TIETOA MUISTISAIRAUKSISTA

 

Eläkeikäisten sairaus, jota on työikäisillä vain 7000:lla

Taudista kärsii 8.1 % YLI 65-vuotiaista

 Joka vuosi ilmaantuu 14500 uutta tapausta eläkeikäisillä

 Lievää muistitautia on Suomessa 200000:lla ja keskivaikeaa 100000:lla. Vaikea-asteinen sairaus on 93000:lla

 

1950- 1970 luvuille asti sydäntaudit ja aivohalvaukset alensivat elinikää niin paljon, ettei näitä määriä dementiaa esiintynyt. Taudin nimestäkin käytettiin hienovaraista Marasmus senilistä eli vanhuuden raihnaistumisen nimeä.

 

Dementiassa ovat monet aivojen tehtävistä kärsineet:

 

-       Työmuisti eli lyhytkestoinen muisti (miten lähetät älykännykällä tekstiviestin)

-         Tarkkaavaisuus, päättelykyky, kielellinen toiminta (keskustelu sujuu huonosti, kuvaileva kerronta ei onnistu)

-        Orientoituminen aikaan ja paikkaan nähden(eksymistaipumus)

-        Visuomotoriikka huononee (tuijotus lisääntyy, silmistä katoaa eläväisyys)

-        toiminnanohjaus heikkenee paljon (kun mielessä pitää suunnitella vaikkapa halkovarasto pyöreistä hirsistä ja tehdä se)

 

 Normaali ikääntyminen

 

 Muisti ja tietojenkäsittelykyky alenevat melko vähän eikä toiminnallista ja sosiaalisesti merkittävää haittaa synny

 Vanha oppii mutta hitaammin

 Aiemmin opittu sujuu hyvin

 Lievästi alenee: mieleen painamisen ja palauttamisen nopeus

 Tietojenkäsittelyn ja työmuistin nopeus laskee

 Joustavuus heikkenee päättelyssä

 Erilaiset häiriötekijät rasittavat enemmän kuin nuorta

 

Yhtään ei heikkene: muistissa säilyttäminen, yleinen oppimiskyky, aiemmin opittujen tietojen ja taitojen hallinta

Milloin pitää epäillä muistitautia?

 

 Omaisen tai ystävän ilmaisema huoli läheisen muistista aiempaan verrattuna + osaamisen huonontuminen.

 Itse koetut muistihäiriöt

 Sovittujen tapaamisten tai puhuttujen asioiden unohtelu

 Sairauteen tai leikkaukseen liittyvä sekavuus

 Vaikeus löytää sanoja.

Orientaation ongelmat: ajantaju ja alttius eksyä.

 Hahmottaminen vaikeutuu (kellotesti ajokorttitutkinnassa).

Virheelliset havainnot.

 

Monimutkaiset tehtävät eivät enää onnistu. Päättelykyky on heikentynyt. Ei pysty tekemään ratkaisuja.

Käsitteelliset asiat, kuten talouden hoito vaikeutuu(mikä on työn ja rahan suhde)

 Epäluuloisuus, pelokkuus lisääntyvät

 Aloitekyky heikkenee, vetäytyy pois.

 Ei tiedosta oireita, jotka muut havaitsevat.

 

TAUDINMÄÄRITYS

 

Merkittävä osa sairautta jää joka vuosi määrittämättä, koska yksin asuvia on n. miljoona, ja sairauden tunto puuttuu.

Yksin asuvista osa ei pidä juuri yhteyttä muihin.

 

 Muistitestit, muiden syiden pois sulkeminen ja pään tietokone/magneettitutkimus ovat tärkeimmät keinot dementian tutkimisessa. Joskus otetaan selkäydinnestenäyte.

 

Muistitestejä toistamalla saadaan myös selko siitä, muuttuuko tila huonompaan vai pysyykö se ennallaan.

 

 Muistin huononemiseen voi olla monia syitä:

 

Ohimenevät syyt:

Aivoverenkierron häiriöt, TIA, ohimenevä amnesia, lievät aivovammat, epilepsiakohtaus, unihäiriöt ja uniapnea.

Päihteet, kuten viina ja huumeet

Ahdistustila ja masennus

Burn out

Vakavat mielitaudit

Sekavuustila eli delirium.

 

 

Pysyvät jälkitilat:

 

Aivovamma

Aivoverenkiertotauti

Aivotulehdus

B1 vitamiinin puutos (tiamiini) alkoholismissa

Leikkaus ja sädehoito

Wernicke- Korsakovin oireyhtymä(muistamattomuus)

 

Vakavat mielitaudit(Dementia praecox = Skitsofrenia)

Neurotoksisten kemikaalien kr. vaikutukset(esim. liuotinaineaivosairaus imppaajilla ja altistuminen teollisuudessa)

 

 

Parannettavissa olevia syitä:

 

Psykiatriset häiriöt

Hypo- ja Hypertyreoosi(kilpirauhastaudit), Hyponatremia(liikaa nesteenpoistolääkettä!)

Puutokset: B12(kasvissyöjät, helikobakteeri/hapoton maha), foolihappo ja B1 vitamiini

Unihäiriöt

Keskushermostotulehdukset(kuppa= dementia paralytica, HIV, tbc, Borrelioosi ja herpes)

Hyvänlaatuinen aivokasvain, kovakalvon alainen verenvuoto (pään kopsauksesta), vesipää.

 

 Ennaltaehkäisy perustuu vaikuttamiseen edellä selostettuihin syihin, kuten valtimonkovetustautiin tai aivovammoihin liikenteessä tai traumaattisiin aivovammoihin(kaatuminen, työssä vammautuinen).

 

Näin voidaan vaikuttaa ehkä kolmasosaan muistitaudeista.

