Muutoksia maastoissa

Kuusikymmenluvun alkuun asti se maasto, jossa vieläkin metsästelen, oli luonnontilainen. Soihin ei ollut tehty mitään muutoksia. Ne tuottivat runsaasti lakkoja, siellä viihtyivät kahlaajat ja sorsalinnut, kurjet ja niiden laitamilla pesivät teeret ja riekot.

Soiden laitamilla ja niihin pistävissä nimekkeissä lenteli valtavia teeriparvia syksyisin ja siellä viihtyivät myös metsoparvet pitkät talvikaudet. Riekot asuivat soilla, melko pienilläkin. Osa niistä muuntautui metsäriekoiksi talveksi.

Kun aloitimme kotoa hiihdon kouluun, jo parin sadan metrin päässä tuli ensimmäinen säikähdys, kun lahden rannan vesakosta riekot lähtivät pakolentoon peukkupeukkua väkättäen.

Siinä oli niemeke, jossa oli viljapelto. Pellon lähellä oli pitkä oja, jonka vaiheilla oli vesakkoa ja siis ruokaa linnuille.

Kodin kaksikerroksisen aitan yläkerrassa oli kaksi talvipukuisen riekon kaavetta. Ne olivat olleet ukin käytössä ennen sotia ja tehdastekoiset. Ansapyyntiä oli harrastettu ehkä kaaveiden avulla.  Mihin muuhun riekkokaaveita olisi tarvittu?

Toinen mahdollisuus on, että ne olivat olleet houkutuslintuina haukanraudoissa, sillä ukki oli valtion metsänvartija, ja virkaan kuului haittaeläinten pyynti.

Suurin isoveljen näkemä teeriparvi oli kaksisataapäinen isolla suoalueella. Vuotta häntä vanhempi serkku sanoi teeriä olleen sata enemmän. Hänen havaintonsa oli eri aikana tehty, ja saattoi siinä perusteena olla taivasta vasten otettuja valokuvia liitelevästä parvesta.

Metsoparvien koon vanhat ihmiset kertoivat vielä sodan jälkeen olleen keskimäärin viiden yksilön suuruisia, mutta laajalla suolla niitä voi olla pari, hyvinä vuosina kolmekin. Olen itsekin nähnyt talvisia metsoparvia.

Kerran koppelo hautoi pisteaidan vieressä runsaan sadan metrin päässä talosta. Valokuvasimme veljen kanssa soivaa metsoa parinsadan metrin päässä kotoa. Ryömimme jo sulaa metsän pohjaa pitkin mahdollisimman lähelle.

Kamerassa oli sateenvarjon kuvun muotoinen kirkas valon heijastin, jonka keskelle pantiin aina kertakäyttöinen polttimo. Otimme kymmenen kuvaa ja metsä leimahti salamavalossa kirkkaana, mutta metso ei paennut, koska kuvat veli otti hionnan aikana.

Valitettavasti kamera oli senaikaista heikkoa laatua, ja yksikään kuva ei onnistunut hyvin.

Olimme surullisia, kun filmit tulivat kehitettyinä.

Oli nähty valtava vaiva ja makuu huhtikuisella kylmällä maalla, jossa routaa vielä oli, aiheutti yleisen kylmettymisen.

Nyt kaikki nuo paikat ovat käyneet läpi soiden ojituksen ja aukkohakkuun. Niiden tuloksena – niin täytyy sanoa – lakkoja ei enää ole, kurjet ja hanhet eivät enää pesi siellä.

Riekot ovat hävinneet jo viisikymmentä vuotta sitten ja kanalintukanta on pieni. Moni nuorempi ei usko metsoparvia koskaan olleen.

Pienetkin kosteikot on kuivattu, ja uskon että tavit ja haapanat ovat vähentyneet siksi.

Aikaisemmin pienten ja keskisuurten tilojen pellot ulottuivat lähelle järvien rantoja. Oli myös peltoja metsän ympäröimänä. Näissä paikoissa vesilinnut ja kanalinnut voivat turvassa ruokailla, kun vilja oli vielä pystyssä.

Silloisessa kotipitäjässäni isän talouden maidonlähetysnumero meijeriin oli 427. Pari vuotta sitten koko pitäjässä oli enää kahdeksan tilaa. Niissä ei enää karjaa pidetty. Maatalouden romahdus on ollut valtava.

Kanahaukkoja ammuttiin talojen lähialueilta kanojen suojelemiseksi ja metsästyksen yhteydessä.

Nyt, kun rauhoitus on ollut jo kauan voimassa, kanahaukkojen parimäärä on sama kuin viisi- ja kuusikymmenlukujen kirjoissa.

Haukkoja rauhoitus ei ole siis mitenkään auttanut tai lisännyt niiden määrää. Mutta se on tehnyt mahdottomaksi peltopyiden palauttamiset entisille elonmaille.

Kun istukkaiden kuolinsyitä tutkittiin Pohjois-Pohjanmaalla, maastossa kissat tappoivat 25 % ja kanahaukka 75 %.

Opinnäytetyön lopputulos oli se, että toiminta on kannattamatonta. Muita kuolinsyitä ei ollut.

Metsästystavat ovat muuttuneet suuresti. Kuusikymmenluvulle asti suurin osa kuvaamani alueen metsästäjistä ampui lintuja vain paikoilleen, maahan tai oksalle, ja sorsia veteen.

Muistan valtavan ampumaratojen rakennusbuumin.

Se liittyi asetukseen, jolla määrättiin liikkuvaan maaliin ammuntaa hirvikokeessa.

Riistanhoitoyhdistykset tai seurat rakensivat samalla haulikkoratoja lentoon ammunnan harjoittelua varten.

Tämä uusi metsästystapa aiheuttaa suuren määrän maastoon haavoittuneena kadonneita lintuja, myös sorsavesillä.

Ampumistilanne ei ole milloinkaan niin selvä kuin ampumaradalla, ja sielläkin maailman parhaat ampuvat silloin tällöin ohi.

