Luotettavuus

 

Virkaan pitää valita vain taitaviksi ja luotettaviksi tunnettuja henkilöitä. Tämmöinen oli ennen vanhaan sääntö.

Presidentti Kekkosen aikaan melko pienestäkin mokasta virkamies lähti siltä istumalta toimestaan ilman minkäänlaista käden puristusta, kaikkein vähiten kultaista.

 Nyt tuntuu kuri höltyneen, ja pahasti.

Tielaitoksen eli Destian pomo jakoi suuria urakoita ystävilleen, joten koko tienpito kärsi ja heikkeni niin, että tämmöistä teiden korjausvelkaa ei ole ollut ikinä aikaisemmin.

Näytti, että häntä ei saada sitten millään pois viralta. Juuri päätösvaiheessa kaikki uutisointi asiasta loppui, mistä voi päätellä, että miehellä oli vaikutusvaltaisia suojelijoita.

 Viimeksi tapahtunut rikos on kaikkein kovin. Peräti koko Suomen valtion tarkastusviraston päällikkö on irtisanottu. Nyt alkaa varsinainen oikeudenkäynti, vasta. Poliitikot erottivat Yli- Viikarin luottamuspulan vuoksi jo aikaisemmin, ettei vielä pahempaa tapahtuisi.

 Erikoista on se, että tällä johtajalla on kaksi tutkintoa parhaissa ranskalaisissa yliopistossa. Toinen on peräti Sorbonnesta, joka on Euroopan kärkeä. Kolmas tutkinto on Bruggesta, Belgiasta. Kaikissa näissä oppilaitoksissa on Ranskan kielen hallinta välttämätön.

Lahjakkuutta ei siis puutu, mutta psyyke ei ole terve. Miten hän voi sanoa olevansa oikeassa määrätessään alaisensa kahdeksi vuodeksi täydellä palkalla elelemään ilman minkäänlaista työvelvoitetta? En tiedä, saiko tämä virkamies olla kotonaan tai peräti ulkomailla täydellä palkalla. Jokin on pahasti vialla, jos tämmöinen touhu on laillista.

 

Pienissäkin ympyröissä alkaa olla epäselvyyksiä.  

Luonnonpuron ylitse oli tehty tukeva silta kestopuupylväistä. Sillan rakenteet olivat samasta materiaalista kaikkien tukienkin osalta. Panssarivaunuarmeijakunta olisi voinut ajaa tuon sillan ylitse. Puro on hiekkapohjainen. Kaikkialla on moreenia ja kivikkoa. Puron leveys on puolitoista metriä. Paikka oli joen niska, johon vesilain mukaan ei saa koskea lainkaan. Sillan kyllä voi rakentaa.

Yhtäkkiä hieno, vankka silta purettiin vesipiirin suunnitelman mukaan. Tilalle pantiin pitkä pätkä rumpuputkea. Semmoista ei saa tehdä. Sen sanoo nykyinen laki. Sileäpohjainen putki lopettaa rapujen liikenteen kokonaan. Vaikea siitä on kalankin mennä, jos putken sisustaa ei kivetä ja sorasteta. Niin ei ole tehty. Tässä muuttui myös sen pisteen paikka, jossa on joen niska.

Kirjoitin kyselyn ja huomautuksen tästä vesipiiriin, joka lienee Ely- keskuksen alainen. Vastineessa minulle sanottiin kaikki niin epämääräisesti, että siitä ei ota kukaan selvää sen paremmin kuin sika tuulimyllystä. Virhettä ei myönnetty ollenkaan. Kaikki meni sääntöjen mukaan, sanottiin. En uskonut selityksestä sanaakaan. Tuntuipa virastossa olevan semmoinen hys-hys - ilmapiiri. Tässä lähdetään eläkkeelle aivan kunnian miehenä.

 

Teetin kosteikon omilla varoillani, koska aution tilan pelloilta valuu laajalta alueelta ojia ja luonnotonta uomaa pitkin vesi suoraan järven lahteen. Sata ja viisikymmentä vuotta aktiivisessa viljelykäytössä olleista maista, joita keinolannoitettiin yli kolmekymmentä vuotta, täytyy mennä suoraan vesistöön fosfori- ja muita päästöjä. Halusin tehdä kosteikon avulla osani vesien suojelemiseksi. Silti lahdella kasvaa paljon lumpeita, jotka ovat hyvän veden indikaattorikasveja. Niiden valkoisten kukkien vyöhyke loistaa kevätkesällä mökkini rantaan.

Pato toimi hyvin kaksi vuotta. Se alkoi sitten vuotaa niin, että vesipinta kutistui vähitellen murto-osaan entisestä.