 

 ETENEVÄT MUISTITAUDIT:

 

Alzheimerin tauti 65 – 70 %

Aivoverisuonitaudin muistisairaus 15%

Lewyn- kappaletautisairaudet ja Parkinsonin taudin muistisairaus 15 %

Otsa-ohimolohkorappeumat 5 %

 

 

Muistitaudin riskiä lisääviä tekijöitä:

 

Ikä, sukuhistoria

Geneettiset tekijät (apolipoproteiini E:n alleeli e4)

Matala koulutustaso (Tatu Vanhasen tutkimus länsiafrikkalaisten älykkyydestä!)

Vähäinen henkinen aktiivisuus

Yksinäisyys, sos. verkoston puuttuminen

Masennus

Vähäinen fyysinen aktiivisuus

Runsas viinan käyttö, tupakka

Runsasrasvainen ruoka

Aivovammat

Aivoart.skleroosi

Veren suuri kolesterolimäärä keski-iässä

Korkea verenpaine keski-iässä

Insuliiniresistenssi, metabolinen oireyhtymä, diabetes

Lihavuus ja ylipaino.

Huono kuulo. Lievä: 2x, kohtalainen: 3x, vakava 5x riski dementiaan. Magn.kuvaus: kuuloaivokuori pienenee selvästi.

Lievä kuulon alenema/ normaali kuulo: 30% isompi riski älytoimintojen heikkenemiseen, Kohtalainen:42% ja vakava: 54%. Jos käyttää kuulolaitetta, riski on 37% suurempi kuin normaalikuuloisilla!

 

 Suojaavat tekijät:

 

Hyvä koulutus, henkinen aktiivisuus

Sosiaalinen aktiivisuus

Säännöllinen liikunta( Hippokrates!)

Kalaruuat (Omega-3 kalassa, mutta ei purkissa!)

Salisyylihappo

Kohonneen verenpaineen hoito.

 

EI OLE JUURI LÖYDETTY ALZHEIMERIN TAUTIA, JOSSA EI OLISI MUKANA AIVOVERENKIERRON HÄIRIÖTÄ.

 

 

 Dementian keskeiset oireet:

 

1.Muistihäiriö (uuden oppimisen vaikeutuminen ja vaikeus palauttaa mieleen aiemmin opittua)

 

2. Kognitiivinen häiriö, ainakin yksi seuraavista:

 

a) Afasia, kielellinen häiriö

b) Apraksia (liikesarjojen suorittamisen vaikeus)

c)  Agnosia (nähdyn esineen tunnistamisen vaikeus tai nähdyn merkityksen käsittämisen vaikeus)

d) Toiminnanohjauksen häiriö(vaikeuksia suunnitella, jäsentää kokonaisuus, järjestelmällisyys, abstrakti ajattelu, oman toiminnan tuloksellisuuden arvio)

 

 3. Dementiassa tajunta ei ole hämärtynyt, vaikka potilas onkin altis sairastumaan deliriumiin eli sekavuuteen.

 

 

 HOIDOLLISIA NÄKÖKOHTIA

 

Alzheimerin taudissa aivoihin kerääntyy beeta-amyloidivalkuainen 42 ja myöhemmin selkäydinnesteeseen ilmaantuu fosfo-tau ja tau proteiinia yhä enempi.

Eri aivoalueiden ja niiden välisten yhteyksien ja neurokemiallisten järjestelmien selektiivinen vaurioituminen. Aivokudosta katoaa ja tilan täyttää aivo-selkäydinneste.

 

Näihin vaikuttavia keinoja ei vielä tunneta, joten taudin syyn mukaista hoitoa ei ole olemassa.

 

 Yleinen, inhimillinen huolenpito ja auttaminen ovat tärkein hoidon periaate.

-        omaisten apu, omaishoitaja

-        ystävien apu

-        uskotun miehen apu

-        kotisairaanhoidon ja sosiaalitoimen apu

-        laitoshoito taudin vaikeassa vaiheessa, joskus keskivaikeassa taudissakin.

 

 LÄÄKITYS

 

Hermosolujen välillä impulsseja siirtää hermojen välisen raon ylitse asetyylikoliini- entsyymi.

 

Tätä hajottaa asetyylikoliiniesteraasi- entsyymi, jonka kilpailevia estäjiä lääkkeet ovat.

 

Niitä ovat donepetsiili(Aricept), galantamiini(Reminyl), rivastigmiini(Exelon).

 

Vaste lääkehoitoon on yksilöllinen, samoin kyky sietää lääkettä.

Puolen vuoden päästä on tehtävä arvio, jatketaanko lääkettä vai vaihdetaan toiseen.

 

1.  Arvioitava lievässä taudissa, vakiintuuko tila ja oireiden eteneminen hidastuu.

 

2.  Arvioitava keskivaikeassa taudissa säilyykö omatoimisuus tai koheneeko yleinen aktiivisuus, vireys, aloitteellisuus, keskittyminen. Sujuvatko arkitoimet paremmin.

 

3.  Arvioitava vaikeassa taudissa säilyykö entinen omatoimisuus ja helpottavatko käytösoireet.

 

 

Sivuvaikutukset:

 

a)  Donepetsiili pahoinvointi 13% , oksentelu 15% ripuli 12% , ruokahalun puute 19%, heitehuimaus 36%, unettomuus 17% lihaskrampit 18%.

b) Vastaavat luvut galantamiinilla ovat 5,5, 10, 50, 21, 18, 20, ja lihaskouristukset: ei tietoa.

c)   Rivastimiinilaastarilla ( 9,5 mg/vrk ) ei ole mitään edellä mainittuja enemmän kuin lumelääkkeellä.

 

 

Memantiini (Ebixa)on glutamaatin NMDA- reseptorin ei -kilpaileva  antigonisti ja se vähentää liiallista glutamaattivaikutusta!

 

Käyttöaihe on kohtalainen tai vaikea AT

Annosta nostetaan 5 mg:sta viikon välein, kunnes saavutetaan 20 mg/vrk.

 

Lääke on hyvin siedetty. Voidaan joskus yhdistää edellisen ryhmän jonkun lääkkeen kanssa.