Eräs metsästävä kansainvälisen tason haulikkoampuja totesi haastattelussa, että maastossa metsästys ja ammunta ovat hyvin vaikeita ja pummeja tulee kuten maallikoillekin.

Lintu on vähemmän aikaa näkyvissä kuin kiekko. Jalkojen asento tahtoo aina olla väärä huonolla alustalla.

Tämä kilpa-ampuja sanoi aina käyttävänsä tästä syystä noutavaa ja etsintään koulutettua koiraa. Hän sanoi tunnustaneensa itselleen, että kukaan ei voi osua likimainkaan aina.

Jänikset ja linnut ovat aina etsineet syötävää pelloilta. Ei ole tutkittu riittävästi sitä, aiheuttaako kasvinsuojeluaineiden käyttö riistalle lisääntymisongelmia.

Pienten peltolintujen kannat ovat romahtaneet. Jotakin on luonnossa mennyt vinoon, kun ennen yleisiä keltavästäräkkejä ja kivitaskuja havaitaan vain tunturialueilla.

Maataloudesta riippumattomat ja monenlaista ruokaa syövät rastaat ovat menestyneet hyvin. Metsistä ja autiotilojen vaiheilta ne saavat puhdasta ruokaa. Sama koskee närhiä, jotka asuvat metsissä ja hyötyvät siitä, kun ne saavat tiaisten ruokapaikoilla lisää helppoa evästä.

En osaa sanoa mitä pitäisi tehdä kehityksen kääntämiseksi paremmaksi. Miettimistä vaatii kasvinsuojeluaineiden käyttö, metsän pohjan voimakas käsittely ja suuret aukkohakkuut. 

Erityisesti pitäisi kiirehtiä niiden soiden ojien poistamista, joilla viidessä tai kuudessakymmenessä vuodessa ojitus ei ole metsän kasvua parantanut niin, että metsätalous olisi selvästi kannattava.

Erään lähes kuusikymmentä vuotta sitten ojitetun suon reunan taimikon ensiharvennus tehtiin muutama vuosi sitten! Saman suon keskiosat eivät ole tuottaneet yhtään mitään.

Tämmöisiä soita lienee kolmannes koko ojitetun suoalan määrästä. Se on paljon.

Ketään ei pidä syyllistää. On vain toimittava tosiasioiden pohjalta, silloin pysähtyy myös järvivesiemme tilan huonontuminen.

Milloin päästään siihen, että yksikään ihmisen aikaan saama suo-oja ei laske puroon, jokeen, lampeen tai järveen?

Tehtäviä olisi, tekemistä ja hyödyllistä työtä työttömille, mikä auttaisi luontoamme toipumaan.

Taimenkannan palauttaminen joihinkin puroihin on hyvä esimerkki siitä, miten toipuminen sujuu nopeasti, kun turhat esteet raivataan luonnosta pois.

Istuin yksin niin pitkän illan

Lapsia päivällä perään katsonut vaimon sisar oli lähtenyt päivällisen jälkeen, ja jäin yksinhuoltajan osille. Vaimo opiskeli siihen aikaan saadakseen erikoisoppia sairaanhoitajan tietomäärän päälle.

Syötyä käytiin ulos. Ensimmäisenä mentiin lasten hiekkalaatikkoleikkiin. Piirrettiin hiekkaan pupun ja ketun kuvat ja niiden jälkiä. Hiekkakakkuja tehtiin, ja jonkunlainen linna.

Sitten heitettiin frisbeetä. Pituusheitossa kilpailtiin ja sen jälkeen syöteltiin toiselta toiselle. Jos pudotti kiekon, sai pronssia vain. Kaksi jäi kilpailemaan kullasta. Pitihän se lapsen ilon vuoksi joskus puolittain tahallaan haparoida niin, että tuli hopeatila. Kun frisbeen viehätys siltä päivältä laantui, kokeiltiin talon ympärijuoksun ennätyksen rikkomista. Minä otin aikaa ja pienet juoksivat vuorotellen yrittäen parantaa aikaansa.

Lapset ovat mukavia, vaikka Hector laulaa, että `narri oon, vaivaks lapsia tein, enää ei niitä näy. narri oon, enää muisteta ei, unet vain sinne käy`.

Siinä hommassa tuli kuuma, koska tänään oli poikkeuksellisen lämmin syyskesän päivä. Touhun jälkeen iltapala maistui lapsille. Iltatoimien jälkeen luin sen ajan kuvakirjasta tarinan, joka jaksoi aina vain uudelleen viehättää.

Touhukkaan päivän jälkeen jälkikasvun edustajat nukahtivat helposti. Puhelinhäirintää ei ollut koko iltana, sillä kännyköitä ei tunnettu, ja tänään ei ollut sovittu soittopäivä.

Ehdin katsella vain vähän aikaa päivän postia, kun huomasin illan pimentyneen äkkiä. Sen syy näkyi lännen taivaalla: pikimusta ukkosrintama lähestyi. Kävin ulkona kuuntelemassa. Pilven suunnasta kuului taukoamaton tulitus.

Oli meininki käydä saunassa, mutta siitä piti luopua. Nyhtäisin jääkaapin ja telkun töpselit seinästä ja suljin mittaritaulusta pääkytkimen. Niin olivat tietävät neuvoneet.

Ensimmäiset tuulen puuskat riepottivat pensaita ja pihalla leijaili lehtiä.

Pimeys laskeutui. Lukemisesta ei tullut mitään. Lapsena olin pelännyt ukkosta, mutta aikuistuttua olin oppinut nauttimaan rajuilmasta. Ukkosta kunnioitin yhä suuresti.

Muistin entisten naapurien tapausta. Lehmät olivat menneet tiukaksi laumaksi peltolaitumella ukkossäässä. Äkkiä salama oli lyönyt elukoihin. Suurin osa oli juossut villinä, häntä suorana pakoon, mutta kolme onnetonta oli maannut maassa. Yksi lehmä oli ollut hengetön heti, karvakin palanut lavoilta, kaksi muuta tajuttomia. Pään ojentaminen, kielen veto ulos suusta ja voimakas hieronta ja rintakehän painelu oli tuonut tajun takaisin. Isolla vaivalla pelosta mölisevä karja oli saatu navettaan turvaan.

