Hyvä luento

 

Oli tilaisuus katsoa ja ennen kaikkea kuunnella erinomainen luento, jonka netissä piti Markku Tossavainen. Hän on helluntaipappi. Aiheena oli sadanpäämies Cornelius.

Saarna tai luento löytyy osoitteessa: https://youtube.com/. Valitan jos ei tuolla papintodistuksella löydy!

Markulla näkyy olevan taito mennä asiassa pintaa syvemmälle. Hän onnistuu siinä hyvin. Mukavinta oli kuulla, että juuri tapaus Corneliuksesta pappi Tossavainen itse on saanut tarkistaa terveelle pohjalle käsityksensä tästä meidän tavallisesta ja nykyisestä katolisesta kirkosta.

Yleensä kiihkomieliset helluntalaiset pitävät vain itseään osallisena pelastukseen. Mutta, monet erehtyvät siinä, jos ovat antaneet kastaa itsensä toiseen kertaan. Siitä ei selviä minnekään muualle kuin kadotukseen, koska kyseessä on Pyhän Hengen pilkka. Niin sanovat oppineet ja se näkyy jo Nikean uskontunnustuksessa vuodelta 325.

No uskonnon kiemurat ovat monet. Ei ole laiva seilannut tyynissä vesissä, ei.

Ensin surmattiin Johannes Kastaja, sitten Jeesus itse, sen jälkeen Stefanus ja Johanneksen veli Jaakob vuonna 44.

Herodes Agrippa määräsi Jaakobin kuolemaan, mutta hän sairastui pian itse. Madot hyökkäsivät hänen kimppuunsa ja söivät hänet. On arveltu, että tuolla kuninkaalla oli diabetes ja ehkä säärihaavoja, jotka märkivät. Kuumassa ilmastossa yhä tänä päivänä niihin munivat kärpäset. Haavoihin sikiää valtavasti kärpäsen toukkia eli niitä ”matoja”. Ne puhdistavat haavat märästä, jolloin hyvällä tuurilla haava voi arpeutua umpeen.

Nykyäänkin käytetään säärihaavojen – joissa on märkimistä – puhdistukseen toukkia, jotka ovat reiällisissä pusseissa. Sieltä käsin ne varsin nopsaan puhdistavat sääri tai painehaavaumat valmiiksi ihon siirrolle. Rovaniemellä kurssikaverini Heikki Salo käytti toukkahoitoa. Toukkapussit tilattiin Itävällasta.

Alkuseurakunnan johtoon astui Jaakob, joka oli Jeesuksen veli, ehkä velipuoli. Hänet kivitettiin vuonna 62. Lopullinen kuolinisku kalloon annettiin puunuijalla.

Pian surmattiin Paavali ja Pietari Roomassa, ja muut apostolit yksi toisensa perästä.

Perimätiedon mukaan Pietarin veljen Andreaksen risti oli x- kirjaimen muotoinen. Johannes kuoli luultavasti 90- luvulla keisari Domitianuksen vainoissa.

Kaikki apostolit surmattiin, mutta onneksi he ehtivät kouluttaa niin sanotut apostoliset isät viemään uskontoa eteenpäin. Heidän kirjoituksiaan voi lainata nykyään jopa kirjastoista kaukolainoina. Niihin tutustuminen on mielestäni hyödyllistä.

Minulla ei ole oikeutta tehdä kummempia tulkintoja, koska olen vailla virallista teologista koulutusta. Sen sijaan katson, että saan paljon tietoa ja vahvistusta kuuntelemalla sitä, mitä oppineet sanovat tai kirjoittavat. 

On ollut mahtavaa lukea apostolisten isien kannanottoja ja elämän historioita. Monet menivät kuolemaan keisarin määräyksen mukaan, mutta he eivät luopuneet uskostaan. 

Aluksi ehtoollista sai jakaa vain piispa, joka myöskin kastoi lapset. Kun seurakuntia syntyi parhaimmillaan kuin sieniä sateella, piispat siirtyivät vähitellen hallintoviran haltijoiksi. Papit saarnasivat, toimittivat sakramentit ja hoitivat seurakuntien kirjeenvaihdon ja talousasiat. 

Merkillistä on, että Trajanus- keisari tullessaan sotaretkeltä tapasi Antiokian piispan, keskusteli hänen kanssaan, mutta ei määrännyt kuolemantuomiota eikä edes uhkaillut häntä, vaikka tiesi piispan kristittyjen johtomieheksi. Juuri tämä keisari antoi viisaan neuvon kysyjille. Hän tiesi kristityt valtiolle ja armeijalle kaikkein lojaaleimmaksi kansan osaksi. Siksi hän antoi ohjeeksi -josta tuli pysyvä - että kristittyjä ei pidä lainkaan etsiskellä. Mutta, jos joku todistetaan kristityksi eikä hän luovu kannastaan, niin kuolema sitten vain!