 

 

VAIKUTUKSIA:

 

Donepetsiili parantaa kognitiota ja vakauttaa yleisvaikutelmaa ja omatoimisuutta taudin kaikissa vaiheissa. Voi vähentää käytösoireita.

 

Galantamiini parantaa kognitiota ja omatoimisuutta ja vähentää käytösoireita.

 

Rivastigmiini kohentaa älyllistä suorituskykyä, parantaa ja vakauttaa yleisvaikutelmaa ja kohentaa omatoimisuutta.

Ei vaikuta käytösoireisiin. On siis siistin ja hyvin käyttäytyvän tyypin lääke.

 

Memantiini vaikuttaa kuten edelliset ja saattaa vaikuttaa laitoshoitoon joutumista viivästyttävästi.

 

Lievässä taudissa yhdistäminen edellisen ryhmän lääkkeen kanssa ei hyödytä.

 

 Asetylkoliiniesteraasin salpaajien yliannostus:

 

Oireet ovat samat kuin organofosfaatti- hyönteismyrkkyjen Parationin ja DDT:n(dichlorodiphenothane) myrkytyksen oireet(Parationi = nitrostigmiini!):

 

-      keuhkoputkien supistus,hengenahdistus

-      limaneritys

-      hikoilu

-      kyynelehtiminen, syljeneritys

-      alhainen pulssi

-      verenpaineen lasku

-      pienet pupillit(neulanpääpupillit)

-      näön hämärrys

-      pissanlähtövaikeus

-      levottomuus, unettomuus, tutinat, lihasvärinä, krampit, epävakaa kävely, kouristukset, verenkierron ja hengityksen lama, kuolema hengityspysähdykseen.

 

Kyseessä ovat siis hyönteismyrkkyjen sukulaisaineet, joita ei saa jättää lasten ja huonomuististen käsiin.

 

Bladan- hyönteismyrkky tappoi ihmisiä, kunnes se kiellettiin. Se tuhosi lintujakin, jotka söivät myrkkyä saaneita ötököitä(peltolinnut, lopulta kalat ja merikotkat). Aine ei hajonnut luonnossa.

 

Kovempia organofosfaatteja, joilla on sama, mutta pysyvä vaikutus ovat saksalaisten kehittämät Tabun, Sarin ja Soman, englantilaisten VX ja venäläisten Novitshok.

 

Näillä ei ole ketään tarkoitus parantaa

 

 

 

KÄYTÖSOIREISIIN ei ole hyvää lääkettä olemassa. Näitä ikäviä oireita on jossain vaiheessa 90%:lla.

 

Niitä ovat: kuljeskelu, tavaroiden keräily ja kätkeminen, tarkoitukseton pukeutuminen ja riisuminen, huutelu, esineiden syöminen, itsensä vahingoittaminen ja liiallinen sukupuoliyhteys.

 

Kestämättömässä tilanteessa rauhoittavat lääkkeet kokeiluun. Hankaluutena on se, että vaara kaatua lisääntyy.

 

Käytösoireiden ilmetessä mietittävä, onko niihin joku syy, kuten kipu, ummetus, virtsan tulematta jääminen, tulehdustauti, päihteiden haittavaikutukset, nestetasapainon häiriö (helteellä), alhainen tai korkea verensokeri, kilpirauhasen, keuhkojen, munuaisten tai maksan toiminnan häiriö.

 

Lievässä taudin vaiheessa on ratkaistava edunvalvonta-, testamentti- , aselupa- ja ajokortti-  sekä hoitotahtoasiat, jotka ovat usein hyvin vaikeita.

 

 Kognitiiviset oireet eli älytoiminnot lievässä taudissa huononevat (MMSE 22 – 28):

 

-        oppiminen heikkenee

-        unohtaminen lisääntyy

-        toiminnanohjaus hidastuu

-        päättelykyky heikkenee

-        keskittyminen heikkenee

-        sanojen löytäminen vaikeutuu

-        laskemiskyky heikkenee.

 

Vastaavasti lievässä taudissa toimintakykymuutokset ovat:

 

-        keskustelun seuraamisen vaikeutuminen

-        lukemisen vähentyminen

-        monimutkaisista harrastuksista vetäytyminen

-        talouden suunnittelun vaikeutuminen

-        ongelmat rahan käytössä ja asioinnissa

-        Ongelmat lääkityksestä huolehtimisessa

-        työkyvyn ja ajokyvyn heikkeneminen

-        muistitukien käyttö(muistilappuset)

 

 

Vastaavasti lievässä taudissa ilmenee käytösoireita:

 

-        apatia ja masennus

-        vetäytyminen

-        lisääntynyt ärtyvyys

-        ahdistuneisuus

-        harhaluuloisuus

 

Ruumiillisena oireena on laihtuminen

 

 Keskivaikean taudin kognitiiviset oireet(MMSE 10 – 22):

 

-        lähimuistin heikkous

-        puheen tuoton vaikeus

-        hahmotusvaikeudet

-        orientaation häiriöt

-        heikentynyt sairaudentunto

-        kätevyyden ongelmat

-        visuospatiaaliset vaikeudet

 

 Keskivaikean taudin toimintakykymuutokset:

 

-        välineelliset toiminnat eivät onnistu

-        ruuanlaitto ei onnistu

-        asianmukainen pukeutuminen vaikeaa

-        tavaroiden kadottaminen

-        eksyminen

-        muistuttelun tarve perustoiminnoissa

 

 

Käytösoireet keskivaikeassa taudissa:

 

-        harhaluuloisuus

-        hallusinaatiot

-        levottomuus

-        vaeltelu

-        uni-valverytmi häiriintyy

-        masennus

-        pinnalliset sosiaaliset taidot säilyneet

 

Ruumiillisena oireena laihtuminen jatkuu.