                                                                                                      

Äkkiä alkoi rankkasade. Sen ajaksi salamointi vähän harveni. Välillä sade melkein taukosi, mutta kummalliset tuulenpuuskat jatkuivat. Välillä tuli rakeita ja vettä valtavasti. Toistuvat salaman iskut tärisyttivät taloa. Ihme, etteivät lapset heränneet.

Istuin yksin pimeässä tuvassa. Tämä ei ollut enää hauskaa sen jälkeen, kun puolitoista tuntia oli myrsky myllertänyt. Tänään piti soittaa isälle viimeisistä kokeista, mutta nyt ei pystynyt. Reuma oli hyökännyt sisäelimiin. Munuaiset ja pumpun läpät olivat möyhennyksen kohteena. Kesällä ilmeni jo hitaassa kävelyssä hengenahdistusta. Arvelin, että tässä ei enää kauan selvittäisi. Huolestutti.

Vaimon opiskellessa omaa aikaa jäi vähän. Metsälle ei päässyt viikolla lainkaan, ja kun emäntä perjantai-iltana tuli kotiin, ei oikein tehnyt mieli lähteä ajamaan sadan kilometrin päähän jahtimaille. Pimeydessä istuessa ei voinut keskustella kenenkään kanssa, vaan piti vahtia sitä, ettei jyrinä herätä lapsia.

Pelkäsin pimeässä istuessa, että huoleton ja liian luottavainen vaimo joutuu ryöstön tai väkivallan kohteeksi. Omasta opiskelusta muistin, että niin sanottu Letkun puisto on paha paikka.  Muistin, että linja-autoa puiston laidalla odotellut kaveri oli saanut nyrkistä päähänsä ja melkein taintunut. Rosvo oli jo kopeloinut taskua, mutta silloin linja-auto oli tullut. Epätoivoinen huuto oli karkottanut ryöstäjän, ja niin tuli pelastus.

Katselin taskulampun valossa huomisen työvaatteet valmiiksi ja asetin herätyskellon soimaan. Samalla valolla koetin vähän setviä lehden tärkeimpiä uutisia, mutta keskittyminen oli heikkoa, koska ukkosen jynkytys jatkui.

Istuin aivan yksin niin pitkän illan.

Yhdentoista korvilla ukkonen tuntui siirtyvän itään ja etääntyi. Napsautin pääkatkaisijan päälle. Kävin ulkona kuulostamassa. Syöksytorvet hoitivat yhä tehtäväänsä, mutta sade oli lakannut. Pihalla kiilsi lammikoita.

Laitoin saunan päälle ja töpselit paikoilleen. Myöhäisiltapalaa valmistaessa mietin, että kova on yksinhuoltajan sarka. Ojaa on kaivettava, vaikka aseena on vain ojarauta ja lapio. Kova juttu.

Olenko riippuvainen vaimosta? - Toki pärjäisin näinkin, mutta tuona yksinäisenä ja huolten täyttämänä iltana ymmärsin vaimon arvon.

Iltapalaa nauttiessa sattui silmään amerikkalaisen umpikelan arvostelu lehdessä. Kela on todellinen siimaleikkuri, sanottiin. Se sopii parhaiten lasten hiekkalaatikkoleikkeihin, jos niihinkään. Koetteelle pano seuloo kultahiput esiin.

Murhe Mustista

 

Sainpa kerran noutokoiran

nopsajalkaisen, noen värisen

Kiintymys kova kimmahti

pitämys ennen tietämätön

tuohon rakkihin  rapsahti

luppakorvahan lusahti.

Samosin suot soukkeroiset

sakeat mäet sammaleiset

kanssa hurtan huurusilmän

häntyrin hienokarvaisen.

Nouti, peto, soreat sorsat

teeren perässä temmelsi

paikkasi pahatkin pummit

reppuhun riistan riistelihe.

Vaan vanhuus  vakainen yllätti

vaati veronsa vähin erin.

Voimat uupui, aistit tylsyi

häntä harvemmin heilahti.

Jo tuoni tupahan änkesi

otti halvaus hauvarukan

peräti penkin perältä

haki mustan muurin päältä

sieppasi sikiunesta.

Neuvoi Tulkku tumma miesi,

tietäjä pitäjän perältä:

älä sure elikkoista

karvakorvaista kaipoa,

Hyv`on olla vanhan vahdin

tuolla tuonelan tuvilla

kuollehien kartanoilla

Paljon sinne mennehiä

paljon ei palannehia.

Surin päivän, surin toisen

pian jo viikonkin vikisin.

Mut on muistot jo mukana

makehimmat maaretket

kera koiran karvakorvan

noutajan noenvärisen.

Siitä siintyvi suru synkehin

laantuu parku pahimmainen

Mik on mitta miettimisen

kaipuun kausi karvakorvan?

Sit ei tiedä tippasilmät

tyttöset pienet tylleröiset

Ei tiedä pojat pien`ikäiset

joill on naamat parrattomat

Vaan onko mittoa ollenkahan

surulla synkeän syömmen

kun on mennyt manalle Musti

juossut tuonelan tuville?

Vanhan koiran katseessa on jotakin syvällisesti surullista. Tietääkö se, että elämä on rajallista?

Ykän sorsat

Tämä on karunpuoleinen järvi sorsille. On siinä sentään puolen kymmentä lahtea, joissa on ruohikkoa ja kasvillisuutta. Muulta rannat ovat jyrkät, kallioiset tai hiekkapohjaiset.

Neljässä talossa oli kauan aikaa maanviljelystä, mutta viimeinen tilallinen lopetti neljä vuotta sitten tultuaan eläkeikään. Samana vuonna ensimmäisen kerran yhdelläkään lahdella ei ollut enää sorsien asumisen merkkejä. Ilmeisesti keväinen oras ja rannan lähelle ulottuvat viljapellot houkuttivat aikaisemmin sorsia pesimään, sillä tavallisesti muutama sorsapoikue asusteli järvellä joka kesä.

