio ötökkäasiantuntija, Kauri Mikkola, oli vielä silloin mukana. Joku soittaja kysyi sienten säilömisestä.

Raati vastasi, että yleisin arvosieni, suppilovahvero, on kaikkein kiitollisin kuivaamisen kohde. On kuivatettava, kunnes sienen osat ovat muserrettavissa kuin rutikuiva näkkileipä. Ohje oli illansuusta yön ylitse.

Asiantuntijat neuvoivat, että paras säilytyspaikka on lasipurkki, jossa on tiivis korkki. Säilyvyys on tutkitusti vähintään viisi vuotta, mutta ainakin kaksi raatilaista huusi välihuudon, että säilyy kyllä aromit mukanansa kymmenenkin vuotta.

Ostin neljälläkymmenellä eurolla pienen kuivurin. Se on toiminut hyvin tuon kymmenen vuotta. Samaan aikaan ostettu tutun miehen samanlainen kuivuri särkyi kaksi vuotta sitten. Joku, ehkä tuulettimen laakeri jämähti jumiin, josta ei ollut pääsyä. Sillä kuivurilla oli kuivattu myöskin ruokatarpeita Lapin vaelluksia varten, joten käyttö oli kovempaa kuin minun laitteellani, joka toimii yhä.

Olen kuivannut suppilovahveroita ja orakkaita. Kantarellit on paras pakastaa, Luontoillan raati neuvoi. Omenaviipaleet säilyvät hyvin talven yli kunnollisesti kuivattuina. Erityisesti Pirja- omenapuun makeat viipaleet ovat talvella kuin karkkeja. Niitä voi imeskellä lumitöiden aikana tai hiihtovaelluksella, kun energia alkaa huveta. Rusinat ajavat saman asian.

Olen seurannut tamperelaisen miehen tekemisiä vuosia. Hän matkustaa junalla Rovaniemelle ja jatkaa siitä bussilla pohjoiseen. Loppumatkasta hän voi joutua turvautumaan taksiin.

Mies vaeltaa eri paikoissa, mutta näyttää pitävän erityisesti Urho Kekkosen kansallispuistosta. Se on monen muunkin suosikki sekä kesällä että talvella. Tämä vaeltaja tekee reissuistaan korkeatasoisia videoita. Tykkään niistä, sillä äänitys ja kuvaus ovat laadukkaita. Miehen tapa jutella on omituinen tai sanoisinko ainutlaatuinen. Hän ei ole yhtenään äänessä, mutta sanottava on tärkeää ja kuvaavaa.

Tampereen mies kuivaa kaikki kasvikset kotonaan kuivurilla. Näitä ovat keittojuurekset, peruna-sipulisekoitus, kidney- pavut, jopa aamupuuron päälle laitettavat vatut. Näiden marjojen kuivaminen oli vaatinut kolme vuorokautta. Mustikat vievät saman ajan.

Kuivattu jauheliha kuuluu vakiona eväisiin. Se sopii hyvin potkua antavana kasvispohjaisiin keittoihin. Vaeltaja näkyy syövän näkkäriä tai Väinämöisen takin nappeja voin kanssa. Viimeksi mainitut ovat pieniä, pyöreitä leipiä. Saattavat olla hyviä, koska videolla mies sanoo niihin tulevan suuren himon. Purkkikalaa tämä vaeltaja – Ali Leiniö – kuljettaa kuivattuna rinkassaan.

Kun katselee Leiniön ruokajärjestystä, huomaa, että siitä ei puutu mitään, vaan on hänen ruokansa täysipainoista, ilmeikästä ja hyvää. 

Aamupalaan kuuluu myös kuutena ensimmäisenä aamuna yksi keitetty kananmuna kaurapuuron ja vahvan kahvin kera, aijai. Minuakin harmittaa aina se Leiniön seitsemäs aamu, kun ei ole enää välttämätöntä kananmunaa syötäväksi, sillä munakennossa on vain kuusi paikkaa.

