Tarkkaa työtä

 

Isä osti minulle 1968 metsästyskiväärin vastoin minun mieltymystäni. Se oli Parker-Hale -tehtaan Safari, kaliiberi 243. Ase oli Kuopion Elorannassa tarjouksessa. Kiikarilla varustettu sakolainen olisi maksanut 500 markkaa, mutta tuo englantilainen ”mousku” vain 275 markkaa.

 

Minun ja veljen lisäksi aseella kävi ampumassa mies, joka oli armeijassa palkittu tarkasta ammunnasta. Kaikkien meidän ampujien kasat sopivat 80 metrin etäisyydeltä kahvikupin alustan -tassin- kokoiseen ympyrään. Tarkkuus ei ollut riittävä.

Puhdistin aseen ja se seisoi sitten 11 vuotta lämpöisessä komerossa.

Halusin kunnollisen aseen ja menin tuon ”mouskun” kanssa Osuusliikkeen alakertaan. Tarkoitus oli saada siitä vähän rahoja uutta kivääriä varten.

Veli Lamminaho tutki Safarini ja sanoi sitä siistiksi aseeksi. Hän kysyi, onko tällä ammuttu lainkaan. Kerroin että vain kaksikymmentä kertaa. Halusin kotimaisen. Sanoin, että ase ei ollut riittävän tarkka.

 

Kaikkien tuntema myyjä, tuo Veli Lamminaho, näytti Tikkakosken tehtaan lintukiväärin M55, jonka väljyys oli 22-250 Rem.

Kummastelin vähän, kun ns. väliä ei tarvinnut paljon maksaa.

 

Huomasin pian, että ase oli tarkka tehdaspatruunoillakin, joita Veli antoi minulle mukaan koeammuntaa varten. Se oli maalla ennen tapana.

Myöhemmin sain tietää, että Safarikin olisi ehkä ollut tarkka toisella patruunamerkillä.

 

Naapurissa asui muutaman vuoden päästä Hannu, jolla oli aivan samanlainen ase. Hän oli hankkinut täydellisen jälleenlatauslaitteiston.

Hannu sanoi, että tehdäänpä yhdessä molemmille tarkat patruunat. Lataaminen on hauskaa puuhaa, ja nähty vaiva palkitaan kyllä.

 

Minä ostin oman hylsyn supistusholkin tykötarpeineen.

Menin Hannun luokse sovittuna iltana. Mukana oli ainakin 50 kerran ammuttua hylsyä. Aiemmin Hannu oli tilannut N 130- ruutia, numeron 68 nalleja ja aivan uusia hylsyjä lisää sekä 3,56 gramman luoteja. Ne olivat samoja, joita käytetään myös hyvin yleisessä lintuaseessa, jonka kaliiberi on 222 Rem.

 

Hannu mittasi mikrometrillä hylsyjen pituudet tarkasti. Hänellä oli hylsyn suun kalvain, jolla käsiteltiin hylsyn suu ulko- ja sisäpuolelta. Sillä voitiin näin ollen myös lyhentää hitaasti hylsyn pituutta.

 

Kaikki hylsyt supistettiin kaulalta. Toimessa käytettiin erikoisrasvaa, ettei hylsy juuttuisi kiinni holkkiin.

Supistuksen jälkeen Hannu mittasi vielä kerran hylsyjen pituudet ja niiden painon tarkalla vaa`alla. Samanpainoiset hylsyt eroteltiin.

 

Aloitimme koelatauksen ruutimäärästä 2,25 g. Tehtaan lataus oli 2,40 g.

Ladattiin 3 patruunaa ja nostettiin ruutimäärää varovasti pienin määrin.

Sitä ennen ”ladattiin” koepatruuna, jossa ei ollut nallia eikä ruutia. Jollakin värillä Hannu mustasi luodin, jota aseteltiin hylsyyn niin, että luoti juuri ja juuri kosketti rihlojen alkupäähän. Näin kuulemma saatiin erityisen tarkat patruunat kasa-ammuntaankin.

 

Minä kuljin töissä, Hannulla oli kesälomaa. Hän kävi aina ampumaradalla päivän aikana ja näytti minulle ammunnan tulokset. Kolmen kudin kasa oli aluksi noin kymmensenttinen, mutta alkoi suuremmalla ruutimäärällä pienentyä.

Havaitsimme että ruutiannoksella 2,32 g kolmen osuman reiät voitiin yhdellä paikkalapulla peittää. Pysäytimme lataamisen tähän ruutiannokseen.

Hannu oli työssään erityisen tarkka. Jos ruutivaaka näytti vain hieman liian suurta annosta, hän poisti ruutijyväsen kerrallaan päästä kostutetulla tulitikulla! Se oli tarkkuutta se.

 

Kävin näillä patruunoilla koeampumassa oman aseeni. Tulos ei poikennut Hannun aseen käynnistä mitenkään. Näin ladatuilla patruunoilla metsästin seuraavat 30 vuotta.

Kun liikkuminen jalan vaivan takia kävi vaikeaksi tein nyt jälkeenpäin kaduttaneen kaupan: annoin yllä kuvatun kiväärin aseliikkeeseen ja ostin tilalle 7,62x 39- patruunaa ampuvan lintuaseen. Sillä on kaarevampi lentorata kuin 22-250 Rem- patruunalla. 

Lisäksi hommasin hirviaseen, jolla voi myös ampua lintuja. Sen kaliiberi on 308 Win. Ase on raskas ja tarkka. Siinä on keinoainetukki.

Kaikesta huolimatta kaipailen vieläkin vanhaa Tikkaa, jossa oli tumma pähkinäpuutukki. Varustettuna Leupold 6x suurentavalla tähtäinkiikarilla se oli erinomainen ase. Rekyyliä ei oikeastaan tuntunut lainkaan.

 

Arvelen, että Hannulla, joka oli kaikessa tarkka, on tuon aikainen Tikka M55- kivääri yhä tallella.