Ykä koetti ruokkia sorsia metsästysseuralta saamallaan viljalla, mutta sorsat eivät oikein viihtyneet. Viljapeltojen kanssa on vaikea kilpailla, hän mietti. Onneksi Ykän mökkilahden lähellä oli kapea suoalue, jonka reunasta johti oja suoniitylle ja siitä lahteen. Niityn järven puolella oli lyhyt, jyrkkäreunainen, kurua muistuttava alue, jonka pohjalta ojaa oli kaivamalla syvennetty. Tähän kaivurimies valmisti kivistä ja savesta vankan padon, johon laitettiin ylivuotoputki.

Vesi nousi seuraavana keväänä nopeasti, ja se juoksi kuohuna kaksikymmensenttisen putken läpi. Syntyneelle kosteikolle ilmaantui rantasipejä, luhtahuitteja, haapanoita, taveja ja heinäsorsia. Se oli yllätys.

Heinäsorsia kosteikolla

Kahdessa Ykän valmistamassa pöntössä pesivät telkät. Taveja eleli riistakameran mukaan kosteikolla parikymmentä ja saman verran heinäsorsia. Ne viihtyivät siellä koko kesän, mutta Ykä ei tohtinut metsästää niitä, vaan päätti antaa paratiisin olla rauhassa. Siitä se säteilee ympäristöön kaikkea hyvää, hän arveli.

Tavi on kaunis

Ykä on jo monena vuonna keskittynyt muuttosorsiin, joita ilmaantuu syksyn mittaan useita kymmeniä. Ne viihtyvät järvellä marraskuulle asti pienen ruokinnan avulla. Loka-marraskuun vaihteen ensimmäisenä myrsky-yönä ne lähtevät, kun ilma jo enteilee talvea. Ilman ruokintaa ne karkaavat heti ensimmäisen laukauksen jälkeen, eivätkä palaa. Nämä sorsat ovat muutenkin hyvin varovaisia ja niiden kanssa pitää elää taiten. On vältettävä melua ja pidettävä rutiinit mökillä säännöllisinä.

Järvellä asui kauan joutsenpari. Suurin pesue oli muutama vuosi sitten kuuden poikasen kokoinen. Sitten emolintu lensi järven ylitse menevään sähkölinjaan. Leskeksi jäänyt joutsen huusi surkeasti kahtena seuraavana keväänä vanhalla pesäpaikallaan, jota se puolusti tiukasti tulokkaita vastaan. Kolmantena vuonna se ei enää palannut. Kuoliko se leskeyden suruun?

Haapanapoikue kosteikolla

Nyt järvellä on liikkunut uusi joutsenpari, jolla ei ole poikasia. Ne ovat kiusallisia, sillä ne syövät sorsille tarkoitetut jyvät. Kesyjäkin ne ovat eikä niitä saa karkotettua enää lahdelta kuin suurella huudolla ja kiviä heittelemällä. Sorsat jäävät Mopen osille, sillä valkoiset ahmatit syövät kaiken.

Joutsenet tulevat varhain ja käyvät taloksi

Onneksi joutsenet eivät pysty laskeutumaan kosteikolle, joka on joka puolelta korkeiden puiden ympäröimä. Sieltä sorsat saavat vesiötököitä ja silloin tällöin jyviä syödäkseen. Tavit ja muut sorsat puikkelehtivat taitavasti puiden väleistä ja laskeutuvat suoraan kosteikon avoveteen.

Ykä varoo käymästä yhtenään kosteikolla, koska silloin linnut karkaavat, vaikka niitä ei siellä ammuta. Sen vuoksi lahden ruokintapaikka on syys – ja lokakuun ajan tärkeä.

Tänä syksynä alkoi vastaisku joutsenille. Aivotyö tuotti idean, joka on ollut tehokas. Ykä rahtasi taimikon perkuuaukolta mönkkärillä suoria parimetrisiä koivuja, ja valmisti niistä teräväkärkisiä keppejä ison kasan. Kepeistä syntyi rantaveteen aitaus. Pystykeppien välin Ykä määritti niin, että joutsen ei sovi aitaukseen, mutta sorsa mahtuu raoista uimaan jyvien luo. Juuri uivan sorsan pään korkeudella kepistä keppiin kulkee vaakatasossa naru, joka estää joutsenia murtautumasta väkisin sisälle. ”Pyydys” sai sorsat aluksi epäileväiseksi, mutta kun ensimmäinen puikahti vilja-aterialle, pelko hälveni.

Ykä on tullut yksin mökille aamupäivällä.

Parin tunnin aikana taimikon raivaus valmistuu ja loppuu tältä syksyltä. Marjastus, sienestys ja metsästys jatkuvat lokakuun lopulle asti mieluisina puuhina.  

Lounasaikaan yksinäinen sorsa liitelee lahtea pitkin ja laskeutuu ruokintapaikan tuntumaan. Se vain käväisee paikalla ja ui sitten lahden taakse sadan metrin päähän. Lähettikö parven johtaja tiedustelijan asialle?

Ykä ottaa päiväunet tapansa mukaan. Täällä mökin rauhassa lepo on aina syvää ja virkistävää. Ikuinen melu asutuskeskuksessa on iän mukana alkanut häiritä yhä enemmän. Nuorempana sitä ei niin huomannut. Ehkä uni on vanhetessa muuttunut pinnallisemmaksi, ja melu iskee tajuntaan, Ykä ajattelee vaipuessaan unten maille.

Päiväkahviaikaan lahden rannan kivillä on kaksi sorsaa sukimassa. Niitä on mukava seurata terassilta lintukaukoputken avulla. Vedessä kelluu höyheniä yllättävän paljon. Kävikö päivälevon aikana isompi parvi lahdella sukimassa? Runsaassa tunnissa ehtii sattua kaiken laista.

Johan on sorsia Ykällä!

Saunapuita kantaessa lahdelta kuuluu yllättäen veden loisketta. Yhdeksän sorsaa ilakoi vesikivien ympärillä. Ne olivat ilmestyneet paikalle huomaamatta ja ne hypähtelevät ilmaan ja syöksähtelevät pitkin veden pintaa pienellä alueella. Vesikiville sopii vain kolme, muiden on otettava lepopaikka rantakiviltä.