Vaeltajalla on muovisia pusseja, joiden suu suljetaan vetoketjulla. Niihin on jokaiseen erikseen pantu kuivatut elintarvikkeet. Kaikki on siistiä ja järkevää. Videoissa esitetyt keittoastiat ovat laadukkaan oloisia. Semmoisia en ole itse koskaan nähnyt kaupoissa. Tampereelta näyttää löytyvät vaellukseen koko tarvittava paletti.

Hiljattain tuttu hoitaja esitteli idyllisessä mökissään minulle neljäkymmentä vuotta vanhan, Orakas 5510- merkkisen kuivurin. Se oli ollut kallis, mutta se on vielä kuin uusi. Kojeessa ei ole yhtään ruostepilkkua. Metalliverkkokoreja on viisi ja niihin sopii melkoinen annos omenaviipaleita tai sieniä kertalatauksella.

Tuote on kotimainen ja tehty Karjalan Lemissä. En tiedä Lemin kunnasta mitään muuta kuin vanhan urheiluseuran Lemin Eskot.

Tuntui esittelyn jälkeen, että minun on saatava samanlainen ja heti. Otin netin kautta yhteyttä, jolloin tuli ilmi, että tehdasta muutetaan juuri Lappeenrantaan. Kauppa on suljettu. Kirjoitin bisneksen johtajalle sähköpostia, jossa kerroin kiihkeästä halustani ostaa Orakas 5521- merkkinen kuivuri. Sen värivaihtoehdot ovat musta ja vihreä. Halusin vihreän.

Kun näin kuivurin hinnan - 540 euroa – tuntui kuin yksi sydämen lyönti olisi jäänyt väliin.

No, Leiniön kuivurin hinta on 450 euroa ja minulle kuivurinsa esitellyt hoitajakin, vaikka piti laitetta kalliina, oli sen silti hankkinut. Ajattelin, että ei löydy yhtään vasta-argumenttia Oraksen hankinnalle. Miksi minä jättäisin asian sikseen, täytyyhän annetun ajan puitteissa elääkin? 

Ei, minä haluan kotimaisen, Karjalassa valmistetun avainlipputuotteen. Tuntuu,että psyyken tilanne lähentelee samaa, jota kuvataan rakastumisen huumaksi.

Jeltsinin aikaan Venäjällä toimi lehti, jonka nimi oli Argumenti i Fakty. Se paljasti korruptioita, murhia ja viranomaisten värinkäytöksiä ja venäläisen tavan kohdella naisia. Siellä on edelleen täysin laillista pieksää vaimo pahasti saamatta mitään tuomiota.

Niin kauan kuin on vain naisystävä tai jopa morsian, pahoinpitelystä tuomitaan, mutta ortodoksisin menoin avioliittoon astunut nainen on heikoilla. Hänet saa pieksää, jos ei tee juuri niin kuin mies haluaa. Tavallisin riita syntyy, kun mies haluaa naisten palveluksia humalassa. Venäjällä ei tiedetä mitään Me too- liikkeestä.

Tilanteesta on vain kolme pakotietä: Vaivalloinen ero, jolloin naisparka jää puille paljaille tai kuolema pahoinpitelyyn. Kolmas tie, jota Venäjällä käytetään, on panna viinan joukkoon myrkkyä, metanolia tai jäähdytysnestettä. Rotanmyrkkykin käy.

Voi myös tarjota suolasieniä krapulaan tai valmistaa sienimuhennosta, joissa on seassa kavalakärpässientä. Sillä keinolla vaimo murhasi keisari Claudiuksen, joka oli vallan huumaamana muuttunut semmoiseksi, että kukaan ei ollut varma siitä, jatkuuko elämä vielä pidempään. Keisari näki salaliittoja joka puolella.

En usko, että tuota viranomaisille kiusallista lehteä enää julkaistaan. Vähemmästäkin totuuden esille tuonnista joutuu vankileirille tai katoaa ikiajoiksi.

Semmoiseksi on mystinen Venäjä muuttunut.

