Pikkulintujen ruokinta

 

Lintutieteilijät ovat huolissaan Suomen linnuston määrän romahduksesta. Samoin kaikenlaiset muutkin lentävät eläimet ovat kadonneet huolestuttavasti. Sen vuoksi monet ruokkivat talvella pikkulintuja.

Tässä harrastuksessa – josta on iloa varsinkin vanhuksille – on noudatettava viranomaisten ohjeita. Jotkut kaupungit ovat kieltäneet lintujen ruokinnan kokonaan. Kieltoon on kaksi syytä: rotat ja lintuinfluenssa.

Suuret kaupungit vilisevät rottia. Niistä ei päästä eroon millään, koska kaikki tehokkaat myrkyt on kielletty. Suuri rottamäärä johtuu osittain siitä, että me kansalaiset heitämme huolettomasti pois syötävää. Vanha kaatopaikkasysteemi aiheutti rottien määrän valtavan kasvun. 

Tämä rotta, jonka me tunnemme, levisi Eurooppaan 1700- luvulla Aasiasta. Se syrjäytti Euroopan oman alkuperäisen lajin eli mustarotan. Sen muistamme Mustasta surmasta ja myöskin laivarottana. Tämän rotan kirput kantoivat ruttobakteeria. Kirpun purema sairastutti ihmisiä Mustaan surmaan. 

Huonon ilman hengittäminen- siinä oli basilleja leijumassa - johti keuhkoruttoon, joka saattoi tappaa heikkokuntoisen alle vuorokaudessa.

Huonoissa hygieenisissä oloissa mustarotat asuivat ihmisten kumppaneina. Rutto tappoi niitä, jolloin kirput jättivät kuolleen isäntänsä ja siirtyivät ihmisen kehon lämpöön. Kirput purivat saadakseen verta ruuakseen. Silloin ihmisparka sai kuoleman ruiskeen suoraan verenkiertoonsa.

 

Käytin omatekoista lintulautaa yli 30 vuotta sitten. 

Yhden kerran meille ilmaantui rottia. Ne söivät laudalta tippuneita jyviä maasta. Huomasin, että oravat, mutta myös närhet ja harakat osasivat kaapia suuria määriä jyviä maahan lintulaudalta. Siinäpä syy ja sen seuraus.

Aloin vahtia illan hämärässä rottia pienoiskiväärin kanssa. Valitsin patruunaksi reikäpäiset luodit. Niillä pudoteltiin metsoja 1950- luvulla. Teerelle riitti normaali kuula.

Ammuin kahdeksan rottaa. Kaikki ne jäivät paikoilleen. Siihen rotat loppuivat meiltä. Silloin oli vielä paljon maataloutta jäljellä. On epäiltävissä, että jostain maatalosta nämä harmaat otukset levisivät meidänkin riesaksi.

Rakensin ensimmäiset orava- ja varislintuvarmat ruokinta-automaatit pari vuosikymmentä sitten. Myöhemmin olen ostanut laitteet, mutta valmistanut itse suojukset minkkiverkosta.

Automaatti  pihlajassa. Matala malli suojuksella.

Hyväksi olen todennut Keravan Muovi ja Lelu- nimisen firman automaatin. Se on kaunis ja siihen menee neljä litraa syötävää. Laite on muotoiltu niin, että lintu joutuu otettuaan yhden jyvän tai pähkinän puolikkaan poistumaan puuhun tai pensaikkoon saalistaan syömään. 

Laite voidaan asentaa myös metalli- tai kestopuutangon päähän.

Isokokoinen ruokinta-automaatti. Siinä on paljon aukkoja, joista linnut mahtuvat sisälle ruuan ääreen. Itse kehitetty malli.

Näin ruokintapaikalle ei tipu mitään myyrien, rottien, varisten, harakoiden, naakkojen ja närhien houkutukseksi.

Tintin rasvatanko riippuu minulla suojattuna, mutta niin, että siinä ei ole lainkaan pohjaa. Huomasin, että varislinnut yrittävät hyökätä alhaalta päin syöttiin. Silloin niiden siivet osuvat verkon pyöreään reunukseen. Varislinnut putoavat maahan, eivätkä ne saa mitään itselleen. Ne luovuttavat ja häipyvät paikalta. 