Veden pumppaaminen saunaan ei karkota heti sorsia. Ykä laittaa kiukaan pesään hyvät sytyt ja puut valmiiksi. Kahdeksaan mennessä vesi on saatava kuumaksi ja sauna valmiiksi. Sitten vaan passiin lähtiessä veto pienelle, niin kylpyvalmis sauna odottaa metsällä kylmettynyttä pyssymiestä hänen palatessaan. Sen verran saunan valmistelu häiritsee villisorsia, että lahti on tyhjä, kun Ykä kiikaroi sen huolellisesti läpi ennen saunan kiukaan sytyttämistä.

Mökkikauden päättyessä lokakuun lopulla on ollut tapana nauttia vaimon kanssa sorsapaisti kahdestaan erämaan rauhassa. Toinen tilaisuus on marraskuun kuudes, jolloin muistellaan suurta taistelua.

Ruotsin kuninkaan verinen hevonen laukkasi omien joukkojen luo. Sakeassa ruudin savussa kuningas oli erkaantunut joukoistaan ja tullut ammutuksi. Silloin suomalainen ratsuväki teki vimmatun vastahyökkäyksen ruotsinmaalaisten tukemana, ja Katolisen Liigan armeija kääntyi hillitsemättömään pakoon. Sorsan siipipeilin sininen ja valkoinen muistuttaa urotöistä Saksassa.

Ykällä on tapana ottaa vain muutama sorsa kauden aikana. Hän uskoo siihen, että täällä majailleet palaavat aina uudelleen paikkaan, jossa on hiljaisuus ja rauha. Kun verotus on kevyttä, silloin vallitsee kiitollinen mieli!

Ykä hiipii rannan tuntumaan, kun ilta hämärtää. Yllä on tukevasti taminetta, päällimmäisenä lämmin haalari. Hän asettuu makuulle polulle, jota kattaa oksasilppurin kuiva tuotos. Ykän jalat ovat järvelle päin rinteessä, joka viettää reilusti alas. Harmaa pään suojus kuuluu asuun, samoin pitkälippainen lakki ja villasormikkaat. Ruokintapaikka jää oikean käden puolelle pienen niemekkeen taakse.

Hämärä laskeutuu. Vieressä makaa musta noutaja kiltisti. Se on monet reissut kokenut, kahdeksanvuotias. Nuorempana se ei malttanut pysyä millään passissa liikkumatta, vaan alkoi purkaa liiallista energiaa pureksimalla puun juuria ja riuhtomalla irti pieniä katajia. Herkkupala rauhoitti, mutta vain hetkeksi. Lääke löytyi sitomalla talutin hyvin lyhyelle. Koira tajusi varmaan, että niin on tukalampi, ja se oppi nopeasti makaamaan passissa aloillaan.

Etelästä työntyy tumma pilviverho taivaalle. Lahdelta kuuluu kohahdus. Parvi on laskeutunut. Kuuluu hiljainen narskutus, joka toistuu muutaman kerran. Noutajan häntä tekee muutaman vispausliikkeen, muuten se on liikkumatta.

Ykällä on haulikossaan raskaat volframipitoiset patruunat. Hyvän peiton vuoksi haulit ovat vain 2.75 milliset. Nämä patruunat ovat kalliita, mutta kun niitä kuluu vain muutama syksyä kohti, asialla ei ole merkitystä. Tärkeintä on olla tuottamatta riistalle tarpeetonta kärsimystä.

Uintiviri sattuu silmään vasemmalta. Ykä painaa varmistimen pois päältä ja nostaa aseen valmiiksi poskelle. Linnut tulevat kiilan muodossa uiden. Vihreä valokuitujyvä hakeutuu ensimmäisenä tulevan nokkalinjan kohdalle.

Ykä ampuu tottuneesti ja pomppaa heti pystyyn. Sorsat pakenevat.  Juuri kun ne nousevat vaaleaa lännen taivasta vasten Ykä ampuu parven laitimmaista menijää. Se suistuu veteen. Noutaja saa käskyn, ja se ryntää veteen. Tämä yksilö pitää hellästi lintua kiinni, tulee eteen, istuu ja pudottaa sen metsästäjän jalkojen juureen. Se menee veteen ilman toista komennusta, sillä se osaa noutaa laukausten lukumäärän mukaan.

Kerran piti ampua toista sorsaa uudelleen, kun se liikehti vielä vedessä. Koira hyökkäsi veteen kolmannen kerran eikä tullut takaisin. Sähkölampun valossa näkyi, kun se ui ympyrää toisen sorsan noutopaikassa. Koira ei suostunut tulemaan maihin kutsusta. Se etsi kolmatta lintua, ja sen nenä sanoi, että juuri tässä haisee sorsalta! Veneellä se piti hakea pois.

Ykä laittelee sorsat riiputuskuntoon ja menee valmiiseen saunaan. Noutaja on jo kuivattu suureen froteepyyhkeeseen, ja sille on annettu pieni ylimääräinen iltaeines. Se tietää jo rutiinit ennestään.

Saunomisen jälkeen Ykällä on tapana istuskella mökin terassilla ja kuunnella luonnon ääniä. On jo niin pimeää, että järven vesipinta erottuu juuri ja juuri. Mökin sisällä palaa vain lukulamppu. Muita valoja ei näy, ja pilviverho on musta ja paksu.  Kotvan kuluttua alkaa hiljainen vesisade, jota on mukava kuunnella. Aamulla saa nukkua pitkään, sillä sääennustus lupasi sadetta koko yön ajaksi, Ykä tuumii mielessään.

Koira nukkuu makuulaatikossaan sikeästi. Siinä on sen mielipaikka eikä se muualle suostu. Äkkiä se alkaa äännellä ja antaa tulla ikään kuin lyhyen ajohaukun, vaikka tavallisesti tämä rotu ei hauku lainkaan. Illan jännitys ja kiihkeä toiminta purkautuu unennäkönä.