 

 

 Vaikeassa sairauden vaiheessa kognitiiviset oireet ovat:

 

-        rajoittunut puheen tuotto

-        huomattavat puheen ymmärtämiset vaikeudet

-        keskittymiskyvyttömyys

-        vaikea apraksia eli liikesarjojen tuottamisen osaamattomuus

 

Toimintakyvyn muutos vaikeassa taudissa:

 

-        perustoiminnot eivät enää onnistu

-        pidätyskyky on mennyt

 

 Käytösoireet vaikeassa taudissa:

 

-        levottomuus ja aggressiivisuus

-        poikkeava motorinen käytös ja karkailu

-        uni- valverytmi menee sekaisin

-        apatia ja masennus lisääntyvät

 

 Ruumiilliset oireet:

 

-        töpöttävä kävely, vaikeus aloittaa kävely

-        primaariheijasteiden ilmaantuminen(imemisrefleksi)

-        ekstrapyramidaalioireiden ilmaantuminen (vapina ja jäykkyys, hammasratasoire)

-        sekundaarinen hauraus-raihnausoireyhtymä (langanlaiha vanhus petissä).

 

Loppusanat:

 

Koska kyseessä on verrattoman raskas asia, moni voi pelätä siihen sairastumista.

Kestämme omaisen menehtymisen sydänkohtaukseen tai halvaukseen, mutta kun läheisen persoonallisuus muuttuu vieraaksi, usein ikävänsorttiseksi, se on vaikea kestää.

 

Jo muutenkin suomalaisen sävel soi mollissa jo kehdosta alkaen. Edesmennyt psykiatrian prof. Kalle Achte ihmettelee kirjassaan, miksi Latvian pohjoisrajasta läpi Viron ja Suomen, Enontekiölle asti kuolema on läsnä kehtolauluissakin. Tunnetuin on Aleksis Kiven Sydämeni laulu.

Tämmöistä ei esiinny millään muilla kansoilla.

 

 

 

 

 

 

Homo homini lupus

 

Jakob Oskar Tiepuoli tulee aamukrapuloissaan työvoimatoimistosta. Onneksi siellä oli ymmärtäväinen virkailija, serkun vaimo. Hän ymmärtää Jaskaa. Ei pakota, ei painosta. Tuo maalaisjärjen käyttäjä ymmärtää, ettei hänen asiakkaastaan ole säännölliseen työhön. Riittää, kun täytetään byrokratian vähimmäisvaatimukset, ja Jaska saa rahansa.

 

Kaksi viikkoa sitten istuttiin käräjätuvassa. Tuomarin edessä jännitti niin kovasti, että kaikki ei jäänyt muistiin. Hiuskarvan varassa oli, että ei pantu linnaan. Tuomion perusteissa mainittiin, että syytetty on aktiivisesti osallistunut rikoksen selvittämiseen ja tehnyt täyden tunnustuksen.

 

Miksi seistiin tuomarin edessä?

Jaska oli tehnyt henkensä pitimiksi maatöitä kartanossa monena vuonna.

Isäntä oli pyytänyt kuskiksi kauppamatkalle. Viikonlopun ruokaostokset, ja käynti pitkäripaisessa. Tavallinen rutiinijuttu, tehty kymmeniä kertoja vuosien mittaan. Pomoa kaupasta odotellessaan Jaska oli nauttinut tavallisen päiväannoksensa ”hermolääkettä”, kuskin tavanomaisen palkan.

 

Poliisipartio vinkkasi juuri asutuskeskuksesta kylätielle päästyä sivuun. Pomo käski panna vilkun päälle ja hiljentää, mutta sitten viime hetkessä karata kovaan vauhtiin ja ajaa kotiin. Poliisit tulivat kartanon pihaan juuri sopivasti, kun mieskaksikko oli nousemassa autosta.

 

Paha juttu: rattijuopumus korkeilla promilleilla. Isäntää syytettiin ajoneuvon luovuttamisesta juopuneelle.

Liskussa oltiin, eikä ensimmäistä kertaa.

Kartanon isäntä oli jo ennakkoon luvannut maksaa viulut, jos lain koura tavoittaa.

Kuulusteluissa Jaska – rehellisyyden perikuva -tunnusti ajaneensa kymmeniä kertoja samanlaisia reissuja. Hermojen takia ei voi olla yhtään ilman viinaa.

 

Poliisi kirjasi myös ylös, että kaksi vuotta sitten Jaska oli ampunut rouvan pyynnöstä teeren pihakoivusta pienoiskiväärillä.

Kartanonherra viipyi autoineen suurten metsäkauppojen vuoksi toimeenpannuissa juomingeissa. Ruokaa piti jostain keksiä.

Taitavaa kuulustelijaa liikutti Jaskan kertomus.

 Kaikkialla on ollut vastassa kärsimys. Sukunimeäkin on saanut hävetä ikänsä. Isoisä oli muuttanut sukunimensä, joka oli tarkoittanut puissa kiipeilevää ihmisen sukulaiselukkaa. Nimen muutosta ei pidetty täysin onnistuneena.

 Isä oli ollut alkoholisti. Hermot menneet sodassa. Jaska sai remmiä syystä ja syyttä. Äiti joutui pakenemaan yhtenään henkeänsä varjellakseen.

Viidennellä luokalla Jaska ei enää kestänyt, kun opettaja moitti kotitehtävien laiminlyönnistä. Itkuhan siinä tuli ensiksi.

Opettaja ymmärsi määrätä kansliaan kuultavaksi pois luokan edestä.

Isä oli ollut koko illan raivona. Seisottanut kaksi tuntia paikallaan. Kun itku pyrki kurkkuun, käski seisoa yhdellä jalalla. Pissikin meni housuun siinä pelätessä. Jaska ei ehtinyt tehdä kotilaskuja, kun piti vielä myöhällä lähteä etsimään äitiä serkun kotoa.

Opettaja ilmoitti asian sosiaalitoimistoon, mutta eihän se auttanut. Vuosien henkisen ja fyysisen väkivallan jälkeen isä kuoli juopuneena haimatulehdukseen.

 Armeijassa meni hyvin, sillä Jaska oli kouliintunut selviytyjä. Kapteeni neuvoi pyrkimään rajavartijaksi ennen armeijasta pääsyä.