Närhet jaksavat vahtia sitä, putoaisiko pieniltä ruokailijoilta jotain heillekin.

Tiaiset osaavat mennä verkon seinämän 30 millin kokoisista reijistä läpi helposti.

Käytän ruokinnassa vain kuorittuja auringonkukan siemeniä sekä energian lisänä myös halkaistuja maapähkinöitä.

Minua on vähän säälittänyt se, että rasvasta tykkäävät tikat eivät vielä ole keksineet oikeaa reittiä. Käpytikka on yleinen vieras lintulaudalla. Myöskin harmaapäätikka on vieraillut ottamassa energiaa kovan talven aikana.

Tintin rasvapötkö. Suojuksessa ei tarvita pohjaa lainkaan.

Pikkuvarpuset eli karjalanvarpuset ovat oppineet tinttejä seuraamalla menemään minkkiverkon aukoista syömään. Aluksi ne vain töllöttivät nälissään ja kärsivät.

Sitten yksi älypää päätti seurata tarkemmin, mitä tiaiset oikein tekevät, kun niillä on aina ruokaa. Panin vähän siemeniä ison maalipurkin päälle automaatin lähelle.

Äkkiä karjalanvarpunen – minun sielunlintuni – osasi mennä automaatin sisälle tiaisten mallin mukaan. Samana päivä taito oli jo koko varpusparven tiedossa. Samalla tavalla aikoinaan tiaiset oppivat tuon tempun.

Mökillä hömötiaiset, kuusitiaiset ja töyhtötiaiset sekä sinitiaiset käyvät ahkerasti automaateilla, joita pidän sielläkin. Tästä kirkolta hömötiaiset ovat vähä vähältä vuosien aikana kadonneet. Naavakuusikoiden puute mielestäni on tuhoisaa hömötiaisille ja kuusitiaisille. Ötökät menevät syksyllä talven lähestyessä piiloon naavan sisään epätoivoissaan. Sieltä tiaiset löytävät syötävää, kuten vanhojen puiden kaarnankin rakosista.

Luonto- Suomi ohjelmassa sanottiin, että peltolinnut ja muut pikkulinnut ovat vähentyneet 70 -90 prosenttia. Se on pelottavaa. Samoin on käynyt lentävien hyönteisten.

 

Muistan, miten luultavasti viimeinen lukutaidoton työmies kotikylälläni oli kiukuissaan sosiaalitoimiston naisille. Virkailijat olivat nauraneet hänelle luku- ja kirjoitustaidon puutteen vuoksi. He eivät olleet auttaneet mitenkään jo ikääntynyttä miestä asunnon saannissa. Miesparka asusteli metsäfirman antamassa puolijoukkueteltassa kesät, talvet. 

Metsätyömies vakuutti, että hän ei lähde huonon kohtelun takia kuin raudoissa ”sosialistitoimistoon”.

Tuli puhe ampiaisista ja kaikenlaisista linnuista aina metsoja ja teeriä myöten. Mies totesi, että eivätkö metsotkin ole hyönteisiä. ” Hyönteisiä kaet nekkii on”, hän linjasi.

Sekös meitä nauratti, kun isän vierasta jututtaessa me pojat naulasimme uutta puimalan pärekattoa.

Ymmärrän, että kun ei ole lukutaitoa, ei voi saada selville mitään termejä tai järjestystä eläinten luokkiin ja sukulaisuussuhhteisiin. Linnut kuuluvat kyllä eri ryhmään kuin hyönteiset. Vain lentotaito on yhteinen erikoisuus.

Vanhan ajan palkkakuittivihkoon tuo mies oli joskus -neuvottuna kirjain kirjaimelta – kirjoittanut Ot Hut. Yleensä hän teki vain lenkin, josta lähti aaltoviiva oikealle.

Eikös herrojenkin nimikirjoitus ole saman tapainen, mies mainitsi. Siitä ei ota selvää itse pirukaan!