Kun Ykä on vaipumassa saunomisen jälkeen uneen, lahdella kohahtaa voimakkaasti. Koirakin nostaa päätään. Monikymmenpäinen sorsaparvi on laskeutunut aivan mökin rantaan kahdenkymmenenviiden metrin päähän.

Minun huolella varjellut, kallisarvoiset sorsani, Ykä ajattelee. Järvellä ei ole muita metsämiehiä. Asentoa muuttamalla uni tulee tänä iltana nopeasti, ja se on syvää.

Ulkoa kantautuu vain hiljainen sateen suhina sisälle mökkiin.

Vajaan sadan metrin päässä sen sijaan käy kuhina, kun sorsat ruokailevat. Niillä on viikon ajan täysi rauha touhuamiseen.

Semmoinen on läheisen mökin ukon metsästyksen rytmi eikä se ole paha laisinkaan.

  

Se nouti sorsan pehmeästi ja taidolla

Arvaamatonta

Tulevia päiviä on mahdoton ennustaa. Ne ovat meiltä salatut. Hyvä niin. Liiallinen tieto tulevasta saattaisi ahdistaa enemmän kuin tavallinen systeemi, jossa kukaan ei voi nähdä edeltä käsin sitä, miten käy.

Vaikka Neuvostoliiton tilanne ja itäisen Euroopan alueen muutokset olivat aivan diplomaattien silmien alla, kukaan ei osannut aavistaa vapaampaa Eurooppaa parikymmentä vuotta sitten.

Maanjäristykset ja tsunamit ovat ennalta arvaamattomia. Nytkin tulivuori purkautuu Aasiassa ja se on ajanut satoja tuhansia pakosalle.

Mielestäni hallituksen pyytämä tulevaisuusselonteko oli surkuhupaisa farssi. Olisi ollut hyvä muistaa, ettei kaikki mene laskukaavojen mukaisesti.

Ihmismieli on arvoituksellinen. Mies otti hieman nauttineen naisen sisälle tulipalopakkasesta. Mielijohteesta tehdyn murhan jälkeen asunnosta asteli sama mies kantaen mattoon käärittyä tapettua naista. Siitä vain auton peräkonttiin, ja lopuksi naisparka tuli kipatuksi maastoon kuin hylkytavara. Kuulustelussa epäilty ei tuntenut mitään katumusta, vaan tuomittiin teknisen näytön ja toistajanlausuntojen perusteella. Oliko unelmana tehdä täydellinen rikos?

Ahkera ja täysin terve kirurgi kuoli yöllä vaimonsa viereen. Kuolinsyytä ei voitu määrittää. Arveltiin syyksi vakavaa rytmihäiriötä, joka oli ennalta arvaamaton. Niin otetaan täältä moni kesken toimiaan joskus eikä keinoja muuttaa määrättyä kohtaloa löydy.

Higgsin bosonin sanotaan olevan jollain tavalla epävakaa. Osa tiedemiehistä uskoo, että koko hela maailma alkaa laidoilta hajota eikä jäljelle jää mitään! Toinen hypoteesi on, että aine pakkautuu uudelleen yhteen pisteeseen, ja kun on siinä aikansa muhinut, syntyy uusi alkuräjähdys. Niin syntyy uusi taivas ja uusi maa.

Saksalaisessa tutkimuskeskuksessa apina puri tutkijaa, joka pian sairastui verenvuotokuumeeseen ja menehtyi siihen. Kuolinsyytä tutkittaessa löytyi Marburgin virus, joka aiheuttaa hengenvaarallisen taudin. Ennen tätä tapausta viruksesta ei tiedetty mitään.

Rakenteellisesti saman näköinen virus tuli esille Afrikan viidakosta, kun sitä oli tarpeeksi pöyhitty. Sen tunnemme nyt Ebolana, joka on aiheuttanut ikäviä epidemioita. Virus tarttuu hienkin välityksellä ja se on hyvin tappava.

Terveyskeskuslääkäri kuvasi Pogostan taudin Ilomantsissa. Sen aiheuttaa syyshyttysten pureman kautta leviävä Sindbis- virus. Taudin nimi on virallisesti nivelrokko.

USA:n länsiosassa lähti nuori, kovakuntoinen mies viemään viestiä naapurikylään. Hän paineli marunakasvuston läpi suorinta reittiä, ja viestin vieminen onnistui.

Tämä nuori mies sairastui äkkiä. Henkeä ahdisti ja vaahto tuli suusta juuri ennen kuolemaa.

Tutkimuksissa huomattiin, että kuoleman aiheutti ennestään täysin tuntematon virus, joka elää marunakasveissa kiipeilevissä pikkuisissa hiirissä. Ne erittävät virusta pissan mukana luontoon.

Virus iski nuoreen mieheen juoksun nostattaman pölyn mukana ja se tappoi.

Luonnossa riittää tutkittavaa, ja siellä on arvaamaton tautien varasto, joka tulee esille, kun ympäristöä myllerretään.

Tänä vuonna olemme Kiinasta lähteneen koronaviruksen vallan alla. Se on pysäyttänyt koko maapallon lentoliikenteen ja romauttanut talouden taantumuksen alle.

Meitä on liian paljon, yli 7 miljardia. Syömme maapallon tuoton joka vuosi reippaasti ennen aikojaan. Siksi on nälänhätää ja siksi on pakolaisuutta, kun ihmiset eivät enää sovi asumaan elinkelpoisilla alueilla.

Kun väkeä on tiheässä taudit kiertävät ja harventavat väestöä. Olemme yhä luonnon valinnan sääntöjen alaisia.

Mitä vielä pitää tapahtua, että aletaan uskoa tämä tosiasia. On päästävä lähemmäs 1950- luvun elintasoa. Se riittää hyvin, ja silloin olivat ihmiset sosiaalisia ja luonto oli vielä varsin puhdas.

Marjoja, sieniä, kaloja ja riistaa oli riittävästi, ja auto niin harvinainen maaseudulla, että välitunneilla koko koulun väki ryntäsi katsomaan, kun semmoinen kummallinen rakkine kulki tietä pitkin koulun ohitse.