Se olisi varmaan pelastanut, sillä herkkähermoinen Jaska teki aina tehtävänsä tunnontarkasti ja nopeasti. Sosiaalisten tilanteiden pelosta kärsivä nuorimies ei uskaltanut matkustaa valintatilaisuuteen.

Työmarkkinoilta löytyi lyhytaikaisia maa – ja metsätöitä, joskus rakennushommaa.

Viinan makuun päästyään Jaska rapistui. Nuorempana naiset tunsivat kiinnostusta salskeaan kiharatukkaiseen mieheen, mutta viinaan se aina kompastui. Valtava sisäinen jännitys pilasi kaiken.

 Kuulustelussa poliisi kirjasi elämän kulun ylös tunnontarkasti.

Kylällä huhuttiin kartanossa esiintyvästä salavuoteudesta, mutta itse asiassa kuultuna Jaska kiisti tämän. Meillä ei siitä enää rangaista, arabimaissa tuomio on aina kuolema.

Teeren luvaton ampuminen oli rikoksena vanhentunut, siitä ei tuomittu. Oikeus totesi – oman tunnustuksensa mukaan – Jakob Oskar Tiepuolen alkoholista riippuvaiseksi henkilöksi.

Hermostollinen sairaus ja alkoholin väärinkäyttö olivat siinä määrin pehmentäneet älyä, että syytetylle ei katsottu olevan hyväksi joutua vankilaan. Tuomion lievennystä puolsi myöskin täydellinen tunnustus sekä Jaskan lapsesta saakka tunteneen poliisin lausunto.

Serkku vaimoineen, armeija ja vanha poliisi ymmärsivät Tiepuolta, muu yhteiskunta ei.

Ihminen on ihmiselle susi, Homo homini lupus.

 Ennen pitkää Jaska löytyy sukunimensä mukaisesta paikasta hengettömänä.

Ja maa, meri, taivas aamen vastatkoon.

 

 

Tärkeä vieras

 

Saksalainen kapteeni on sopimassa ravintolapäällikön kanssa suomalaisen vieraan päivällisjärjestelyistä. Kapteeni on kiireinen, sillä hän on piipahtanut lounastauolla everstin luvalla asioilleen. Kaukainen vieras on tutustumassa saksalaiseen optiikkaan ja erävarusteisiin liikematkallaan. Kapteeni on ystävystynyt suomalaisen kanssa, sillä heidän isänsä taistelivat Sallan rintamalla. Perheet ovat pitäneet yhteyttä vuosikymmeniä.

 

Alkuruuaksi sovitaan sienikeitto, josta vieras erityisesti pitää. Pöydästä pitää löytyä lämmintä patonkia ja maustevoita. Alkupaloina on myöskin savustettua taimenta ja suolattua kirjolohen mätiä. Ruokaryypyksi, joka on niukka, sovitaan pomeranssiviina. Se saa veret kiertämään ja nostattaa ruokahalua.

Pääruuaksi keittiömestari valmistaa peuranseläkettä. Paistetut lohkoperunat ja herkkusienikastike ovat pakollinen osa päivällistä. Espanjalainen punaviini samoin, kapteeni tuntee vieraansa perinpohjaisesti.

 

Ravintolan päällikkö lupaa henkilökohtaisesti huolehtia päivällisvieraan viihtymisestä. Talon oma omenakakku suklaakastikkeen ja väkevän kahvin ja obligatorisen konjakin kera päättää makunautinnon. Ravintolan vahtimestari lupautuu kuljettamaan suurella mersulla suomalaisen johtajan majapaikkaan

 

Aamulla seurattiin Leopard-panssarivaunun ampumanäytöstä, minkä jälkeen kapteeni lähti sopimaan asiat ravintolassa selviksi, vieras jäi armeijan kenttälounaalle. Iltapäivällä on vuorossa suunnitelman mukaan taistelunäytös, jossa panssarivaunupataljoona tekee läpimurron vihollisen linjaan. Hyökkäykseen osallistuvat kaikki maa-aselajit.

 

Ampumanäytöksen melun aikana on tiedustelulennokki, Erdenkuckuck (maakäki) kiertänyt vain yhden kierroksen alueen yllä. Silti taistelun johtokeskuksella on selkeä panoraamakuva koko vihollisen puolustusjärjestelmästä. Maakäki on välittänyt digitaalisessa muodossa muutoin vaikeasti hankittavaa tietoa melkeinpä yli tarpeen.

 

Ensin tykistön raskaat kranaatit iskevät murtokohtaan.  Tulen siirtyessä vihollisen taaempiin puolustuspesäkkeisiin, kranaatinheittimet ampuvat viiden minuutin tuli-iskun. Sen keskivaiheilla savunheittimet ampuvat murtokohtaan peitesavua merkiksi panssareille, jotka hyökkäävät vinorintamassa täydellä vauhdilla vihollisen asemiin. Murtokohdan sivuihin iskevät samaan aikaan taisteluhelikopterit raketein ja Gatling-tyyppisin konekiväärein. Rynnäkköhävittäjät hyökkäävät perääntymisurille vihollisen selustassa.

Erityistä huomiota katsojien pyydetään kiinnittämään Leopard-vaunujen yhteistoimintaan ja niiden tulen vaikutukseen. Vaunun tykkiä on kehuttu hyväksi. Jopa ylpeät amerikkalaiset joutuivat vaihtamaan omaan Abrams – vaunuunsa Rheinmetallin valmistaman putken. Leopardissa on erinomainen optiikka, sekä kyky toimia savussa, sumussa sekä yöllä.

 

Harjoituksen johto vieraineen seuraa bunkkerista käsin kaukoputkilla näytöstä, jossa ammutaan kovilla Saksan armeijan parhaiden perinteiden mukaan. Kapteenin kuuluu jäädä loppukritiikkiin. Siitä ei voi saada vapautusta. Suomalainen vieras lähtee syömään. 