 

Tapahtumien vyöry

 

Suunnitelma oli mennä ennakkoon mökille, ja siellä lämmittää rakennus, kantaa vettä lähteestä sekä ottaa seuraavana päivänä vieraat vastaan. He jättävät kaksi koiraansa minulle hoitoon ja jatkavat viikonlopuksi rentoutumispaikkaansa Rauhanlahteen.

Ajo onnistui kotoa mökille hyvin. Kestotien paikkaukset olivat nyt pitäneet ja hiekkatietä oli korjattu. Se oli myös lanattu perusteellisesti. Oli nautinto ajaa heikkotehoisella, mutta suuripyöräisellä autolla selkeässä säässä. Yhtään kuoppaa en havainnut. Rukous oli kuultu.

Mökkilahdella oli kymmeniä sorsia. Niitä on ruokittu kuutena vuotena niukasti, mutta jatkuvasti. Yhtään ei ole ammuttu.

Kun kannoin tavaroita sisälle, sorsat nousivat vastarintaan, ränkättivät kuorossa, mutta eivät poistuneet minnekään. Osa suki höyhenystään vesikivillä.

Käynnistin ilmalämpöpumpun ja kytkin patterin päälle.

Kun kolistelin puuvarastossa ja kannoin klapeja hellatakkauunin lämmitystä varten, sorsat hermostuivat. Kuului kohinaa, kun suuri sorsaparvi pakeni. Sitä ennen ne istuivat kaula tikkusuorana kivillä ja rannalla. Joku antoi hiljaisen hälytyksen ja pomppasi lentoon. Silloin kaikki lähtivät. Samoin toimii teeriparvi.

 

Keitin tulokahvit. Sen kanssa nautin vaimon leipomaa omenapiirakkaa. On se vaan hyvää, kun leivonta onnistuu. Rinnassa aelahti mukava aatos. Naisten ikiaikainen velvollisuus ja palvelus oli mennyt nyt nappiin.

Kävin ampumassa koelaukauksen syntymäkotini riihen seinälle ripustamaani pahviin haulikolla. Siirsin hiljattain kiskolla haulikon punarengastähtäintä taaksepäin. Piti tarkistaa se, meneekö hauliparvi edelleen oikeaan suuntaan, vai hairahtuiko sivulle. Käynti näytti olevan kohdallaan. Testiin käytin trap- patruunaa.

Lähdin käymään katsomassa kaverin työmaata metsässä.

Annoin hänelle kaikki talven hakkuutähteet polttopuuksi tehtäväksi. Työn palkka on ilmaiset halot tai klapit. Kesän helteillä hommaa ei voinut ollenkaan ajatella, mutta syksyn viileydessä työ näytti luistaneen. Paljon hyvää koivurankaa oli kasattu tien varteen tai tuntumaan.

Kiertelin metsässä ja etsin niin sanottuja arvosieniä. Niitä ei löytynyt. Muistin oppaan maininnan, että suppilovahveron satokausi alkaa syyskuun puolivälissä. On maltettava odottaa hyvää kastikeainesta vielä. Paistetut kala- jauheliha- tai kokolihapihvit vaativat hyvän kastikkeen.

Kaveri sanoi, että maksalaatikko ei ole mitään ilman puolukkahilloa. Lisäsin listaan kaalilaatikon, jolloin kaveri otti selkävoiton panemalla paremmaksi verilettujen ja poronkäristyksen voimalla.

Puolukkaa on nyt joka puolella metsissä. Sosetta varten niitä voi jo poimia, mutta syömämarjoiksi ne eivät ole vielä kypsiä. Puolukka on lokakuun marja. Se oli vanhain sana.

Söin saunaa odotellessa kaalilaatikkoa, jonka lämmitin kaasuhellan uunissa. Tämä ruoka sen kun paranee uudelleen tarjotessa. Nyt oli jo neljäs lämmityskerta.

 

Kun olin saunaan lähdössä, kuului raskaan ajoneuvon ääni läheltä. Samalla luokalla kansakoulussa ollut automies toi suuren lastin kivetöntä täyttöhiekkaa. Kuorma-auto oli niin iso, että semmoista harvoin näkee. Se ei sopinut ajamaan minun mökkitieni lävitse, kuten aikaisemmat kuormurit tuodessaan tällä tielle mursketta.