Jo seuraavalla vuosikymmenellä luonnontieteen kirjaan ilmestyi tieto Lontoon sumusta, jonka nimi oli Smog. Se oli saastesumua, ei oikeaa usvaa, joka nousee syksyllä vedestä.

Meitä oli silloin vähän yli kaksi miljardia, joka sekin on luonnon kannalta liikaa.

Olisi suotavaa palata verkkaiseen elämän tahtiin. Nykyinen hektinen työelämä sairastuttaa kansaa. Vaatimukset ovat liian suuret osalle ihmisistä.

Ennen vanhaan saattoi naimaton isännän veli elää talossa töitä tehden, koskaan rahaa omistamatta, nauttien talon ruokaa. Ei ollut paineita, vastuita, vaan rauhallinen ja mieluisa elämä. 

Tätäkö Linkola yritti sanoa, mutta kukaan ei häntä uskonut.

Kiekonheitin

Ammunnan harjoittelu on tärkeää. Riistalla ei saa harjoitella, muuten aiheutuu turhaa kärsimystä elikoille. Ennen vanhaan ei ollut syrjäseuduilla ampumaratoja, siksi harjoitus piti toimittaa kotioloissa.

Suorastaan taivaat aukenivat, kun ikivanha mummo osti minulle ilmakiväärin. Viisisataa kappaletta ilmakiväärin panoksia, se oli useasti toistuva merkintä ostoslistassa. Tähtäinten näytön ja kuulan osuman paikan välinen yhteys selvisi pian. Harpilla piirrettiin pahviin runsaasti maalitauluja.

Vieraiden kanssa ammuttiin kilpaakin. Aitan seinässä on vieläkin näkyvissä suuria kuoppia. Puuaineen ovat tuhannet kuulat vieneet mennessään. Kun paikallaan olevan maalin reijitys alkoi olla hanskassa, heräsi kiinnostus liikkuvan maalin ammuntaan. Pihamaata pitkin heitettiin erikokoisia puukiekkoja.  Vähitellen aseen kuljetus ja ennakon oton tarve avautui. Osumia alkoi tulla.

Piirrettiin myös teeren kuva pahvista, johon tehtiin 3 reikää. Nokan reiässä oli vetonaru, kahden muun läpi kulki vaakasuorassa tiukalle pingotettu ohut siima, jota pitkin linnun kuva liikkui. Avustaja veti narusta, jolloin saatiin aikaan liikkuva maali. Taidon kasvaessa kuvaan laitettiin pidike, jossa oli taulu. Näin järjestyi mahdollisuus kilpailla.

Myös maalipurkin kantta frisbeen tapaan heittämällä onnistui harjoittelu poispäin ja vastaan lentävään lintuun. Kerran kuula otti pellistä kimmokkeen, ja tuli heittäjän otsikkoon. Suojavälineeksi keksittiin silloin pitkälippainen farmarin hellehattu! Toinen varokeino oli se, että heittäjä, saatuaan peltikiekon lentoon, painui heti kontalleen.

Kun ilma-aseen käsittely kehittyi riittävän varmaksi, annettiin ampua jo tuliaseella.

Venäläisvalmisteinen lippaaton pienari oli tarkka peli. Sillä keikahti moni rastas ja närhi. Oikeaan metsästykseen päästettiin vasta, kun juuri voimaan tullut pakollinen metsästäjätutkinto oli läpäisty. 

Koe oli 25 kilometrin päässä Shellin baarissa, minne ajoin pyörällä. Tutkinnon ajaksi baarin omistaja pani pilsnerin juojat ja Hokmannin tippojen naukkailijat ulos tuulettumaan. Koe meni läpi kovan motivaation siivittämänä.

Nykypäivinä on jo eri hyvät puitteet nuorilla aloittaa harjoittelu. Ampumaratoja on joka pitäjässä, joissakin useita. Pojan tultua sopivaan ikään ostin muovisen savikiekkojen käsiheittimen. Olkapää ei kestänyt aivan toisen heittimen eläkkeelle pääsyyn asti. Lisäksi minua alkoi häiritä se, että nuori pyssymies on koko ammunnan ajan vasemman olkapään takana. Heitin milloin vasemmalle, milloin oikealle kaartavia kiekkoja. Viimeksi mainituissa haulit tuntuivat välillä menevän kiusallisen läheltä.

Terveydenhoitajan tarkastuksessa tuli lisäksi esille, että vasemman korvan kuulo alkaa lähestyä eräiltä osin jo kuulolaitetasoa.

Pitihän se kunnollinen heitin lopulta ostaa. Se on valmistettu Amerikassa. Vehkeessä on monenlaista tekstiä jenkkityyliin. Tärkein on kaiverrettu heittimen varteen: ” Stand clear”. Tulkitsimme sen kouluenglannilla: ” seiso elikkä pysy selvänä!” Koneessa on siis kielto ottaa viinaa. Ei hassumpi kielto, tuliaseiden kanssa pelatessa pitää aivojen toimia kirkkaasti.

Toinen teksti sai ajattelemaan, että amerikkalaiset työläiset tehtaassa ovat huumorimiehiä: ”Helpful hints”. Niin siinä seisoo painettuna. Suora suomennus meinaa: ” avuliaita hinttejä!” Pitihän se sanakirjasta tarkistaa, että sanoilla on joskus sentään järkevä merkitys! Teksti tarkoittaa, että pikkupräntillä on painettu hyödyllisiä vihjeitä otsikon alle. Ohjeiden mukaan pulttasin kiekonheittimen vanhaan auton vararenkaaseen, jossa se istuu topakasti kiinni.

Kiekko toisensa jälkeen on lähtenyt matkaan. Useisiin on tullut osuma.

Inspektion övfer en krigsåldring (Sotavanhuksen tarkastus)

 

Kotisairaanhoitokierroksella minut viedään 88 – vuotiaan yksin asuvan miehen luokse. On otettu kokeita, kysytään tulkintaa. Keuhkoröntgen, sydänfilmi, senkka, hemoglobiini ja virtsakoe ovat valmiina. Siinäpä vanha harvapiikkinen harava, johon selkeät taudit tarttuvat.