Kosteikolle ehti tulla pesimään suuri määrä sinisorsia, haapanoita ja taveja. Telkänpöntössä oli pesintä. Erityisen paljon kosteikolle ilmaantui kahlaajia, joita en ollut koskaan nähnyt. Ensimmäisen kerran näin parvessa lentäviä rantasipejä. Sipi ei ole lintukirjojen mukaan lainkaan parvilintu. Kaveri näki tämän parven myös. Havainto lienee harvinainen. Maaningalle siirtoistutettujen merihanhien vierailun kaveri näki kosteikolla. Asia ilahdutti meitä molempia suuresti.

Kosteikon riistakamerasta seurasimme lintujen puuhia vesialueella. Voi, että tuo meidän pienin sorsamme, tavi. on sitten kaunis!

Rauhoitin alueen kaikelta metsästykseltä. Ajattelin, että kyllä suuret sorsapoikueet säteilevät laajalle ympäristöön kaikkea hyvää. En halua suosia sorsien lisääntymistä siksi, että niitä tulisi lisää ammuttavaksi, ei. Koko projektin aikana kosteikolta tai läheiseltä lahdelta ei ole ammuttu sorsia. Niiden kauneutta ja teerenpeliä on mukava on ollut mukava seurata vuosikausia.

 

Sama kaivurimies korjasi patoa, joka vuoti tuntemattomasta paikasta vettä lävitseen.

Otin yhteyttä paikalliseen Ely- keskukseen, koska jo kauan kosteikkohankkeisiin on saanut tukea.

Vastaus oli yllättävä: Ely- keskus ei lainkaan tue minkäänlaista kosteikon tekoon tai ylläpitoon liittyvää toimintaa.

En osannut tehdä kahteen vuoteen mitään, tyrmistyin niin paljon ehdottoman kieltävästä vastauksesta. Pato jatkoi vuotamistaan ja kosteikko menetti runsaan linnustonsa.

Kaveri sai vähä vähältä minut virkistettyä uudelleen hankkeeseen.

Ostin suuria vettä läpisemättömiä peitteitä sekä kaksi kymmenen metrin pätkää tukevaa riimua, narua kahta lajia sekä nippusiteitä.

Otin yhteyttä tuttuun taitavana tunnettuun kaivurinkuljettajaan. Onneksi naapurin metsässä oli samaan aikaa mätästysurakka, joten kaivuria ei tarvinnut tuoda kaukaa.

Raivasin huolellisesti pois pajut, koivut ja raidat ynnä lepät, jotka muodostivat jo melkoisen kasvuston padon päälle ja takasivulle.

 

Sidoimme kaverin kanssa pressujen vapaaseen reunaan nippusiteillä riimut kiinni ja asensimme kaiken veden menon stoppaavan systeemin padon harjalta alas kosteikkoaltaan pohjalle asti paikoilleen. Työ onnistui käsipelissä.

Kaveri lupasi hommata holkin tai sopivan jatkoputken pätkän, joka kulkee pressun läpi niin ovelasti, että vesi ei pääse vuotamaan väärästä paikasta vaan vain ylivuotoputken sisuksen kautta.

Seurasin riistakameran ja toistuvien puheluiden avulla kiihkeästi patotyömaata kotoa, yli sadan kilometrin päästä tiistaina kahdestoista lokakuuta.

Yksi, paljon suurempi kosteikon pato on korjattu samalla menetelmällä saman kunnan alueella. Se onnistui ja pato pitää nyt.

Minua korpeaa vieläkin Ely- keskuksen kielteinen kanta hyvässä asiassa. Olen seurannut kosteikkojen perustamista, huoltoa ja korjausta ympäri Suomea. Aina niihin ovat Ely- keskukset myöntäneet tukea, koska kyseessä on selkeä vesiensuojelutoiminta. 

Tunnen, että olen ainut poikkeus tässä kosteikkoasiassa. Päätin itse maksaa tämänkin työn kaikessa hiljaisuudessa, sillä en halua riidellä viranomaisten kanssa.

Olen miettinyt, miksi näin on käynyt. Seulonnassa käteen on jäänyt vain yksi syy: tuo ilmoitukseni ja huomautukseni sillan korvaamisesta rumpuputkella.

Vesiviranomaiset eivät varmaan tienneet ennakkoon, että juuri tuolla purolla oli menossa projekti virtavesikalojen kotouttamiseksi luonnostaan täysin puhtaisiin latvavesiin. 

Silta on ainoa laillinen ratkaisu puron ylitykseen. 

