Syyskuun ensimmäinen

 

Kirkkopalvelus oli siirtynyt pääkirkosta Pyhän Annan kirkkoon. Niin on tapana. Pääkirkko on poissa käytöstä kylmänä vuodenaikana. Asutuskeskuksen sanan kuulijoiden on helppo tulla jalan kirkkoon. Linja-autoliikenne viiden kilometrin päähän pääpaikalle on jo kauan sitten loppunut.

 

Liturgina toimi Matti Vuohtoniemi, joka on täältä kotoisin. Hän on eläkkeellä. Saarnaa varten Kajaanista asti oli matkustanut paikalle – jos oikein ymmärsin – kenttärovasti Penna Parviainen. Pitkästä aikaa kansa sai nauttia kahden kokeneen ja jämäkän miespuolisen papin messuamisesta. Ihan herkistyin. Kaikki muistutti 1960- luvun palvelusta, joka oli korutonta, mutta selkeää.

 

Saarna oli parhaita, mitä olen kuullut. Siihen ei ollut mitään lisättävää eikä toisaalta mitään poistettavaa. Puhdasta asiaa ja tulkintaa. Tuntui, että nyt oli ammattimies asialla. Kyseessä saattoi olla rauhanyhdistykseen kuuluva pappi, mutta sitä ei puheesta voinut erottaa. Turhaa kiihkoa ei esiintynyt.

 

Liturgin kurkkumikrofoni oli säädetty varsin kovalle. Reilu ääni helpotti kuulemista peräpenkissä. Se oli hyvä varmistus. Vuohtoniemi mainitsi pääkirkossa aiemmin, että hänen aikaisemmasta saarnasta ei saanut lainkaan selvää, kun hän kuunteli sen kotona netin kautta. Nyt äänen toisto oli korjattu kunnolla.

 

Ensimmäinen palveluksen osa, jota voidaan nimittää termillä sana, sujui juohevasti. Se toimitetaan alttarin etupuolelta.

Toinen osa palvelusta on alttaripalvelus, jonka ydin on ehtoollinen.

 

Nyt koronaviruksen ahdistaessa kansaa, seurakunnassa on katsottu aiheelliseksi asettaa alttarilta katsottuna keskikäytävän oikealle puolelle aivan etupenkkiin harmaa soikion muotoinen pesuvati. Siihen pitää panna käytetyt ehtoollispikarit. Nyt sitä ei hoksannut kukaan tehdä.

Kun keittiötyöntekijä kantaa palveluksen jälkeen pesuvadin pois, hän laskee siihen lämmintä vettä ja huuhtelee pikarit. Näin estyy mahdollinen virustartunta. Fiksusti ajateltu.

 

Koska oli rauhanyhdistyksen kirkkopyhä, sen jäsenet siirtyivät kirkonmenon jälkeen tilaan, jossa oli tarjolla ruumiin ravintoa heti hengellisen osuuden jälkeen.

Niin sanottu muu tavallinen kansa poistui eteiseen ja sitä tietä kukin kotiaan kohti hienosta palveluksesta rintaan nousseet suuret tunteet aarteenaan. Se oli varmaankin kokeneiden rovastien ylevä päämäärä, mikä toteutui.