Eteisessä saan lujan kädenpuristuksen, olenhan tuntenut tutkittavan kolmekymmentä vuotta.

Hänen katseensa on yhä terävä ja ääni voimakas, selkeä.

Havaitsen porstuan oven pielessä paksuvartisen puutarhaharan. Vesipatterin päällä on kirvesmiehen vasara.

Sairaanhoitaja valittaa sitä, kun potilas ei syö kaikkia yliopistosairaalan määräämiä ylen tärkeitä lääkkeitä. Se huolestuttaa kovin nuorta hoitajaa.

No, kokeissa ei ole ihmeenpää.

Käydäänpä lääkityksen kimppuun. Verenohennuslääke. Vanhus sanoo ottavansa sen minuutilleen. Varmaankin totta, sillä verenohennusarvo on pysytellyt kymmenen vuotta vakaana.

Beetasalpaaja. Ei ota ollenkaan. Nenä tullut siitä niin kipeäksi, ettei voinut niistää pois räkää. Vaiva parani, kun lääke meni alas vessan pöntöstä.

Kaksi nesteenpoistolääkettä. Ei syö, koska pissattivat kovasti, ja entistä Mannerheimin armeijan sotilasta ei kuseteta!

Lääkkeet menivät viemäriverkostoon. Nitrolaastari: panee itse joka ilta rintaan, sydämen seutuville. Laastari suojaa kriittiset aamuyön tunnit, jolloin äkkilähtö sydänkohtaukseen on yleisintä. Oikein toimittu!

Digoxiini. Ottaa joka aamu kotipalvelun tytön valvovan silmän alla. Kokeillut jättää pois, mutta syke noussut aivan mahdottomaksi.

Unilääke. Väittää, että tekee pöhlöksi. Valvotahan jos valvottaa, uni kyllä tulee seuraavana yönä. Esimerkillistä ajattelua.

Rauhoittavat lääkkeet tekevät pitkän päälle aivoille hallaa.

Kysyn viinan käytöstä. Yksi pikarillinen menee puolen vuoden välein. Neljäs kesäkuuta ja kuudes joulukuuta on ollut tapana nauttia seisten pikarillinen viinaa. Syy on selvä: isänmaan asia.

Tarkastan jalat. Niissä ei ole pöhötystä. Keuhkoista ei kuulu rahinoita nestelastin merkkinä. Verenpaine on hyvä. Jaloissa on arpia ohitusleikkausten jäljiltä.

Vuosi sitten leikkasivat veritulpan  säärestä. Jälkitautina hyökkäsi keuhkokuume kaksi kertaa kuukauden välein.

Jalan operoinnin yhteydessä pääsi basilleja vereen. Verenmyrkytys vei kuoleman porteille asti, mutta saivat vielä elävien kirjoihin teho – osastolla.

Valittamisen aihetta ei ole nyt. Puoli vuotta sairaaloissa nosti kodin arvon korkealle.

Olkapääni takaa kuuluu hiljaista veden kiehumista. Veteraani kertoo kattilassa kypsyvän kahden kilon pompsi sianlihaa suolavedessä. Puolentoista tunnin päästä kiehunnan alkamisesta kattilaan pannaan puukolla pilkotut perunat ja samalla aseella silputtu sipulin puolikas. Se vaan tuntuu olevan tuo liha kovin heikkolaatuista.

Ennen potsi painoi 120 kiloa, ja lihan päällä oli läskiä. Nyt lahtaavat sian jo keskenkasvuisena. Ei ole ”lihapottu” niin kuin ennen!

Kysyn eteisessä olevien tavaroiden perään. 

Kaikkeen pitää varautua, kuulemma. Jos yritetään väkisin sisälle: hara poikittain oven eteen ja vasaralla kova isku otsaan. Siitä kellistyy isokin korsto. Senhän näki jo rintamalla.

Roistot löivät kaksikymmentä vuotta sitten tajuttomaksi pankista ja apteekista iltahämärässä palatessa. Veivät rahat ja lääkkeet. Oikea korva meni kallon murruttua täysin kuuroksi.

Toinen pyysi tupakkaa ja toinen koijari hiipi selän taakse ja iski. 

Onneksi poliisi sai tekijät käpälälautaan. Tuomari tuomitsi rahat ja lääkkeiden arvon takaisin maksettavaksi.

Muutoin oikeus silitti – kuten niin usein nykyäänkin – hellästi rikollisten päätä: pysyvästä kuuloviasta ei mitään korvattu.

Toisaalta: rahalla ei voi saada kuuloa takaisin, siihen on vain tyydyttävä.

Venäjä on villi ja rauhaton maa.

Sotavanhus neuvoo rauhan vallitessa valmistamaan valtavat määrät kranaatteja ja miinoja. Suuria sotalaumoja ei pysäytetä kuin raskaalla tulella.

Miehet pitää komentaa ketjuun kolmenkymmenen metrin välein. Huomiokyky on terävin, kun kuuluu vieraskielisiä komentohuutoja. Äärimmäinen valmiustila ei saa herpaantua. On saatava päälle kaarnanharmaata asustetta. Se on paras suojaväri. Pitkä puukko vyölle jokaiselle soturille.

Naarmuitta meni sota, kun ei liiemmälti montusta kurkkinut.

Monelle tuli kuula kalloon, kun piti päätään ampumapenkan yläpuolella.

Ammuttava vain, kun upseeri käskee, ja tarkasti silloin.

Naamioimaton asema vetää tulta puoleensa.

Toimittava niin, että vain ampumasektorista näkee vihollisen suuntaan. Muuten tulee kuula korvan juureen. Käsikähmässä puukko surutta kylkeen, siitä se kalpenee isokin aron poika.

Minulla ei ole mitään lisättävää kokeneen miehen mielipiteisiin.

Lääkkeiden saneeraus on pakko hyväksyä, ja  asioiden sotilaallisesta puolesta poikkeavaa näkemystä en pysty esittämään.