Päätettiin, että kuorma pitää pudottaa tien kummankin pään kautta niin pitkälle, kuin vain peruuttamaan pääsee, kahteen eri kasaan. Se onnistui vahingoitta ikänsä kaikenlaisia ajoneuvoja käsitelleeltä mieheltä. Ammattimies, on sanottava.

Hän lupasi lähtiessään tulla traktorin etukuormaajalla levittämään hiekan maahan upotettavan sähkökaapelin päälle. Auton poistuessa tein hovikumarruksen.

Illalla yhdeksän jälkeen näin mökin ikkunasta valtavan kuorma-auton ajavan ohitse.

Automies kävi samalla reissulla erämaassa saunomassa, joka on välttämätön hänelle joka päivä ympäri vuoden. Saunomiseen liittyy uinti, myöskin avannossa talvella. Tämä mies on säilyttänyt nuoruuden painonsa ja ollut aina terve. Hänen noudattaa tunnontarkasti oma päiväohjelmaansa ja on ahkera sekä osaava.

Miten meidän kunnon miesten käy, kun tämmöiset työn sankarit väistyvät? 

Samaa kysytään – suunnilleen – eräässä raskaassa rock- kappaleessa. Miksi kaikki naiset aina rakastuvat renttuihin, kysytään sanoituksessa. Tällä yrittäjälläkään ei ole puolisoa ollut koskaan.

No, kaikki eivät halua naista asioitaan sotkemaan. Olisiko se niin? Onpahan ainakin miesnäkökulma asiasta.

Huomenissa alkaa kanalintujahti.

Pitänee käydä pyssyn kanssa kävelemässä pieni lenkki metsässä. Koskaan ei voi tietää, mitä annetaan, kun koettaa olla kilttinä eikä esiinny guruna asioissa, joihin ei ole koulutusta. 

Sieniä pitää katsella vielä samalla ja tyhjentää kompostipuusee. Se on toiminut jo 25 vuotta moitteettomasti. Nyt pitää ilman kierto asettaa pöntön yläosan säätimestä jo talviasentoon sekä ilman otto syysasentoon eli 40 prosenttiin. 

Näin olen tottunut tekemään. Lokakuussa pienennän vielä kerran tätä säädintä ja talven lähestyessä laitan kiekkosäätimen nollille. Kokemus on osoittanut tämän systeemin toimivaksi. Biolanin valmistama laite ei ole jäätynyt koskaan eikä ole jättänyt töitään tekemättä. Tätä tuotetta suosittelen mökeille ympärivuotiseen käyttöön.

Illalla puhdistin haulikon. Yksi trap- latinki oli jättänyt piippuun nokea ihan kunnolla. Puhdistukseen kului kuusi pätkää keittiöpaperia. Viimeiseen paperitolloon ei enää tullut likaa, joten laitoin aseöljyä piipun suojaksi tämän viimeisen tollon avulla.

Keitin vielä vettä kaasuhellalla ja nautin iltapalaa. Siihen kuului juustoa ja halkaistu, vaimon kotona leipoma sämpylä. Tuskin mistään saa parempia. Se täytyy tunnustaa. Jo vuonna 1415 sanottiin Koblenzin kaupungin torilla, että totuus ei pala tulessakaan. Lausuja oli Jan Hus, joka poltettiin elävältä inkvisition toimesta kerettiläisenä.

Katolinen kirkko on tunnustanut, että kuolemantuomio oli virhe. Se ei auta Husia, jolta vietiin elämä vallanhimon vuoksi.

Tämäkin tapaus puhuu kuolemantuomiota vastaan. Se on peruuttamaton ja liian helppo. Parempi on pakkotyö hautaan asti ilman vapautuksen toivoa, jos tekee murhan tai siihen rinnastettavan rikoksen.

 

Unikuva

 

Näin unta, joka herättyä aamulla hämmensi ajatuksia koko päivän.