 

Illalla käydään vielä ampumaradalla, jonne kapteeni on saanut luvan vieraansa viedä. Kokeillaan uutta kivääriä. Siinä on saman valmistajan kiikaritähtäin kuin Leopard- taisteluvaunussa. Aseen kaliiperi on .30R Blaser. Patruuna tehoaa suurenkin hirveen tavalliselta ampumaetäisyydeltä.

 

Miksi kaikki tämä vaivannäkö? Kyseessä on ystävyys. Ei lahjonta, sillä vieras maksaa kaikesta.

Hyvä ystävä tekee vain maksamisen puitteet miellyttäviksi.  Suhdetoiminta maksaa aina itsensä takaisin eikä vaivaa ole nähty turhaan.

 

Osaammeko me Suomessa nämä hienovaraisen kanssakäymisen säännöt?

 

 

 

Jalkain hoito

 

Milloin pesit viimeksi jalkapohjasi? Kiusallinen kysymys monelle puhtaudestaan huolehtivallekin.

Jukolan Eero neuvoi isoveljeään nenäkkäästi rukoilemaan jalkain voidetta sekä korvain voidetta.

Edellistä tarvitaan, ettemme horjahda kilvoituksen polulta ja autuuden tieltä syrjään ja jälkimmäistä, jotta korvamme kuulisi valistuksen äänen ja oppisimme jo toisten tutkimista asioista.

Elämä opettaa, mutta kun kokemusta on riittävästi kertynyt, ollaan jo myöhässä niin monessa seikassa, kuten jalkojen hoidossa.  Jaloilla pitäisi pärjätä siihen asti, kun meidät kutsutaan tuonilmaisiin. Parahinta lienee lähtö silloin, kun se toimitetaan terveiltä jaloilta käsin. Niin kaatuu ylväs honkakin.

 

Kaikki alkaa pesusta. Paras väline siihen on karkeahko, saippuoitu harja.

Sillä irtoaa pois kaikki se töhnä, joka muutoin kovettuu U-kirjaimen muotoiseksi valliksi kantapään ympärille.

Sen poisto vaatii kärsivällistä pehmittelyä hautein ja kylvettelyin sekä raspausta. Ennalta ehkäisy on tässäkin tehokkainta.

Vastalla kylvettely elähdyttää jalkoja ja harjoittaa niiden verenkiertoa. Huokoset avautuvat, ja niistä tulee kuona ulos. Vaikutus tehostuu, kun löylyn oton päälle jalat lasketaan viileään veteen.

 

Vaihtokylpyjen sanotaan vähentävän kiusalista jalkojen hikoilua. Toisessa sangossa on niin kuumaa vettä, kun vain iho sietää. Toisessa jääkylmää vettä. Talvella siihen voi panna lunta joukkoon, jolloin ihohuokosten sulkeutuessa niistä pursuaa ulos runsaasti hikeä ja rasvaa. Kiusallinen jalkain hikoilu vähenee tällä harjoituksella selvästi. Samoin käy inhottavalle hajulle, jota nimitettiin armeijassa sukkahunajaksi.

Tunnen yhden miehen, joka ei voi käyttää sukkia lainkaan tympeän jalkahien hajun takia. Hän on aina paljasjaloin. Jalassa on hollannikkaat tai runsailla tuuletusaukoilla  varustetut Croxit. Housujen lahkeet ovat pitkähköt, jolloin ne muodostavat jalkapohjan tasolta ylöspäin lämpöisen ilman patsaan talvella. Sukkia ei ole pitkän harjoittelun karaisun vuoksi koskaan. Ehkä juhlissa on sentään mustat sukat ja kengät ellei mies sitten kieltäydy juhlistakin. Hänellä ei ole vaimoa, joten kukaan ei ole moittimassa ja käskemässä ihmistavoille!

 

Jalkojen tulee antaa rauhassa kuivua kylvystä tultua. Varvasväleihin voi laittaa kosteutta imevät paperitollot tai toimittaa kuivaus naisten käyttämillä tuulikoneilla, hiusten kuivaajilla.

Iholle on hyväksi levittää notkeaa kosteusvoidetta, joka estää ihon kuivumista ja kutinaa.  Nuoret naiset pirskottavat jalkoihinsa tunnettuja hajuaineita: ruusun tuoksua, mentholia tahikka lehmänkieliheinää eli kieloa.

Konsti on yleiseksi eduksi ja se lisää viehtymystä, sillä miehillä on useasti tapana näpelöidä sorjaa nilkkaa, jopa nuuhkia jalkoja. Tyvestä se nousee ylöspäin tikan poikakin.

 

Sisätöissä kannattaa käyttää avokkaita tai tilavia nahkakenkiä. Jalat eivät turhaan nuudu päivän mittaan, kun kosteus poistuu helposti.

 Ahtaita kenkiä ei tule käyttää kuin juhlissa, joissa jalat voivat sentään muutaman tunnin harjoittaa viheliäistä kärsimystä, joka ei niille muutoin kuulu. Ongelma ei koske miehiä, vaan naisia. Korkeat ranskalaiset korot ovat luonnottomat. Luulevatko naiset, että miehet katselevat naisten kenkiä? Siinä he erehtyvät raskaasti! Kiintopisteet ovat ylempänä.

 

Kävelykengissä pitää käyttää hyvänlaatuisia pohjallisia. Ne tulee vaihtaa herkästi, kun ensimmäiset rispaantumisen merkit ilmaantuvat. Lika ja jalkasilsaa aiheuttavat ötökät menevät saman tien tulen ruuaksi, ennen kuin ehtivät iskeytyä kynsiin ja varvasväleihin.

 

Jalkojen lihaksia tulee venytellä viikoittain, muutoin alkaa esiintyä suonenvetoja tai jalat muutoin käyvät levottomiksi, mikä erinomaisen tehokkaasti häiritsee uneen pääsyä.

Vanha, keino on ottaa kaulin – joka kurin ylläpitovälineenä on jo vanhentunut – ja pyöritellä sitä jalkapohjain alla edestakaisin. Vehkeen ympärille voi kietaista pienen froteepyyhkeen, jolloin ei harjoituksen aikana synny jyrisevää ääntä.