Nyt vanhaa kosken niskaa on muokattu rumpuputken asennuksen vuoksi, ja se vaikuttaa sen järven pinnan tasoon, josta joki tai puro alkaa. Tämmöistä ei saisi tehdä. Olen tuntenut juuri tämän paikan 1950- luvun lopulta asti. Siinä oli silloin pitkospuut puron ylitse. Siitä pääsi jalkaisin kalastamaan toiselle järvelle. Polku toi vanhojen valtion metsien läpi paikalle.

Puron pohjoispuolelle metsäyhtiö teki suuren puutavaran varastopaikan. Siitä rekat ovat hakeneet tietääkseni vain yhden metsäkaupan puita. 

Ilman siltaakin olisi pärjätty, sillä tuon paikan metsän omistajan palsta päättyy lännempänä vanhaan metsäautotiehen, joka on erinomaisessa kunnossa. Olen itse sen osakas. Se tie kestää niin suurten puutavara-autojen painon, kuin nyt on käytössä tukkien kuljetukseen.

Ehkä Elyn tai vesipiirin viranomaiset suuttuivat, kun tekivät itse pahan mokan. Siitä he päättivät rangaista ja näpäyttää minua epäämällä kaiken tuen, jotta asia ei saisi laajempaa huomiota. On totuttu siihen, että kansa on herroille nöyrää poikaa.

Hallitsemallani maalla olisi kaksi paljon suurempaa aluetta, joille voisi tehdä isot kosteikot. Isoimpaan olisi aika helppo tehdä maaston muodon vuoksi erinomainen kosteikko. Siihen eivät kuitenkaan minun, eläkeläisen, varat riitä, vaan työt jäävät tekemättä, koska tukea ei ole odotettavissa yhtä ainutta senttiä.

En ole itse paras arviomaan sitä, onko tässä - sinänsä pienessä – asiassa samantapaista väärin toimintaa kuin tuossa Yli-Viikarin tapauksessa, kylläkin toisenlaista. Tämän arvion tekevät muut. Esitin tässä vain tosiasiat.

Padon selkä on sileä. Se ei anna aavistusta, että juuri tässä on vedet patoava valli.

Kuvassa näkyy 22 senttiä läpimitaltaan oleva ylivuotoputken reikä. Vesi ei ole vielä kohonnut niin korkealle, että putki alkaisi toimia. Putken pään alla on lammikko, josta vesi menee kivisiltaan sijoitetun rumpuputken lävitse kanavaan. Se johtaa vedet 50 metrin päässä olevaan järven lahteen.

Kosteikolla alkaa olla jo vettä padon yläpuolella. Kaivurin kuljettaja on tehnyt luiskaan pientä uomaa, jonka päässä odottaa putken pää. Se päästää liiat vedet padon läpi.

Putken kosteikon puoleinen aukko on merkitty kepillä.

Padon pohjaan ja seinämään on pantu sinertävää savea ja muuna täyttömaana on kahdesta läheisestä pellosta kuorittua silttiä. Sen sanoi kaivurimies olevan paras maalaji padon vaatiman suuren massan rakentamiseen. Se on kivetöntä maalajia, joka syntyi jääkauden loppuaikoina jään jyrsiessä kalliota ja veden huuhdellessa ja seuloessa eri maalajeja. Siltti on hyvää ja viljavaa viljelysmaata. Sillä ei ole puhtaan saven ikäviä ominaisuuksia pelloissa. Kuva on otettu padon harjaa pitkin.

Padon molemmin puolin korkeammalla sijaitsevat pellot on metsitetty. Kuusen taimet kasvavat hyvin mullan ja silttimaan seoksessa. Ehkäpä liiankin nopsaan saatuaan juurensa ravitsevaan silttiin. Pisimmät vuosikasvaimet ovat metrin mittaisia.

Kaikki kuuset ovat kasvustaan huolimatta hyvin tanakoita. 

Olen lopettanut pelloilla raivaussahan käytön, koska kuuset jo pitävät puolensa pajuja vastaan. 

Suojaa tarvitaan, jotta teeret ja jänikset edelleen viihtyisivät täällä. Lihavat jänikset tuottavat suuria poikueita. Metsästys antaa saaliita näistä seuduista tasaisesti. Metsästys on kuitenkin enintään kohtuullista, sanoisin kevyttä. Katovuosia ei ole eikä täällä ole ollut koskaan tularemiaa, jänisruttoa.

Olen ajatellut tämän projektin aikana, joka on kestänyt kaikkiaan seitsemän vuotta, että yksi asia puuttuu ainoastaan. Se on patoneuvoksen arvonimi kaivurikuskille.

Loppuvuosi ja seuraavat ajat ratkaisevat, tuliko padosta pysyväinen kosteikon ylläpitävä ja vedet puhdistava laitos. Se on harras toiveeni.