Oli kaksi kalastajaa suurella joella. Rannalta kohosivat tunturit, joiden rinteillä sekä lähellä vettä seisoi kitukasvuisia koivuja. Joki oli suuri. Sen suvannot olivat hyvinkin kolmesataa metriä leveät.

 Muualla Suomessa ei ole semmoista maisemaa kuin Tenojoella.

Airoissa oli Sepe ja vapaa hoiteli Jaska.

En ole itse ollut koskaan lohta soutamassa, mutta olen lukenut kertomuksia, joissa tuota kalastusta kuvataan.

Presidentti Kekkosen eräkokki ja kouluttaja lohiasioissa oli Maa- ja metsätalousministeriön legendaarinen ylijohtaja Tauno V. Mäki. Hän oli hyvä ampumaan kiväärillä. Mäki voitti pronssia hirviammunnassa Helsingin olympiakisoissa. Hän oli maailman parhaiden joukossa monta vuotta eri kisoissa.

 Mäki painotti presidentille sitä, että siimaan ei saa missään tilanteessa tarttua. Vapa on pidettävä enimmäkseen pystyasennossa, jolloin kiinni tarttunut kala väsyy ajan kanssa taistellessaan vavan vetoa ja kimmoisaa voimaa vastaan.

 Kun lohi lähestyy venettä jo jonkun verran talttuneena, ja se tulee veneen varjoon, se säikähtää sitä. Silloin se ampuu valtavalla vauhdilla poispäin.

Ote kelan kammesta on heti irrotettava. Vinhasti pyörivä kampi iskee kovalla voimalla peukaloon, jos yrittää väkisin pitää kammesta kiinni.

 

Kun Kekkonen soutajansa kanssa saapui joelta rantaan, Mäki näki, että presidentin etusormen ympärillä oli verinen side. Siima oli taistelun aikana viiltänyt sormen pään auki.

Peukalo oli turvonnut vahvasti, Mäki pani merkille.

Kekkosen naaman ilmeestä Tauno V. Mäki päätteli, että juuri nyt ei ole syytä haastatella esimiestä lohen väsytyksen vaiheista.

Kekkonen oli tehnyt juuri ne virheet, joista häntä oli varoitettu.

 

Unessa Sepe souti venettä taitavasti lähestyvää kosken niskaa kohti. Hän onnistui luotsaamaan veneen väylää pitkin ohi vaahtopäisten kivien. Unessa tuntui, että olin ikään kuin Sepen nahoissa. Pelko siitä, että vene törmää kiviin tai lohi kiertää siiman karin ympäri löi hien otsalle. Siltä tuntui.

 Vene liukui kuin onnellaan suvantoon. Rannalta yleisö huuteli jotain rauhasta. Rauha, rauha, rantarauha, laulaa Ismo Alanko Hassisen Koneen merkillisessä rock- kappaleessa.

Huutelu ei auttanut, koska vastustaja oli voimissaan. Lohi teki mitä lystäsi yrittäessään päästä pinteestä. Jaskan kädet olivat jo pahasti happojen väsyttämät.

Arvaamatta alkoi kuin tilauksesta hetken tauko.  Lohi painui suvannon monttuun.

Kala juroutui syvyyteen eikä antanut yhtään periksi. Tilanne ajautui pattiin kuten shakissa.

Sepe neuvoi pumppauskonstia, koska Jaska oli melko kokematon tämmöisessä taistelussa. Kaikki havainnot ympäristössä katosivat aistien ulottumattomiin. Oli vain kelan jarrun rätisevä ääni, kelaamisen epätoivoinen vauhti sekä silmiin vuotavan hien kirvely sekä yleinen uupumus.

Oli tultu pitkä matka mahtavaa virtaa alas pelon ja onnistumisen huuman ollessa vuoron perään voitolla.

 

Sepe souti venettä varovasti niin, että Jaska pystyi vetämään siimaa kelalle useammasta suunnasta, mutta se ei auttanut. Siimaa ei tullut sisään juurikaan, vaan ainoa tulos on jarrun äänen kiivastuminen.

