Epäterve tietosuoja

 

Nykyään vedotaan usein tietosuojaan, kun ei haluta nostaa takapuolta istuimelta palvelemaan kansalaisia. Ilmiö on jo epäterve ja suuresti vahingollinen.

 

Yhteiskunnassa on paljon yksinäisiä ihmisiä, joilla on ystävinä ja läheisinä aivan muita kuin sukulaisia. Omaiset ovat voineet kuolla tai asuvat niin kaukana, että monenlaiset auttamistoimet ovat mahdottomia. Juuri sitä varten ovat ystävät. Vasta viimeisenä tulee julkisen ammattiavun vuoro.

 

En moiti laitosta, vaan kerron vain tosiasiat.

Autoin ja tapasin taiteilija Jouko Mielosta vuosien ajan. Hänellä oli omassa kotikylässään Ruotasella ystäväperhe, joiden jäseniltä hän sai iäkkäänä apua.

 

Eräänä päivänä minulle ei avattu ovea. Sain tietää, että Jouko on päässyt laitoshoitoon ainakin tilapäisesti.

Lähdin tapaamaan häntä Attendon ostamaan entiseen vanhainkotiin.

Ovella painoin hälytyskelloa, ja ovet avautuivat. Ulko-oven takana oli suuri tuulikaappi, josta lasisten ovi-ikkunoiden avulla näki sekä ulos että sisälle.

 

Menin kansliaan, jossa istui kaksi työntekijää. Esittelin itseni ja kerroin tulleeni tapaamaan ystävääni Jouko Mielosta.

Hoitajat sanoivat, että ei ole täällä.

Kysyin, onko hänet siirretty kenties Oulaskankaan sairaalaan. Vastaus oli sama. Kysyin, onko hänet siirretty terveyskeskukseen. Jälleen minulle sanottiin, että ei ole täällä.

 

Käytös oli merkillistä. Erityisesti vierastin sitä, että kumpikaan kanslian väestä ei katsonut minuun päinkään koko aikana. Olin kiertänyt tässä talossa lääkärinä vuosikausia, mutta nyt tuli täystyrmäys. Sanon suoraan, että kumpikaan noista tyypeistä ei sovi lainkaan hoitoalalle.

 

Kun lähdin pois, jäin tuulikaappiin vangiksi kahden lukitun oven väliin. Hoitajat eivät tulleet auttamaan, vaikka koputtelin oveen.

Olin tuulikaapissa kauan aikaa. Sitten yksi laitosapulainen näki noin viidentoista metrin päästä minut ja varmaan tunsikin. Hän tuli apuun ja avasi ulko- oven. Hän antoi minulle ovikoodin tunnusluvun, ja oli ystävällinen muutenkin.

 

Päätin siinä, että en astu tuohon laitokseen enää koskaan. Oli mahdotonta uskoa, että hommat olivat menneet tällaiseksi. Kekkosen tasavallassa toimittiin tähän verrattuna hienosti. Nyt tuli kaksoiskoukku leuan kärkeen, ja sen muistan yhä.

 

Ajoin uuteen terveyskeskukseen, ja menin vuodeosastolle.

Sieltähän Jouko löytyi. Hän oli juuri aloittanut ruokailun, joten en häirinnyt häntä pidempään.

Osastolla henkilökunta oli aivan toisenlaista kuin Attendon laitoksessa.

Tuo reissu oli viimeinen, kun näin Mielosen elävänä.

 

Tiesin vuosikymmenten aikana kanssakäymisestä, että hänen omaisensa olivat hyvin kaukana. Niin paikkakunnalla asuvat ystävät tulivat läheisimmiksi.

 

Minä itse en tarvitse minkäänlaista tietosuojaa, koska en liiku hämärissä puuhissa. Juuri sitä varten kai salaus on tehty, ja se on kaikkein vahingollisinta vanhoille ihmisille.

Osa tarvitsee apua kauppareissuilla ja erityisesti pankkiasioissa. Ennen vanhaan tämmöinen apu oli aivan tavallista ja sen annettiin tapahtua. Nyt esimerkiksi pankissa asiointi tai vastaava on tehty vanhuksen tai vammaisten ystäville niin vaikeaksi, että se käytännössä estää auttamisen ja tukena toimimisen.

 

Yritysten salaiset asiat pitää tietysti suojata vakoilulta, se on selvää. Yksityisyys kotona ja pihamaalla on suojattava. Mitään muuta salailua en oikein ymmärrä. Jokainen tuntee luottomiehensä tai – naisensa. Heiltä saa apua varmasti, kun ei olisi tätä järjetöntä ja ihmisvastaista tietosuojaa. Lainsäädäntö, jonka tarkoitus on alkujaan saattanut olla hyvä, on vääristynyt ja nykyisin se eristää ihmiset toisistaan.

 

Julkinen apu on täystyöllistetty, enemmänkin, ja se tapahtuu viran puolesta. Se ei ole niin joustavaa ja lämmintä kuin tosiystävän apu, joka on sitä kaikkein mieluisinta useimmille.

 

Tuntuu hirvittävälle, että jos yksinäisellä ei ole ystäviä, kun omaiset ovat kuolleet tai kaukana. Kaikki apu vanhuudessa on silloin sitä virallista, jossa kanssakäyminen on hätäistä, nopeaa ja resurssipulan vuoksi aina myöhässä.

 

Onko niin, että meillä on hyvinvointiyhteiskunta vain rikkaille, joilla on varaa ostaa yksityisiä palveluja niitä tarvitessaan? Tarpeeton tietosuoja ajaa pitkän päälle yksin asuvat vanhukset ja vammaiset, jotka elelevät niukemmilla varoilla, yhteiskunnan avun varaan, joka on jo nyt vakavasti kuormittunut ja sen henkilökunta rasittunutta ja sitä on kovin vähän.