Päivittäinen kävely, pyöräily, hiihto tai luistelu harjoittaa tehokkaasti jalkojen lihaksia ja verenkiertoa.

Varsinkin seisoma- ja istumatyössä olevan pitää varata itselleen aikaa liikunnalliseen hetkeen. Muutoin jalat rappeutuvat hiljaa käyttämättöminä kurjaan kuntoon. Niillä ei pääse edes pakoon paholaista, joka vaanii milloin kullan, milloin kauniin naisen hahmossa meitä miehiä. Tahi näyttäytyy piru kallisarvoisina tavaroina ja viinan muotoon tekeytyen yrittäessään monikoukkuisin juonin suistaa viattomankin tuliseen pätsiin.

 

 

Piileksijät

 

Kuusikymmenluvun alussa syrjäkylillä puhelin oli harvinainen. Kauppiailla, opettajilla ja autoilijoilla niitä oli sekä jossain vauraammassa talossa. Nykyaikaan verrattuna hyvin vilkasta oli kylässä käynti, ja joskus vieraat jäivät kylään yön ylitsekin. Ne, joilla oli karjaa, eivät voineet jäädä yökylään, vaan heidän piti lähteä iltalypsylle ja muihin maatalon askareisiin.

 

Minunkin kotonani lehmät olivat koko kesän metsälaitumella. Viljelysten pisteaidat oli laadittu niin, että karja pääsi monessa paikassa juomaan järvestä ja puhdistamaan rantaa puiden taimista ja vesoista. Muistan vieläkin sen, kun kassaraa ei tarvittu juuri milloinkaan taimikoiden raivaukseen. Tuon työn teki karja. Makeinta oli juuri maasta noussut, pehmeävartinen taimi tai koivun alullaan oleva kantovesa.

 

 Lehmät puhdistivat myös rantavedestä kasvustoa ja aivan veden partaalta pitkäkasvuista heinää.

Syksyllä, kun heinäpelloille oli noussut äpäre, karja päästettiin sitä syömään. Yöt olivat jo silloin kylmiä niin, että silloin tällöin karja otettiin yöksi navettaan.

Meidän karja kävi polkuja pitkin kulkien ja puron karjasillan kautta kauempana vanhan, jo hylätyn torpan niityillä laitumella. Isän syyskesällä hakiessa karjaa iltalypsylle, niittyjen läheltä oli kuulunut ehkä hirvien pakoryminä.  Jäljet olivat löytyneet kuivalta kankaalta, jossa oli mäntyjen siemenpuuasentoon jätetty edellisvuotinen metsätyömaa.

 

Sen omistaja oli teettänyt hevosmiehellä hankintakaupan. Tuossa metsässä ei ollut tehty aiemmin metsätöitä.

Siellä oli laajoja alueita, jotka olivat poronjäkälämaton peitossa. Maa oli kivikkoista ja karua, mutta sen laiteilla oli heinikkoista suota ja kosteampaa maanpohjaa, jossa kasvoi suuria kuusia. Tämä seutu oli erittäin hyvää sienialuetta, jossa käytiin pitkin syksyä keräämässä lähinnä rouskuja suolasieniksi. Silloin ei uskallettu lähteä talveen ilman sataa kiloa suolasieniä. Usein niitä oli paljon enemmän.

 

Sen jälkeen, kun isä kertoi hirvistä, minua ja pikkuveljeä sai houkutella lehmien noutoon iltalypsylle tosissaan. Meille sanottiin, että kyseessä on hevosen kokoinen, mutta vielä pitkäjalkaisempi villieläin. Sitä jo tällä kylällä metsästettiin. Kun kuulimme, että hirvikiväärin piti olla isompireikäinen kuin sotilaskivääri, silloin hirvi alkoi pelottaa tosissaan.

Voiko se hyökätä, kysyimme.

Silloin isä vakuutti, että hirvellä on niin hyvät aistit, että sen on harva nähnyt metsässä. Se lähtee aina pakoon, kun haistaa ihmisen hajun. Tivasimme sitä, lähtisikö se lasta pakoon. Kun isä takelteli sanoissaan, hirven pelko paheni, mutta noudatimme käskyä lopulta, koska siihen aikaan oli kotona kaikilla kova kuri. Monet sanoivat saaneensa remmiä uhmaamisen vuoksi.

 

Hiivimme karjapolkua niin hiljaisesti kuin mahdollista. Äkkiä kuului kova ryminä aivan polun vierestä. Jähmetyimme paikoillemme, kunnes näimme, että metso oli lähtenyt meitä pakoon.

Karjasillalta katselimme, miten kirkkaan veden läpi näkyi kalojen varjoja pohjassa. Ne olivat lähtöisin ahvenista, joita ui purossa.

Saimme lehmät helposti lähtemään matkalle karjatarhaan. Tuntui, että karjan seurassa pelotti vähemmän. Puolella lehmistä oli iloisesti kilkattavat kellot kaulassa.

Yhden reissun onnistuttua hyvin, kävimme seuraavat lehmien haut mielellään. Joka reissulla yksi tai kaksi metsoa lähti pakoon, jonkun kerran kokonainen pesue. Lähimmät kanalinnut näimme jo kolmensadan metrin päässä kotoa. Olimme oppineet vuosien mittaan lentoäänestä tunnistamaan metson, teeren ja pyyn. Tämä taito on säilynyt eläkeikään asti.

 

Kerran elokuun puolessa välissä, kun myrskysi pohjoisesta, isä lähti hakemaan lehmiä. Puut taipuivat puuskissa peltojen eteläpuolella ja tuuli suhisi korvissa. Isä näkyi ottavan kirveen kainaloonsa sen varalta, että joku puu kaatuisi karjapolun ylitse.