Lohikelassa ei voi paljon jarrua säädellä, vaan on tehdasasetus sopiva. Liiallinen kiristys – jos se olisi mahdollinen – johtaisi suurkalan tehokkaan vedon tai äkkisyöksyn vuoksi siiman katkeamiseen.

Ratkaisua ei tullut. Jaska uupui niin, että hänen oli vaikea pysytellä seisaallaan. Välillä lohi ravisti voimakkaasti, ja jytinä tuntui Jaskan käsissä, jotka olivat turrat ja turvonneen tuntuiset.

Sepe huusi, että pitää lähettää lohelle kirje.

Hänellä oli anorakin rintataskussa pari valkeaa, kirjeen kokoista paperia. Ne olivat unessa kuin voipaperia, mutta sitä paljon jäykempiä. Keskellä oli reikä, joka muistutti reijittimen lävistystä. Paperin reunasta oli reikään asti leikattu suora viilto.

Sepe konttasi veneen pohjaa pitkin Jaskan ulottuville ja neuvoi työntämään kirjeen siimaan, niin että siima kulkee keskusreiän kautta.

 

Sepe veteli nopeasti veneen lohen piiloutumismontun päältä ylävirran puolelle. Kun sinne pääsy onnistui, Jaska lähetti Sepen käskystä vinoon alavirtaan päin kulkevaa siimaa pitkin kirjeen lohelle.

Miehet näkivät, miten virta työnsi paperia lievästi kourun muotoiseksi. Lähetys painui syvyyteen, mutta vaalea läiskä näkyi kauan aikaa lohensoutajien silmiin.

Äkkiä lohi syöksyi montusta ylävirtaan ja hieman vastarantaa kohti. Kelan rulla pyöri valtavaa vauhtia ja siima leikkasi virran vettä niin, että vesipisarat välkehtivät auringossa.

Heräsin pää märkänä hiestä. Tyynykin tuntui käteen kostealta. Sydän löi nopeasti.

 Ajattelin unta aamupäivällä. Harmitti, kun minulle ei näytetty lopputulosta. Onnistuivatko Jaska ja Sepe?

 Kuvittelen, että niin sanottu kirje lohelle laskeutui kuperana kouruna lohen silmille, jolloin se säikähti sitä, kuten veneen varjoa. Toisaalta lappusen valkea väri saattoi pelästyttää kojamon, jolla oli vielä kehossaan ätyä paon varalta.

En osaa sanoa muistista oliko Tauno V. Mäen mainitsema lohen syöksynopeus peräti kuusikymmentä metriä sekunnissa.

Semmoisessa ryntäyksessä, jos kala painaa kaksikymmentä kiloa, voima kelan kampeen ja siimaan on äkillinen ja suuri. On viisasta antaa vain jarrun tehdä rauhassa työtään. Silloin ei siima viillä eikä kampi anna vasen – oikea – vasen – iskuyhdistelmää peukaloon.

En osaa tulkita unta, vaan tapahtumien merkitys jää hämäräksi.

 

Analyysiä

 

Nykypäivinä kohistaan vähän päästä milloin mistäkin.

Lehdistö tarttuu hanakasti kaikkeen uuteen ja ihmeelliseen. Poliitikkojen mokat ja kompastelu antavat välittömästi suuria otsikoita lehtiin ja internettiin.

Jopa uusia termejä keksitään, kuten sateenkaarihallitus. Olivatko siinä vasemmistoliitto, vihreät, kokoomus ja ruotsalainen kansanpuolue?

 Minua on hämmentänyt voimakkaasti jatkuva keskustelu sukupuolisesta suuntautumisesta. En ymmärrä, minkä vuoksi sitä pidetään käynnissä ja yleensä julkisuudessa.

 

Biologisen näkemyksen mukaan – ja anatomisesti – on vain kaksi sukupuolta sekä pieni määrä luonnonoikkuja, joilla on piirteitä molemmista. He ovat järjestään onnettomia ihmisiä, joita pitää kohdella hellästi ja ymmärtäväisesti.

 

Sukupuolivietin määrän mukaan ihmiset jakautuvat Gaussin käyrän mukaisesti.

Toisessa laidassa käyrällä ovat ne, joilla on voimakas sukupuolivietti. Sellainen oli Venäjän keisari Nikolai I. Hän tarvitsi naista jatkuvasti. Hänen puolisonsa, joka suorastaan uupui keskenmenoihin ja synnytyksiin, antoi puolisolleen luvan puristella hetairoja.

Meidän kansamme näistä edustajista tulee mainita Ilmari Kianto. Hän jakoi 12 lastaan A,B ja C- sarjoihin. Kianto koki monta rakkautta naisten ja sihteereidensä kanssa. Vielä korkeassa iässä hän haki lehti-ilmoituksella itselleen "sihteeriä". Se oli peiteilmaus naisystävästä, jota kirjailija kaipasi.

Presidenttimme Kekkonen - toinen suuri Kainuun poika - kävi tervehtimässä Kiantoa, kun tämä täytti 90 vuotta. Kekkonen ymmärsi, että veto naiseen ei lopu koskaan, mutta iäkkäänä surua - kun saatavissa ei ole naista -  voi lieventää viinalla. Siksi hän toi vuosipäivän kunniaksi Kiannolle pullon hyvänlaatuista, mutta tehokata viinaa. Kokemus ohjasi tekemään oikean ratkaisun.

Enin osa on tavallisia temperamentiltaan. Toisessa käyrän päässä ovat ne, joiden vietti on heikko, jopa olematon. He eivät kärsi lainkaan puolison puutteesta tässä mielessä, mutta ovat iloisia, jos saavat elämäntoverin kumppaniksi.

 Se mihin päin vietti suuntautuu, se on kirjava luku.

Enemmistöä vetää vastakkainen sukupuoli, siis miesten veto naiseen ja naisten veto mieheen. Tässäkin skaala on liukuva. Pienelle osalle janan toisessa päässä kelpaa nainen tai mies yhtä hyvin. He ovat biseksuaaleja.

Kahdesta neljään prosenttia sanoo itse, että he ovat homoseksuaaleja. Vietti vetää siis samaan sukupuoleen. Perusta on biologinen. Tahdon voima ei mitään auta, mikään hoito ei auta sen vertaa. On loukkaavaa, jos ehdotetaan niin sanottua eheytyshoitoa. Hoitokokouksilla, joita pidettiin vielä 1960- luvulla, on huono maine.

Monissa maissa tämän ominaisuuden mukainen yhteiselämä  on kielletty  kuolemantuomion uhalla. Islamissa ja itämailla on paljon homouden vastustusta, myös ihan itärajan takana. Niiden, jotka siellä tietävät homoutensa, on viisainta elää yksinänsä, sillä julkinen homous noissa maissa on samaa kuin kuolema. Aina löytyy joku sekopää, joka tappaa.

 

Anatomisesta sukupuolesta välittämättä osa katsoo, että he ovat väärässä kehossa. Näitä ovat transut. 

He voivat pukeutuakin vastakkaisen sukupuolen asuun eli ovat transvestiittejä. Useimmat transut ovat silti heteroja ja heillä on kaipuu perheestä, kuten tavallisella kansalla. 

Käsittämätöntä on laaja viha ja kiusaaminen, joka kohdistuu transihmisiin. Hekään eivät kaikella tahtonsa voimalla voi totuutta muuksi muuttaa. 

Muistamme papin, jolla oli perhe. Hän tunsi itsensä naiseksi. Tehtiin onnistunut muunto. Se onnistui, mutta työpaikasta hänen piti lähteä yleisen vihan takia. 

Kuopion armahtavainen piispa Riekkinen otti töihin hiippakuntasihteeriksi niin, että ei tarvinnut jäädä pysyväiseen työttömyyteen. Vaimo ei jättänyt avioliittoa miehestä naiseksi muuttuneen ihmisen kanssa, mikä puhuu hyvän parisuhteen puolesta.