 

Lypsyllä isä kertoi hiipineensä vastatuuleen kohti paikkaa, josta hirvet olivat kuulohavainnon mukaan paenneet. Siellä oli näkynyt kaksi eläintä, jotka eivät olleet hirviä eivätkä ne kuuluneet meidän karjaamme.

Kun lähemmäs hiipiessä oksa oli katkennut jalan alla, eläimet olivat paenneet vinhaa vauhtia pohjoiseen päin. Isä arveli niitä nuoriksi sonneiksi.

 

Kun pohjoisesta päin, naapuripitäjästä kävi tuttavaperhe vieraisilla sunnuntaina, toinen veljeksistä kertoi mielenkiintoisen tiedon. Ainakin parinkymmenen kilometrin päästä oli keväällä kadonnut kaksi mullia. Niitä oli etsitty koko kesän ajan laajalta alueelta, mutta mitään ei ollut löytynyt.

Kun isä kertoi havaintonsa, arvoitus ratkesi. Vieraat lupasivat viedä tiedon mullien omistajalle.

Miehet ihmettelivät, miten silloisen täysin tiettömän ja ihmisellekin vaikean maaston läpi mullit olivat päätyneet jo keväällä kauas kotoaan.

Meille pääsi jo autolla, mutta mullien luokse piti mennä metsää pitkin.

Omistajat koettivat houkutella tuomisilla ja ruualla eläimiään, mutta ne olivat kesän aikana villiytyneet täysin. Ne pakenivat eikä niistä saatu havaintoja päiväkausiin. Tuomisiin ei koskettu, vaan ne menivät hukkaan. Oli vaivalla kannettu metsään säkillinen herkullista äpärettä eli odelmaa. Se pilaantui sateissa. Suurus meni pilalle samaten.

 

Isä hiipi sopivalla tuulella paikalle useasti elokuun lopun aikana, mutta karkulaisista ei havaintoja tullut. Lätäkön pohjassa oli kyllä löytynyt uudet sorkan jäljet, mutta villieläimen vaiston saaneet mullit osasivat piileksiä.

Meni syyskuu ja puolet jo lokakuutakin. Meillä jo sääliteltiin karanneiden eläinten kohtaloa. Isä vei kuivaa heinää metsään, mutta ei saanut selville, hävisikö heinää yhtään.

Naapurikunnasta kävi kolme miestä meillä neuvottelemassa.

Oli päädytty siihen, että kun tulee riittävästi lunta, on pakko kärsimyksen välttämiseksi ottaa avuksi hirvimiehiä ja järjestää samanlainen metsästys kuin hirvillekin.

Miehet puhuivat, että nämä eläimet vaikuttivat oikeastaan vielä aremmilta kuin hirvet, jotka sentään käyvät nuolemassa suolaa ihmisen asettamista paikoista.

Isä sanoi vieneensä eläinparoille monesti heiniä. Niitä oli kyllä levitelty, mutta sen oli voinut tehdä syystuulikin, kun heinät oli asetettu kuusien alaoksille. Heiniä ei ollut kadonnut niin, että sen voisi varmasti sanoa määrän perusteella..

Miehet miettivät sitä, voivatko mullit siirtyä heinän lakastuttua samaan ravintoon kuin hirvet, eli puiden ja pensaiden kesän aikana kasvaneisiin oksiin ja haavan tai raidan kuoreen. Joku arveli, että nälkään ne kuolevat. Söisivätkö ne mustikan varpujakin, joku arvaili.

 

Lumet tulivat marraskuun alussa, ja samalla myös alkutalven pakkaset.

Meidän pihaan ilmestyi kolme autolastillista vahvasti pukeutuneita, vieraita miehiä. Kaikilla oli kiväärit.

Kahdessa autossa oli peräkärry, joka silloin oli hyvin harvinainen.

Isä otti vastuun ja lupasi miesten liikkua meidänkin kunnan alueella vapaasti, koska kyseessä ei ollut normaali metsästys. Kaikki kiväärimiehet näyttivät vakavilta.

Kun kuuluu ammuntaa, isän tuli lähteä hevosen ja reen kanssa talvitietä hakemaan surmattuja, villiintyneitä mulleja. Ne oli määrä ampua ja myöhemmin panna lihoiksi.

 Isän lähtöön ei onneksi kauan mennyt.

Pitkän odotuksen jälkeen riiheltä päin tuli hevonen, jonka reessä oli kuorma. Isä käveli reen perässä ja kolme miestä hänen jäljessään.

Miehet nostivat vaivalloisesti ammutun eläimen peräkärryyn.

Isä lähti hakemaan toista kuormaa, ja tuli nyt nopeammin takaisin.

Vieraat lähtivät kotiinsa päin ajoneuvoillaan, kun toinenkin kuorma oli valmis. Peräkärryt peitettiin pressuilla ja köydet sidottiin niiden päälle siksakkiin.

Edellä meni auto, jossa ei ollut peräkärryä. Raskaat lastit mukanaan lähtivät muut kaksi hitaasti matkaan.

Surullinen päivä oli tullut jo iltaan.

Isä kertoi, että yhden miehen kävely oli riittänyt ajomiehen työksi. Mullit olivat tulleet peräkanaa passimiesten eteen. Ammunta oli onnistunut hyvin. Metsässä eläimet oli laitettu samalla tavalla kuljetuskuntoon kuin hirvetkin.

Mulleilla oli ollut paksu talvikarva ja suoliston ympärillä oli ollut reilusti rasvaa. Se viittasi isän mukaan siihen, että nälkiintyminen ei ollut lähelläkään, vielä.

 

Äiti ja me koululaiset, kaikki oltiin silmät vesissä, kun säälimme niin näitä synkkiin metsiin harhautuneita. Vasikat ja mullitkin olivat kotona niin mukavia hoidettavia. Aina ne olivat iloisia ja tyytyväisiä. Meillä oli nimikkovasikat, jotka saivat paijausta ja herkkuja.

Vieläkin lähes kuusikymmentä vuotta myöhemmin villiintyneiden mullien kohtalo vetää naaman vakavaksi.