Jotkut transuista pyrkivät siihen, että kirurgi leikkaa heidät vastakkaiseksi sukupuoleksi myös anatomisesti, vaikka leikkaus vie heiltä kyvyn saada lapsia.

Hoito vaatii kirurgian lisäksi raskasta hormonihoitoa ja muitakin piirteiden tasoittelua varsinkin, jos lähtösukupuoli on mies. Suurin osa ei ilmeisesti halua leikkausta, vaan elää entisellään. Leikkauksella on aina riskinsä, ja lopputulosta ei voi täsmällisesti ennustaa.

Hankalaa on se, kun aivoja syntymästä asti ovat huuhdelleet erilaiset hormonit, ja solujen dna:n rakennetta ei pystytä soluista muuttamaan. Tulos ei ole välttämättä hyvä. Katujia on pelottavan paljon, siis niitä, jotka katuvat muutosleikkausta. Osa on muuten tyytymättömiä, koska heidän on vaikea saada puolisoa. Ihmisen käden työ ei ole niin viehättävää kuin Luojan hienovarainen luomistyö.

Asia on itse kunkin psyyken rakenteesta riippuvainen. On itsensä hyväksyjiä, on epäilijöitä ja itsensä kieltäjiä sekä rankaisijoita.

Jotkut katsovat, että on olemassa kolmas sukupuoli tai, että on itse sukupuoleton. Asia on puhtaasti oman ajatusmaailman tuotetta. Ei ole varmaa, mistä on kysymys. Onko ajatuksella biologinen perusta olemassa vaiko ei. Tätä ei tiedetä yksiselitteisesti.

Minusta on hyvin vierasta, että yllä selostettuja asioita pidetään esillä. Työkyky tai eri puuhiin soveltuminen on hyvin vähän riippuvainen eri ismeistä.

Miehet soveltuvat paremmin yhä harvempiin töihin, joissa tarvitaan todella suuria fyysillisiä voimia. Näissä naiset eivät pärjää eivätkä he niihin hakeudukaan. Muu kunto ja osaaminen riippuvat muista asioista kuin sukupuolisesta suuntautumisesta. Nainen pärjää minun itseni hämmästykseksi suuren kuorma-auton ratissa sekä pystyy kuormasta apulaitteiden avulla purkamaan raskaita tavaroita. Tämän havaitsin kesällisen kattoremontin aikaan.

Erityisesti minua ihmetyttää, että silloin tällöin joku tulee julkisuuteen, niin sanotusti kaapista ulos. Vierastan tätä kovasti.  He eivät lainkaan arvaa, että lähes loppuelämän kestävä kiusaaminen on edessä aika usein.Kaapista astuvat altistuvat kiusaajien raivolle, vaikka enemmistö suhtautuu heihin neutraalisti tai hyvin.

Aina löytyy toisten kimppuun kävijöitä. Sosiaalinen media on tehnyt hyökkäämisen helpoksi. Touhu on ihmisvastaista. Usein on kysymys sivistymättömyydestä, usein myös luonnevikaisuudesta, jolloin nämä piinaajat  voivat olla vaarallisia.

Jokaisen pitää voida elää rauhassa ja saada osakseen ymmärrystä ja hyväksyntää. Jokainen tarvitsee joskus apua, ja on autuus antaa sitä. On riittävän suuri painolasti huomata eroavansa enemmistöstä näin herkissä asioissa.

Lohtua voi tuoda se, että Paavali – apostoli – oli vain ihminen. Etevä teologi kyllä.

Hän tuomitsi homouden kirjeissään, mutta Jeesus ei tuominnut. Tämä pitää huomata. Jeesus antoi anteeksi julkihuoruudesta kiinni saadun naisenkin silloisen lain vastaiset touhut. Samalla hän osoitti, että ihmisen on mahdollista saada anteeksi raskas synti, kun samalla muuttaa kurssia.

Ihmistieto on rajallista. Väärin ei tee se, joka suhtautuu toiseen kuin tahtoo itse itseään kohdeltavan. Lääkärin ohjeissakin sanotaan: ennen kaikkea, älä vahingoita.